Irti fossiilienergiasta ! ?

Jos uskotaan fossiilisten polttoaineiden tärvelevän maapallon ilmaston (joka on heikosti perusteltavissa oleva väite), niin tottahan fossiilinen energia on korvattava jollakin.

Tähän ollaan valmiita hallituksessa panostamaan, joten katsotaanpa vaihtoehtoja:

Jätteiden poltto, biokaasu, maakaasu

Jätteiden määrää halutaan pienennettäväksi, se toimii ajatusta vastaan lisätä energian tuottoa jätteiden avulla. Biokaasun ja jätteiden hyödyntämismahdollisuuksien rajat tulevat pian vastaan. Biokaasun erillisjakelu kuluttaisi paljon resursseja, ja jos sitä taas lisättäisiin maakaasuun, olisi se enää moraaliposeerausta ja maakaasun myynninedistäntää.

Maakaasu on fossiilienergiaa, joka tuottaa hiilipäästöjä, joskin kivihiiltä vähemmän. Hiilineutraaliuteen tai -negatiivisuuteen, tähän lenksistis-marinistiseen unelmaan, ei sen avulla päästä.

Metsät energianlähteenä

Aikanaan kivihiilen käyttöönotto pelasti Euroopan viimeiset metsät. Metsissä ei ole riittävästi energiaa, joka riittäisi ihmiskunnan tarpeisiin. Metsien riisto johtaisi nopeasti luonnon köyhtymiseen.

Tuulivoima

Tuuli aiheuttaa laitteistoon vääntöä ja värinää. Tuulivoimalan potkuri ei toimi tasaisessa ilmavirrassa, vaan maanpinnan läheisyydessä tuulen nopeus on pienempi. Sähköä tuottavan osan pitäisi mieluimmin pyöriä tasaisella nopeudella, tämä on melkein välttämätöntä. Tasainen pyörimisnopeus lisää vääntövoimia, potkuri ei pyöri tuulen mukaan vaan sähköntuotannon tarpeen mukaan.

Nämä ominaisuudet laskevat käyttöikää merkittävästi. 15 vuotta vanhojen laitteiden koneisto on jo uupunut, samaten potkuri väsyy ja muuttuu vaaralliseksi. Yllättävästi voimalan varsi saattaa ensimmäisenä aiheuttaa käytöstä poistamistarpeen.

15 – 20 vuodessa voimala ehtii ehkä rahallisesti maksaa itsensä, mutta ei maksa käyttämiään hiiliresursseja, metalleja, muoveja, kuituja, maankäyttöä. Varsinkaan se ei kykene maksamaan veroa tuottamastaan energiasta.
Suurin vahinko tulee ympäristölle. Ääni ja infraääni haittaa ihmisiä ja eläimiä. Potkuri silpoo lentäviä eläimiä. Vilkkuminen vaikeuttaa jopa maanpuolustusta haitatessaan tutkaverkkoa.

Edes jalustaa ei usein voi enää käyttää uuden voimalan rakentamisessa. Purkutavara on ongelmajätettä ja purkaminen on vaikeaa ja kallista. Purkaminen uhkaa jäädä maanomistajan huoleksi.

Varavoimaa (käytännössä fossiilivoimaa) on oltava saatavilla, se lisää resurssien tarvetta. Tuulivoimalat aiheuttavat investointitarpeita myös sähköverkkoon, sattumavoima on vaikeasti hallittavaa, kun kulutuksen ja tuoton pitää olla kaiken aikaa tasapainossa.

Aurinkovoima

Aurinkovoima, aruinkopanelit,  jää kuriositeetiksi maassamme, missä yhden kuukauden päivänpaiste jää muutamiin tunteihin. Vaikka minimaalisia tuottoja saisikin pimeän syksyn aikana, ei tämä voi olla vakavasti otettava ratkaisu Suomessa kuin kesämökeillä. Sähkön siirtohäviöt eivät mahdollista sähkön tuontia aurinkoisista maista. Sähköä ei voi säilöä järkevällä tavalla.

Vesivoima

Olemme estäneet kansalaisvoimalla Vuotoksen altaan rakentamisen. Painetta on maassamme paremminkin haitata kuin edistää vesivoiman hyödyntämistä.

Ydinvoima

Valveutuneet kansalaiset ovat jo aikaa älynneet, että ydinvoima on ainoa realistinen ratkaisu ilmuun (jos ylipäätään uskomme ilmu-skenaarioon). Nyt on vain niin, että on vaarana joutua ojasta allikkoon.

Olisi sitouduttava vanhanaikaiseen tekniikkaan, uusi ydintekniikka on vasta tuloillaan. Olisi sitouduttava suuriin laitoksiin, joiden kustannus monessa mielessä on massiivinen. Pelkkää ilmastomielessä arveluttavaa betonia menee uskomaton määrä yhteen laitokseen. Pieniä laitoksia tulee joskus tulevaisuudessa olemaan saatavilla mutta ei vielä pitkään aikaan. Pelkästään niille asetettavien vaatimusten pähkäily STUK:ssa vie vuosia.

Tshernobylistä tiedämme, että kustannus voi olla uskomattoman suuri, jos jotain menee vikaan.
Olisi hyvä huomata, että Tshernobylin onnettomuus ei aiheutunut yksin huolimattomuudesta ja ajattelemattomuudesta, vaan myös ongelmallisesta rakenteesta.

Ongelmien synnyttyä ja ytimen kuumennettua, ydintä ei pystytty jäähdyttämään. Sauvat eivät alentaneet lämpötilaa riittävästi ja ytimen jatkaessa kuumentumistaan sauvat takertuivat kiinni.

Taloudellisena sijoituksena Neuvostoliiton panostus ydinvoimaan jokseenkin nollautui taloudelliselta hyödyltään Tshernobylin pelastustoimien suurten kustannusten tähden. Voidaan sanoa että Tshernobyl joudutti koko Neuvostoliiton alasajoa, koska se myös näytti järjestelmän heikkouden kansalaisten silmissä samalla kun järkytti taloutta.

Neuvostoliitossa/Venäjällä tunnetusti on suhtauduttu myös ydinjätteen jälkikäsittelyyn melkoisen huolettomasti.

Ydinvoima Yhdysvalloissa

Mutta entä USA:ssa, siellähän kaiken luulisi olevan hyvin. Tosiasiassa ei ole. Ydinturvallisuutta hoitaa siellä Energiavirasto, joka on vastuussa sekä ase- että siviiliydinmateriaaleista. Trumpin tultua valituksi presidentiksi, hän ilmoitti että kaikki poliittiset virkamiehet, Obaman nimittämät, voivat poistua työpaikoiltaan. Näin tapahtui myös Energiavirastossa. Ongelmana oli, että korvaavia virkamiehiä ei nimitetty. Eräskin virkamies vei salaisen aineistonsa kotiinsa, kun ei voinut sitä työpöydälleenkään jättää.

Kuuden kuukauden kuluessa Energiaviraston johtoon asetettiin senaattori Rick Perry Texasista, joka oli aikaisemmin sanonut mielipiteenään, että Energiavirasto pitäisi lopettaa*. Mitenkään nopeasti ei voi sanoa senaattorin ruvenneen toimeensa. Viraston rahoitusta on toki jo leikattu. Sektoripäälliköiksi on valittu: Rekkakuski, kaasumittarin lukija, country clubin hoitaja ja tuoksukynttilätehtaan johtaja. Ongelmat jatkuvat, kun ydinturvallisuusasioissa pitäisi olla turvallisuusluokitus, jota näillä ei ole sekä loppututkinto, jotta olisi lainmukaista toimia hallinnossa tällä tasolla *.

Ydinturvallisuusongelmat eivät ole olleet ihan tuntemattomia ennenkään: New Mexicossa suolatasangolle kaivettuihin tunnelistoihin loppusijoitettiin suuri määrä tynnyreitä (WIPP-project), joihin oli pakattu keskitason säteilevää materiaalia. Urakoitsijalle (entinen Energiaviraston virkamies) oli annettu ohje täyttää tynnyrit kissanhiekalla (valumien estämiseksi). Ohje oli käyttää ”inorganic cat litter”. Valitettavasti urakoitsija kirjoitti muistiinpanoihinsa ”an organic cat litter”, joten tynnyrit täytettiin orgaanisella kissanhiekalla epäorgaanisen sijaan. Tämän erehdyksen siivoamiseen, tynnyrien alettua vuotaa, kului 500 miljoonaa dollaria*.

Kun energiaviraston rahoitusta on pienennetty, tällä hetkellä ydinjätteen käsittelyä odottaa epälukuinen määrä mm. käytöstä poistettuja, käyttöikänsä ylittäneitä plutonium-ydinaseita Hanfordissa joen varrella sijaitsevissa varastoissa. Vaara vuotoihin on suuri ja mahdollisuus ydinjätteen päätymiseen jokeen on huomattava. Vartioinnista on tingitty kun ei siihen ole osoitettu rahoitusta. Ydinjätevarastojen ovet on hitsattu kiinni*, mutta se tuskin pidättelee pitkän päälle terroristeja ja muita ydinjätteestä kiinnostuneita.

Mistä voisimme tietää, että myöhemmät sukupolvet tulevat toimimaan Suomessa ydinjätteen kanssa samalla huolellisuudella kuin mitä nykyinen sukupolvi toimii? Entäs jos Suomessakin on joskus hallitus joka ei enää rahoita Säteilyturvakeskusta ja lopettaa ydinjätteen varastoinnista huolehtimisen?

Ydinvoima yleensä

Ydinvoimaonnettomuuksien jälkeen on aina sanottu, että tämä oli viimeinen kerta, enää ei onnettomuutta tapahdu. Muistuttaa hiukan alkoholistin vakuutteluja, että korkki pysyy tästä lähin kiinni. Kuitenkin seuraava retkahdus on jo kulman takana. Retkahduksen voi aiheuttaa myös ulkopuolinen taho, siihen ei edes tarvita omaa panosta.

Onnettomuuksia on jo tapahtunut monin verroin enemmän kuin luvattiin Loviisan rakentamisen aikaan niitä koskaan aiheutuvan tuhansien vuosien aikana (4 isoa tapahtunut jos otetaan mukaan englantilainen voimalaitospalo). Onnettomuuksien vaatimat ihmishenget ovat vain yksi osa tästä, jo yksin taloudelliset menetykset ovat olleet mittavia. (Uhrilukua Tshernobylistä ei kukaan osaa laskea mutta haarukka on 134, välittömästi kuolleet – 900 000 prof. Jablokovin mukaan, Venäjän tiedeakatemian arvio on 210 000).

Mix – kaikki yhdessä

Ihmisen tuottamaa hiilidioksidia voidaan Suomessa marginaalisesti rajoittaa keskittämällä suuria voimavaroja muutokseen. Tosin monet toimet lisäävät hiilidioksidin tuottoa lyhyellä aikavälillä, tai sitoo meidät pitkän aikavälin ratkaisuihin, jotka eivät ole optimaalisia.

Maapallon ilmastoon toimillamme ei ole merkitystä (aritmetiikan nojalla), yhtä vähän kuin väestöltään yhtä suuren Pietarin kaupungin ratkaisuilla on merkitystä globaalissa skaalassa.

Mikäli ihmisen toiminta olisi merkityksellistä ilmastolle (mitä se ei ole), olisi mietittävä, miten kasvavien talouksien energiantuotto ratkaistaisiin. Tähän ei niissä maissa ole kiinnostusta eikä mahdollisuuksia, ei nyt nähtävän tulevaisuuden puitteissa.

Loppupäätelmiä

Ei ainoastaan ilmastonmuutosoppi ole huonoa tiedettä, vaan pyrkimykset sen ratkaisemiseen ovat myös huonoa tiedettä. Halpa energia on edellytys nykyiselle elintasolle. Ydinvoima on ainoa realistinen voima jolla voi korvata fossiilienergian, mutta sen käyttöön liittyy suuria muttia.

Jos lähdetään ilmaston nimissä alentamaan elintasoa, olemme pian tilanteessa, jossa vähät rahat kuluvatkin aivan muuhun kuin ilmastoasioihin.

Kun presidentti Trumpilla on ollut hakusessa, miten liittovaltion toiminnot otetaan ohjaukseen, tulee Suomen valtio olemaan vielä enemmän hakusellaan, millä keinoin ilmastonmuutos voitaisiin toimillamme estää.

* Lainaukset kirjasta Michael Lewis: The Fifth Risk

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu