Ihailtu väärentäjä. Venäläistä taideväärentämistä

Taiteilija, väärentäjä Veli Seppä on nyt parrasvaloissa.

On se taitava. Väärennökset taitavat suorastaan olla parempia kuin alkuperäiset (sarkasmia). Kohta keräillään Veli Sepän maalauksia. Onkohan naapurin seinällä kohta aito Veli Seppä vai peräti väärennetty Veli Seppä.

Ei ole kyllä mitään uutta auringon alla. Samalla tavalla on keräilty Elmyr de Horyn väärennöksiä jo vuosia. Elmyr teki ison uran ja varsinkin amerikkalaiset taidemuseot olivat innokkaita Elmyrin asiakkaita. Kun eihän jokaiseen keskilännen kaupunkiin riitä aitoja ranskalaisia mestariteoksia.

Yksi kiinnostava keräilykohde voisi olla Winston Churchillin tekemät akvarellit. Kun pikkurahan puute voi iskeä lordiinkin ja parempi hinta on saatu 1920-30-luvuilla ranskalaisen mestarin akvarelleista.

Peter Lloyd on Ruotsin ainoa taidepoliisi ja väittää että väärentäminen on yleisempää kuin uskotaan.

Jopa Hermann Göring, tunnettu taiteen keräilijä, haksahti ”aitoon” 1600-luvun maalaukseen. Forensiset tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet entistä paremmiksi ja nykyään vanhojen mestareiden töitä paljastuu väärennöksiksi jatkuvalla syötöllä isoissa museoissa.

Perustavaa laatua oleva ongelma on sekin, että arvo riippuu tekijästä niin suuresti. Kyse ei ole maalauksen ”hyvyydestä” tai ”taiteellisuudesta”, vaan arvoa määrittää tekijä.

Väärentämisestä ei suuremmin välitetä, ei yleisö eikä viranomaiset. Rangaistukset ovat pieniä. Usein Ruotsissa tekijä joutuu pieneksi aikaa haravoimaan lehtiä puistossa eli suorittamaan yhdyskuntapalvelua.

Ajatellaan että on ostajan vika jos haksahtaa. Ylimääräisiä rahoja ne ovat olleetkin jos niitä on sijoitettu taiteeseen. Tässä ajattelussa tietenkin häviävät ne, jotka ovat olleet vilpittömin mielin liikkeellä aikeissaan sijoittaa taiteeseen. Ja eikö yhteiskunnan pitäisi suojella tyhmääkin ostajaa rikolliselta toiminnalta?

Väärentämisen skaala on laaja, alkaen surkeasta ja suttuisesta pienväärentämisestä jolla opiskelija tai harrastelija tienaa muutaman kympin aina kansainvälisiin liigoihin joiden tavoitteet ovat miljoonissa.

Ruotsissa väärentämisestä voidaan puhua vain kun signeeraus väärennetään, ja toisaalta petoksesta jos myydään jotain muuta kuin sanotaan.

Väärentämisen yleisyydestä Lloyd kertoo valaisevan esimerkin:

Albin Amelin

Amelin on yksi Ruotsin eturivin taiteilijoista. Hänen tiedetään maalanneen kolmisenkymmentä kukka-asetelmaa. Nimimerkki Beric, nimeltään Bror Eric Eriksson jäi kiinni samanlaisten tekemisistä mutta ei koskaan tuomittu koska ei voitu osoittaa hänen signeeranneen töitä.

Kuolinvuoteellaan Beric halusi keventää mieltään ja soitti taidepoliisi Lloydille. Tämän kysyessä, kuinka monta hän oli maalannut, hän sanoi ”noin viisisataa”.

Huomata täytyy että Bericin maalaamat eivät ole huonompia kuin Amelinin. Ja niitä on vaikea jollei mahdoton erottaa toisistaan. Joten Ruotsin markkinoita kiertää nyt 530 Amelinin kukka-asetelmaa, joista kovin moni ei ole aito Amelin. (Ja niiden lisäksi muitakin heikompia ja suttuisempia amelineja jotka eivät ole amelineja).

Veli Seppä, uran alku

”Suurella” suomalaisella taideväärentäjällä on kytköksiä Ruotsiin.

Kyseinen suomalainen väärentäjien kruunaamaton kuningas asui Ruotsissa.  Toimi hitsaajana, hitsaamisessahan vaaditaan vakaata kättä.  Hänen autostaan lauttarannassa Ruotsin puolella tavattiin kaksi Edelfeltiä jotka takavarikoitiin. Kotietsinnässä hänen Ruotsin asunnostaan löytyi staffli, värejä ja muuta valmistusaineistoa.

Suomalaiset taideasiantuntijat pitivät selvänä että nämä tuoreet edelfeltit olivat väärennöksiä. Yllätys koettin kun ruotsalaisessa oikeusistuimessa syytetty esitti ruotsalaisen taideprofessorin lausunnon että edelfeltit ovat aitoja. Erittäin tyrmistyttävä käänne. Tekijä vapautettiin, samaten taulut. Tästä väärentäjän ura sai huomattavan kannustuspotkun.

Nousujohteinen ura

Taidepoliisi Lloyd väittää hitsarin uran koko rikoshyödyn olevan 140 miljoonaa kruunua, noin 14 miljoonaa euroa. Aika huomattava summa. En ole huomannut Suomessa puhutun tällaisista summista. Googlaamalla löytyy väite jossa puhutaan rikoshyödyn olleen 1,4 miljoonaa euroa. Sillä rahalla eivät väärennöskauppiaat ja väärentäjä itse olisi pitkään pärjännyt. Suomessa tendenssinä on ollut kertoa että taidekauppiaat ovat syyllisiä ja he ovat houkutelleet hitsari-piltin uralleen. ”Hitsari on vain maalannut”. Pyynnöstä ja yllättäen.

Väärennösten kauppareitit

Normaali taidekauppias tai galleristi ei nähdäkseni voi myydä väärennettyä, se olisi uran nopea loppu. Eikä muutoinkaan, ja en usko että haluaisivatkaan. Toki kategoriset lausumat ovat aina yleistäviä.

Oma lukunsa on väärentämisestä eläneet kauppiaat. Ymmärtääkseni ja väärennöksiä myyneen kirjailijan mukaan he ovat lähinnä pyrkineet kahdenkeskiseen kaupankäyntiin uhrien kanssa eli tyypillisesti auton takakontista tapahtuvaan kauppaan.

Oma lukunsa on taidekauppias Erkki Minkkinen, joka onnistui vähän aikaa korkean tason väärennöskaupassa keskeisellä paikalla Helsingissä ja jossa ranskalaisten huippunimien myynti loppui hankalaan julkisuuteen ja eräiden arvelujen mukaan siihen että väärennös myytiin väärälle henkilölle. Venäläisillä kun on omat tapansa ratkaista tällaiset tapaukset. Minkkinen ja myöhemmin hänen poikansa menehtyivät yksin ollessaan.  Poliisin mukaan kuolemiin ei liity rikosta.

Kunnianarvoisat huutokauppakamarit ovat olleet varsin huolettomia huutokauppaamiensa taulujen aitouden suhteen, nimenomaan Veli Sepän uran huippuaikoina. Kotimaassa ja ulkomailla. Tämä on mielipiteeni.

Kansainväliset huutokauppakamarit ovat levittäneet väärennettyä taidetta, Christie´siä myöten.

Kohdistus puolihyvään

Kalleimpia töitä ei nykyään enää niinkään väärennetä, kun ne tutkitaan niin tarkoin, arvelee Lloyd.

Lloydin mukaan painopiste on nykyään keskihintaisen taiteen väärentämisessä. Kun hinta on vain satojatuhansia, ei tavaraa tutkita enää yhtä tarkoin.

Miten lienee Suomessa, luulisi että aitoakin puolihyvää saa kohtuuhinnoilla. Toisaalta suomalainen huippuhyvä on kansainvälisessä katsannossa usein vain puolihyvää.

Ja väärennöksen tuntee…

Väärennöstä ei välttämättä erota mistään, varsinkin jos kyse on aikalaisesta väärennöksestä. Jos vanhaa työtä väärennetään, väärentäjä usein narahtaa maalin epäpuhtauksiin. Kun sinkki- tai lyijyvalkoisessa ei voi olla epäpuhtautena titaanidioksidia ennen kuin titaanidioksidi on keksitty.

Tyylillisesti väärennös voi olla koreileva ja väärennettävän taiteilijan maneereja korostava. Toisaalta on itse taiteilijakin voinut krapulapäissään matkia omia töitään. Kaikki työt eivät aina ole yhtä onnistuneita.

Ruotsalainen erikoisuus

Jos taulussa lukee kopio, se ei voi olla väärennös. Laissa vain ei mainita minkä kokoista tekstin olisi oltava. Jotkut ovat päätyneet mikroskooppisen pieneen tekstiin jossain kohtaa taulua, sillä välttää syytteet ja rangaistukset Ruotsissa.

Venäläinen väärentäminen

Venäjällä taideväärentäminen on ollut yhtä kannattavaa kuin huumekauppa. Isoa rahaa on liikkunut ja tekijät ovat järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tyypillisessä tapauksessa venäläinen liiga osti länsimarkkinoilta maalaismaiseman, kertoo Lloyd. Venäjällä taulusta leikattiin alareuna signeerauksineen pois. Lisättiin tsasouna tai venäläisiä kansallispukuisia naisia tai jotakin muuta venäläisyyteen sitovaa ja presto!, saatiin venäläinen vanhan mestarin teos.

Pohjoismaissa oli jossain vaiheessa vahva imu vanhoille, mielellään venäläisille töille. Ja olihan täällä meillä aitojakin Shishkineitä ym. emigranttien jäljiltä kohtalaisesti.

Venäjällä uusia taideteoksia paistetaan uunissa jolloin kiilapuu vanhenee ja maalaus krakeloituu. Huipputasolla saatetaan värit hiertää itse, ja noudattaa kaikessa vanhoja työtapoja jolloin väärennöksen selvittäminen tulee vaikeammaksi.

Venäläiset rikollisliigat palkkasivat parhaimmat ja etevimmät konservaattorit ja taiteilijat toteuttamaan väärennöksiä. Suostuttelukeinot olivat sellaisia ettei vaihtoehtoja ollut.

Näitä myytiin ”uusille venäläisille”, uusrikkaille. Venäläinen poliisi ei nähnyt tässä mitään erityisen moitittavaa.

Kaupat toteutettiin usein Christie´s:llä tai muualla lännessä.

Koska vallankumouksen jälkeiset vuodet olivat olleet sekavia, näille väärennöksille oli melko helppoa luoda keksittyjä provenienssejä.

Koska Lloyd toimi poliisien yhteysmiehenä Pietarissa 2002 – 2007, hänen voi sanoa olevan varsin hyvin perillä tästä venäläisestä ammattimaisesta väärentämisbisneksestä.

Kyse oli korkeimman luokan mafia-toiminnasta, toiminnassa missä ei emmitä murhia.
Nyt lienevät venäläiset ostajat poistuneet huutokauppasaleista. Mutta mafia-tyyppiset väärentäjät taatusti liikkuvat edelleen kansainvälisissä kuvioissa. Lännessä Picasso ja Dali ovat olleet suosituimpia nimiä väärennettäviksi.

Perustuu Peter Lloydin kirjaan Förfalskad konst.  Onpa pari kirjaa aiheesta tainnut tulla väärennöksiä kaupitelleiltakin.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu