Ilmastosipulia kuorimassa. Ulkokehällä on heikkoja väittämiä mutta entä sisus?

Ilmastotiede ja sen loistieteet on kerrostunutta ja jaokkeista kuin paraskin sipuli.

Sipulin ulkokehällä

Ulkokehällä menestyy väitteet joita tiede ei tue muttei varsinaisesti viitsi toppuutellakaan.  Ehkä se sataa tutkimusrahoituksen laariin, mikäli yleisöllä säilyy aito pelko siitä että jotain pahaa voi tapahtua.

Meret kiehuvat kuiviin.  Talot peittyvät aaltojen alle, tulva ja merenpinnan nousu vie kaiken.  Jäätiköt sulavat.

Ulkokehällä on kosolti heikkoja väittämiä ja nämä ovat niitä.  Äärisäät yleistyvät, vaikka mikään järjellinen syy ei yhdistä pikkuruista hiilidioksidin pitoisuutta, promillen kymmenyksen muutosta sadan vuoden aikana siihen että myrskyjä olisi sen enempää kuin ennenkään (itse asiassa vähemmän tilastoja katsottaessa) eikä äärisäiden ankaruudessakaan näy muutosta.

Se mitä väitetään tieteen konsensukseksi sisältää ulkokehällään kosolti heikkoja väittämiä.

Näitä yhdistää sana ”voi”.  Voi olla että sataa liikaa tai liian vähän.  Myrskyt voi olla ankaria.  Voi tulla myös äärityyntä.  Puhuri voi kaataa talon tai ainakin metsän.

Ilmastonmuutosta väitetään varmaksi tiedoksi ja jotkut höhelöt kai lukevat nämäkin ennustukset tieteen piiriin kuuluviksi.

Harvemmin on täysin löyhäpäisiä tarinoita tarjoiltu tieteenä.  Greta Thunberg väittää että tulevaisuus on pilattu.  Greta kuuluu näihin ulkokehällä liikkuviin loiskiehujiin ja tieteen nimissä hänkin toimii.  Elokapinalaiset ovat myös ottaneet omakseen ulkokehällä toimimisen.  Kaikki on mahdollista ja ulkokehän porukat pitävät kaikkein epätodennäköisimpiäkin tapahtumia jokseenkin varmoina tulevaisuuden kuvina.

Sipulin keskikerrokset

Valtava määrä tiedettä on luotu sen varaan että ilmastotieteen ydin on varma ja selvitetty.

Vaikkapa tutkimuksessa joka käsittelee oravien hännäntupsukoita peilataan tupsukoiden vaihtelua ilmastonmuutokseen.  Eihän vakavaa oravatutkimusta voi edes tehdä ilman että vähintään sivulauseessa mainitaan ilmastonmuutos.

Tämä muodikas ilmastonmuutoksen mainitseminen (joka on puolipakollista) merkitsee sitä että 99,9% tai jotakin tiedemiehistä on konsensuksessa ilmastonmuutoksesta.  Lukuhan on väärä, väite konsensuksesta on virheellinen mutta tämä käy kyllä perustelusta.

Potsdamissa on kokonainen yliopisto, ei suinkaan todentamassa ilmastonmuutoksen totuudellisuutta, vaan tutkimassa sitä miten tämä oletettu ”tosiasia” muuttaa maapallon muita ominaisuuksia, talous ja yhteiskuntasuhteet mukaan lukien.

Tukholman Frescatissa on toinen 350 hengen tiedekeskittymä joka samoin keskittyy seurannaisvaikutusten selvittelyyn.  Nämä herrat ovat ainakin omaksuneet ilmastonmuutoksen tosiasiana.  Muutoinhan voisivat vaikka mennä Konsumin kassalle töihin, jollei tällaista tutkittavaa olisi.

Yhä uusia kerroksia sipuli saa mm. katoilevasta metsien nieluista.  Metsomaisesti klukluttavat Lulucf-laskelmat työllistävät kivasti.

Merissä tapahtuu kaikenlaista, sitä on tutkittava nimenomaan ilmastonmuutoksen näkövinkkelistä.  Korallit katoilevat ja elpyvät ja niistäkin saadaan kantaa huolta.

Oma lukunsa on ne huolestuneet jotka haluavat miettiä millä korvataan kaikki hylkyyn menevä fossiilinen energiantuotanto.  Tässä tosin toimitaan niin että ensin suljetaan voimalat ja vasta sitten aletaan miettiä mitä tilalle.

Sipulin keskikerrokseen voi kai laskea ne kaikki yritykset jotka myös tunkevat itseään kaukalolle.  Tottahan ilmastonmuutoksesta riittää jaettavaa myös huonoa sattumaenergiaa toimittaville tahoille.

Isossa sipulissa tätä keskikerrosta riittää.  Kaukalolle mahtuu melkoinen määrä tutkijoita ja siipeilijöitä.

Sisemmät kerrokset

Lähelle ydintä päästään kun tutkitaan aerosoleja ja pienhiukkasia, pilviä ja pilvettömyyttä.

On se kumma kun pilvisellä säällä ei tule niin hiki kuin paisteessa.  Toisaalta talvella kaulaliinan voi jättää pilvisellä säällä pois, ei ole niin kylmä kuin selkeällä säällä.  Voi ihmettä miten ilmasto muuttuukaan.

Aivan menee naama ruttuun kun pitää miettiä miten kaikki muutos saataisiin yhdistettyä ihmisen toimintaan.  Nimittäin kun tästä on päätetty että ilmasto olisi ihan hemmetin stabiili jos ei sitä ihmistä olisi häiritsemässä luonnon stabiiliutta.

Ilmakehää sopiikin tutkia.  Mittausta sopii tehdä maailman tappiin.  Ilmasto on häilyvä ja pienet energiat liikuttavat sitä joten uusia lukemia saadaan joka hetki.

Mallintaminen on oma lukunsa.  Se on ilmaston ymmärtämiselle tarpeellista, ennustamiseen ne eivät sovi.

Ulkokehän alarmistit saavat mallinnuksista hyvää materiaalia maailmanlopun skenaarioihinsa.

Mutta kansaan menee vain yksinkertaistukset joten jaetaan tarinat kahdelle tasolle.  Tutkijoiden kesken voidaan puhua eri kieltä ja yleisölle tarjota selvemmät sävelet.  Parhaimmat ilmastopolitiikan tuntijat värvätään luomaan uusia ilmastotarinoita, vaikkapa Sitraan.  Ilmastosta ei tarvitse ymmärtää mitään mutta tarinanviilausta tässä tarvitaankin, yhä hienompia finessejä on keksittävä.  Yksinkertaista mutta mieleenpainuvaa ja uskottavaa.

Totta kai yleisölle pitää kertoa että tiedemiehet haldaa tän jutun.  Kuunnelkaa ja totelkaa.  Älkää kyseenalaistako tai muuten teitä pidetään yksinkertaisina ja moukkina ja kenties kerrassaan denialisteina, hui kauheaa.

Sipulin ydin

Ihan siellä sipulin sisimmässä on oppi siitä että ihminen muuttaa ilmastoa.  Sitä on yritetty todistaa lähinnä totuutta vastaamattomilla kaavioilla ja Michael Mannin lätkämailagraafilla jonka ainoa tarkoitusperä on että ihminen on syypää ilmaston muuttumiseen.

Nyt on vaan niin että Michael Mannin tutkimus on roskaa.  Ja samalla sipulin ydin paljastuu roskaksi.  Koko komea sipuli perustuu roskalle.  Ytimen ympärille rakennettu tiede on roskaa koska se perustuu kestämättömään ideaan siihen että ihminen muuttaisi ilmastoa (millään merkittävällä tavalla).

Onhan tämä vähän kovaa.  Kenties olisi kannattanut tieteenkin vetää jarrusta vähän aikaisemmin.  Mitä lihavampi sipuli on kasvatettu, sitä vääjäämättömimmin se mätänee kun keskus paljastuu mädäksi.

Sipulin keskus on pelkkää mätää.  Mätää tiedettä on siten koko sipuli, vaikka näyttääkin päältä päin komealta.

Uusi silmu voi löytyä vain myöntämällä että ihminen ei ohjaa ilmastoa.  Ja hiilidioksidi ei ole merkittävä tekijä ilmaston kokonaisuudessa.  Niistä saadaan uusi ydin mutta samalla se merkitsee koko nyt luodun ilmastosipulin mädäntymistä.