Kajakilla kanaalin yli? Tekniikasta. Yksi esimerkki ylitysyrityksestä Tallinnaan. Soutumatka Tallinnaan

Maahanmuuttajilla on uutisten mukaan kova hinku päästä Englantiin Ranskasta.  Eivät liene kuulleet horror-tarinoita Brexitistä?

Hiukan outoa haluta niin kovasti maahan jossa kuuma ja kylmä vesi on eri kulmissa lavuaaria, kuumavesipullo välttämätön varuste talvisin ja jossa kyseisen maan asukkaat tapetoivat kattonsa.

Ehkä halu selittyy jotenkin sillä että Englannissa henkilöllisyys todistetaan kaasulaskun avulla.

Matka suuntautuu yleisimmin Ranskasta kanaalin yli Englantiin.

Toteutus

Kajakki ei tulisi ensimmäisenä mieleen vaikka uutisissa nimenomaan on kerrottu maahanmuuttajien kiinnostuksesta kajakkeihin.

Toisaalla kerrotaan että myös huviveneilijöiltä on kyselty matkustusmahdollisuudesta.  Onpa pientä epämukavaa uhkailuakin ja pakottamisen yritystä esiintynyt.

Maahanmuuttajat saattavat olla kiinnostuneita huonosti lukituista tai huonosti vartioiduista veneistä. Soutuveneetkin on kai kelvanneet.  Mutta pysytään ylityksessä kajakkia käyttäen.

Mukavimmin pääsee yli kesäkuukausina.  Ylittäminen muuttuu olennaisesti vaarallisemmaksi syksyllä, myöhäissyksystä puhumattakaan.

Vuorovesi tuo oman lisänsä, se vie sivuun, mutta tuo kyllä takaisinkin jos ajoitus osuu ja muut elementit ovat kohdillaan.  Voi olla hyvä idea pitää samaa kompassisuuntaa.  Vaikeuksia tulee mikäli haluaa pitää suunnan koko ajan samaa pistettä kohden.  Sillä silloin tulee meloneeksi kohden virtausta.  Vaikka maantieteellisesti kulkisi suoraan, veden suhteen tulee helposti tehtyä pitkää hukkamatkaa.

Tuuliraja

Kajakilla voi sanoa olevan tuulirajan, noin käytännössä.  Taitajat saattavat olla erikseen.  Taitamattomalle melko mietokin keli on haastava. 10 m/s on jo erittäin paljon avovedessä.  Atlantin aallokko pakkautuu Englannin kanaaliin joka on suppilon muotoinen ja aallokko on epämiellyttävämpää kuin avomerellä tai monessa muussa paikassa.  Uskoisin että 8 m/s sekunnissakin on jo monelle liikaa siellä ja ihanteellisinta olisi taittaa matka hyvin hiljaisessa tuulessa (joita ei liiemmin ole syksyisin tai hiljainen tuuli voi voimistua nopeasti).

Mikäli virtaus ja tuuli ovat vastakkaisilta suunnilta, aallokko on sitä epämiellyttävämpää ja kajakin hallinta vaikeampaa.  Ja näinhän helposti käy, jos tuuli pysyy samana ja vuorovesivirtaus kääntyy ylityksen aikana.
Kovemmassa kelissä ainoa käytännöllinen etenemissuunta on sivuvastainen.  Kova myötätuuli voi paperilla tuntua edulliselta, mutta käytännön tasolla tekee homman mahdottomaksi.

Eli laitetaan sitä tuulirajaa vielä alemmaksi, reippaaseen vastatuuleen melominen vie voimia enemmän.
Laivat ajavat täyttä matkavauhtia, niiden kulkuaallot voivat olla myös melko epämiellyttäviä.  Englannin kanaalin aallokossa oloa on joskus verrattu pyykinpesukoneessa oloon.

Lastaus

Pieni määrä lastia vakauttaa alusta.  Toisaalta pienikin määrä lastia tekee melomisesta raskaampaa.  Käytännössä pieni määrä lastia olisi asiallista ottaa, edes 10+10 kiloa.  Lasti olisi sijoitettava siten ettei se aiheuta keula- tai peräpainoisuutta.  Yllätyksiä saattaa tulla mikäli tuuli ottaa keulaan enemmän kuin perään, tai päinvastoin.  Alukselle saattaa syntyä tendenssi nousta tai laskea tuuleen nähden.  Sen kompensoiminen kuluttaa voimaa ja aikaansaa epätasaista rasitusta, eli toisella kädellä joutuu melomaan enemmän kuin toisella.

Lihasten käyttö

Kajakkia melotaan erityisesti selkälihaksilla.  On erehdys luulla että kyse olisi käsien käytöstä.  Liike saisi tulla mieluiten selästä niin paljon kuin mahdollista.  Mela saisi olla mahdollisimman pystysuuntainen sikäli kuin aluksen leveys sen mahdollistaa.

Jalkatukien oikea sijainti on aivan essentiaalia melonnan onnistumiselle.  Liike lähtee jalasta.

Liikenne

Englannin kanaali on yksi vilkkaimmin liikennöityjä vesiväyliä maailmassa.  Olo voi tuntua melko pieneltä laivojen seassa.

Päivällä ja hyvän näkyvyyden vallitessa voi toivoa että tulee huomatuksi.  Laivat voivat varottaa radiolla toisiaan ja merivartijat kuuntelevat liikennettä, joten huomatuksi tulemisella voi olla sivuvaikutuksia.

Sumussa ei varmasti tule huomatuksi ja nyt on muistettava että alukset ajavat sumussa aivan yhtä lujaa kuin hyvänkin näkyvyyden vallitessa (tämä on muodostunut vakiintuneeksi tulkinnaksi meriteiden säännöistä, kenenkään huviveneen kuljettajan ei näin pidä sääntöjä kuitenkaan soveltaa omalla kohdallaan).

Vartiointi

Iso-Britannian merirajaa vartioidaan kyllä tarkoin, ja monin menetelmin.  Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa että ylittäminen onnistuisi huomaamatta.  Mutta mikseipä, kajakki voi hukkua tutkassa aaltovälkkeeseen ja pidän mahdollisena ettei sitä huomata ajoissa ja lähellä rannikkoa ei ehkä ajatella sen tulleen toiselta puolelta.
Voi olla myös niin että liikennettä on liikaa ja merivartijoita on liian vähän.  Mitään aivan olematonta valvonta ei ole. Mm. veneilijöille jaetaan kyllä sakkoja liikennevyöhykkeiden vinosta ylittämisestä.

Vartioinnin kannalta parhaimmin ylitys onnistunee pimeän, sumun tai voimakkaan merenkäynnin aikana, jolloin muut vaarat sitten ovat sitä suurempia.

Kertomus kajakkimatkasta Tallinnaan

Santahaminan lentoasemalla Väinö Bremer, sittemmin maailmankuuluksi tullut matkalentäjä tuli lyöneeksi vetoa siitä että hän meloo Tallinnaan.  Tapahtumasta on jokseenkin tasan sata vuotta.

Kesä oli jo puolessa vedonlyönnin aikaan ja vedon ehtojen mukaan matka piti olla tehtynä syyskuun 1. päivään mennessä.  Elokuun 27. päivänä Bremer päätti että nyt olisi hyvä hetki.  Ja lähti 28. päivän aamuna.

Vastoin estelyjä hän suuntasi kajakkinsa avomerelle kovenevassa tuulessa.  Kajakki oli ajan tavan mukaan rimakehikko jonka yli oli pingotettu kangas joka oli maalattu.   Maali pitää kankaan vedenpitävänä ja istuimen edessä on ritilä ettei vahingossa astu kangasta puhki.

Lentäjätoverit huolestuivat ja lähettivät lentokoneen kehottaen Bremeriä palaamaan.  Tämä kieltäytyi.
Useampaan päivään Bremeristä ei kuulunut mitään.  Tuuli oli koventunut puolessa välissä matkaa ja hän oli joutunut kääntämään kajakkinsa vastaiseen, eli oli ollut pakotettu melomaan takaisinpäin.

Melottuaan kaksi vuorokautta (yhtämittaa, melomisen lopettaminen ei oikein ole mahdollista) hän oli yhyttänyt saksalaisen laivan jonka kyytiin oli päässyt.

Laiva oli jättänyt hänet Äransgrundin majakkalaivalle, josta hän oli päässyt veneen kyydissä mantereelle.
Eli hyvinhän siinä kävi.  Tosin Bremer hävisi vetonsa, ei päässyt Viroon.  Tarkoitus oli yrittää myöhemmin uudelleen, mutta jäi tekemättä.  Kertomus Bremerin kajakkiretkestä löytyy Harri Mustosen kirjasta Harmon-lentäjät.

Soutaen Tallinnaan

Mikäli haluaa mennä Viroon pienellä aluksella, alkukesän hiljaiset tuulet ovat otollisimpia.   Nykyisin, kun sääennustukset ovat paljon tarkempia kuin ennen, voi hiljaisen tuulen hetkeen luottaa muulloinkin.  Aivan sokeasti ei kannata silti sääennustuksiin luottaa, on aina mahdollisuus että sää muuttuu.  Matalapaine voi muuttaa suuntaansa, jopa lähteä takaisinpäin.  Alueellisesti tuuli voi poiketa siitä mitä tuulen pitäisi olla.  Merituuli voi nousta voimakkaaksi ja sen suunta on etelärannalla toinen kuin meidän puoleisella rannalla.

Olen tuntenut henkilön joka on käynyt opiskeluaikanaan kaveriensa kanssa viikonloppuna Tallinnassa juopottelemassa.  Suomessa kun on ollut se kieltolaki.  Kyllä sitä viikonloppuna soutaa edestakaisin, takaisintulomatkan vieläpä kovassa krapulassa.

Hän osasi kertoa että ihan hyvin Suomenlahden vettä voi juoda, ei se ole kovin suolaista.  Nimittäin voi juoda jos on kova jano, kovin hyvänmakuistahan se ei ole.

+9

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu