Kaksi silminnäkijää: Merien muovitilanne. Perussyy muovitilanteeseen.

Sami Yaffalta on ilmestynyt kirja aiheena meret ja muovi. Lehtitietojen mukaan kirjassa kerrotaan että riutat ovat aivan pilalla jättiläismäisten muovirökkiöiden tähden. Tässä on perää. Tilanne on kamala, mutta olisi erehdys olettaa, että muoviongelma ulottuisi rannoilta kauas ulkomerelle ja valtamerien keskiosiin.

Lisäksi, muovin väitetään olevan ikuista, hiukan samaan tapaan kuin öljyvahinkojen aikaan 1970-luvulla väitettiin että öljyvahingot pilaavat ympäristön ikuisiksi ajoiksi. Tosiasiassa öljyvahingossa ja muoviongelmassa on paljon samaa. Öljy on viime kädessä muinaismetsätiivistettä ja peräisin luonnosta, ja luonto sen myös kykenee käsittelemään.

Muovipullo on astetta haastavampi, esim. pet-muovipullo on kovaa tavaraa. Silti sekin joutuu taipumaan tropiikissa auringon säteilyn, otsonin ja meren emäksisyyden edessä pitkän päälle. Jossakin Lapin erämaajärvessä tilanne voi olla toinen, siellä pet-pullo saattaa säilyä satoja vuosia.

Perussyy

Monelta jää huomaamatta, että muovijäte on huomattavan suurelta osin muovipulloja. Pullovesi toisaalta on ihmisarvoisen elämän edellytys kehitysmaissa. Ennenvanhaan kylä otti juomavetensä puron yläjuoksulta, pesi pyykkinsä kylän rannassa ja asioi alavirralla. Homma toimii jonkin aikaa, mutta kun kyliä on useita peräkkäin ja tekstiilivärjäämö vielä yläjuoksulla, niin jossain kohtaa ihmisarvoinen elämä edellyttää pullovettä.

Kehitysmaiden kaupungeissa vesijohtovesi ei ole juomakelpoista lähisukupolvien aikana. Vettä voi tosin juoda keitettynä, teenä ja usein teen väri onkin jo valmiina vesijohtovedessä. Keitetyistä alkueläimistä saa lisämakua.

Mikäli talous antaa myöten, ensimmäisiä hankittavia asioita kehitysmaissa on vesipullo. Tämä tapahtuu jo kun päiväansio nousee pariin dollariin.

Muovipullon hinta sisältää työpanoksen, joka ei ole suuren suuri, kun pullotehdas on kehitysmaassa. Lisäksi jalostamon ja muovitehtaan koneiden ja laitteiden kuoletuksen. Nekään eivät ole suuren suuria yhtä pulloa kohden. Sen lisäksi muovilla on energia-arvo. Sekään ei ole suuren suuri, kuorma-auto ei pitkään ajaisi yhden muovipullon sisältämällä energiamäärällä.

Näin käytetyn pullon kaupallinen arvo on vähäinen. Kyllä näitä silti kaikkein köyhimmät ihmiset keräilevät. Päivän keruusta voi ansaita lautasellisen puuroa.

Ihan kaikkialla ei ole kerättyjen pullojen vastaanottoa, kuten esim. Haitissa. Huolimatta ihmisten pohjattomasta köyhyydestä, näyttäisi ettei pulloja kerätä siellä lainkaan.

Suomessa saamme väärän käsityksen käytetyn pullon arvosta, koska meillä maksetaan korkea-arvoinen pantti pullosta.

Eli, muovipullot ovat perussyy heikkoon muovitilanteeseen kehitysmaiden rannikoilla. Mutta ulottuuko ongelma valtamerille? Tutkijoiden mukaan kyllä, ja tätä tuodaan esille voimakkaasti viherkellokkaiden taholta. Milloin muovijätelautta on Teksasin kokoinen, milloin kahden Teksasin kokoinen, joskus Yhdysvaltain kokoinen. Ja ei sillä hyvä, merivirtoja tutkimalla löytyy yhä uusia jätepyörrelauttoja maailman merilta (uskoakseni pelkästään tutkimalla merivirtakarttoja). Ja mikäpä siinä, onhan karttojenkin tutkiminen tutkimusta.

Silminnäkijä valtamerellä

Tapio Lehtisen purjehduksesta maailman ympäri on ilmestynyt kirja. Kirjassa purjehtija kertoo havainnoistaan. Havainnot ovat arvokkaita, semminkin koska purjehtijalla on vertailukohtaa edellisen vuosisadan puolelta.
Kukaan ei asettane kyseenalaiseksi havaintojen luotettavuutta, sillä Tapio Lehtisellä ei minkään järkevän arvion mukaan voi olla mitään ennakkoasennetta tai ideologiaa joka voisi heikentää havaintojen luotettavuutta.

Muovi valtameressä

Tapio Lehtinen kertoo, ettei havainnut muovia. Ei sitten oikein minkäänlaista. Ja Tapiohan eteni paikoitellen etanan vauhtia ja havainnoi ympäristöään tarkasti. Ja läheltä veden pintaa. Tapio Lehtisen alus oli jopa poikkeuksellisen matalalaitainen, mitä Tapio Lehtinen pitää purjehduksellisena etuna, ei haittana.

Tietenkään reitti ei kiertele kaikkialla, ja mm. Tyynen meren ns. jätepyörre jää väliin. Mutta toisaalta Tapion reitti on aika lailla leikannut Atlantin väitettyjä jätepyörrealueita.

Mutta älkää uskoko pelkästään Tapio Lehtistä. Samaa tarinaa kertovat kaikki purjehtijat. Purjehtijoilla on omia juorukanaviaan facebookissa, noonsitessa ja ruotsalaisilla on oceanseglare-yhdistys. Itsekään en ole Atlantilla muovia havainnut.

Tapio esittää spekulaation. Kenties muovi on mikromuovina meressä. Itse en oikein sellaiseen usko, valtameriympäristö on liian rankka, etteikö mikromuovi hajoaisi alkuaineikseen tai tulisi syödyksi. Merieliöstölle on tunnusomaista että kaikki kelpaa. Merenpohjat ovat valtavia jätteenkäsittelylaitoksia, melkein kaikki syödään ja loput hautautuvat sedimentteihin.

Mikromuovia valtamerissä pitäisi mielestäni verrata niihin ohuisiin kultalankoihin, joista keisarin viitta on kudottu ja joita tyhmät eivät voi nähdä (satu keisarin uusista vaatteista). Eli sama ilmiö kuin ilmastonmuutoksen, merien happamoitumisen ja muiden muotiilmiöiden kohdalla.

Tyynellä merellä on merivirtojen kolmio, josta on sanottu että se muodostaisi jätepyörteen. Sitäkään pyörrettä ei ole oikein kukaan nähnyt. Parhaimmillaan se voisi olla ohutta minestronekeittoa, jota on ohuina rimpsuina satojen kilometrien päässä toisistaan. Senkin päivät ovat luetut, sillä näihin kelluviin kappaleisiin takertuu mereneläviä (aivan kuten Tapio Lehtisen veneen pohjaan takertui sitkeähenkistä merielämää). Tämä eläimistö ei ole kelluvaa, joten aikanaan muovi vajoaa haittamatkustajiensa tähden pohjaan. Tämä prosessi kestää tyypillisesti noin vuoden.
Jos jätepyörre olisi oikeasti olemassa, se olisi jo aikaa myöten ollut näkyvissä puunrunkojen ja kookospähkinöiden ja muun kelluvan roinan johdosta, aivan kuten Sargassomerikin on ollut olemassa ennen nykyistä muovijätehuumaa.

Saako valehdella hyvän asian puolesta?

Kun tutkijat kumminkin näitä muovipyörteitä havainnoivat, ja totisesti olisi hyvä ettei sellaisia syntyisi, niin voidaan esittää kysymys, eikö olisi oikeutettua vähän liioitella?

Minun mielestäni ei, ihmiskunnalla on oikeitakin ongelmia ja emme tarvitse keksittyjä ongelmia niiden päälle.

EU:n nyt aikoessa perustaa muoviveron olkaamme iloisia veronmaksajia, mutta muistakaamme, että kysymys ei ole vähäisessäkään määrässä valtamerien hyvinvoinnista.

Öljysaasteen kehitys

Tapio Lehtisen edellisellä kierrolla hän sanoo nähneensä meressä runsaahkosti öljypalleroita. Peräisin tankkien pesusta. Raakaöljyhän on tahmeaa ja sitkeää tököttiä joka pysyy hyvin isohkoina palleroina, sekoittumatta veteen.

Öljytankkerien on luontevaa pestä tankit ennen uutta lastia. Tankit on pesty aikoinaan mielellään Hyväntoivonniemen tienoilla. Hyvä, mikäli tästä haitasta on päästy. Tässä yhteydessä voi todeta, etteivät öljypallerotkaan ole ikuisia valtameressä.

Arvelen, että öljypallerot ovat päätyneet johonkin rantaan, kuten melkein kaikki kelluva.  Viimeistään siellä öljy kuivuu pieksi, joka sekin häviää aikanaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu