Kiinalainen dystopia: Millainen tulevaisuuden yhteiskunta voi olla
Kiinassa pidetään ihmisiä hiukan silmällä. Tämä on tarkentava osuus kirjoitukseeni Diktaattoreiden dominoteoria.
Tarkkailu ei olekaan mikään yksinkertainen juttu mutta uusi teknologia tulee avuksi.
Jokaisesta ihmisestä on taltiointeja ja jos ei ole, voidaan pyytää. Esiinnytään kameralle, puhutaan jolloin saadaan myös ääniprofiili. Verinäytteestä otetaan DNA ja muuta. Siitä osataan luokitella sinut etnisesti tiettyyn ryhmään. Iiris-tunnistus rekisteröidään.
Oppiva neuroverkko osaa sen jälkeen tunnistaa sinut vaikka väkijoukosta.
Tarvitaan tiedonsiirtoa, tiedonkäsittelyä ja hyviä ja halpoja kameroita ja paljon. Eli tarvitaan yhtiöitä kuten Huawei, Megvii, SenseTime ja kameroita valmistava Hikvision.
Neuroverkko on nykyisin 152-kerroksinen (voidaan puhua myös ulottuvuuksista). Eli niin tiheäsilmäinen että löytää kyllä poikkeamat.
Nykyaikaiset kamerat joita on kaupungeissa tuhansia, tunnistavat henkilön jopa 15 kilometrin päästä. Ja pimeällä myös, totta kai.
Mutta eihän se riitä.
Jokaisella on henkilökortti jota käytetään porteissa. Ja portteja on paljon. Asuinalueet on jaettu aidoilla osiin ja siirryttäessä asuinalueelta toiselle skannataan korttia.
Kauppaan mennessä ja bensaa ostaessa skannataan kortti myös.
Luotettavuustasoja on kolmea erilaista, luotettava, ei vielä luokiteltu ja epäluotettava. Tullakseen epäluotettavaksi ei paljoa tarvita. Vaikkapa tiuskimista tai vastaan sanomista työpaikalla.
Kun epäluotettava yrittää kauppaan, poliisi tulee paikalle ja tarkistaa ja kyselee kauppa-asioinnin tarkoitusta.
Luotettavuutta sovelletaan järjestelmää laajennettaessa myös asunnon hankintaan ja lainan saantiin. Matkoista voivat luotettavat saada alennusta. Luotettavien mielestä järjestelmä on tosi kiva, muiden mielestä ei-niin-kiva.
Mutta eihän tämäkään riitä.
Korttelikyttäystä
Jokaiseen kortteliin on määrätty korttelikyttääjä. Hyväkäytöksinen ihminen joka tulee kysymään, miksi et lähtenyt aamukävelylle. Tai kysyy, miksi ostit kuusi pulloa olutta, onko sinulla alkoholiongelma.
Lähtiessään korttelikyttääjä skannaa asuntosi qr-koodin jotta voi osoittaa käyneensä paikalla.
Valvontaa
Katunäkymiä tarkastelee oppiva neuroverkko. Poikkeava pukeutuminen huomataan, väenkokoukset huomioidaan, asiaton oleskelu huomataan. Jokainen poikkeama ansaitsee poliisin huomion.
Varsinkaan epäluotettava-kategoriaan kuuluvien ei kannata kokoontua. Luotettavienkin yhteydenpitoa epäluotettaviin seurataan.
Vihaista naamaa ei kannata näyttää. Varminta on pysyä ilmeettömänä.
Mitä ostat
Tiedosto käsittelee totta kai mitä ostat. Hepenet, meikit ja korkeakorkoiset kengät ovat hyviä ostoksia, muslimihuivit ovat huonoja ostoksia.
Tiedosto, koraani kännykässä, pitää poistaa jos poliisi sellaisen huomaa.
Ethän ostanut lannotteita, et ainakaan enempää kuin pienen pussin? Lannoitteista voi tehdä räjähteitä.
Parta
Ethän kasvata partaa. Se ei olisi hyväksi Kiinan yhtenäisyyden kannalta.
Keittiöveitset
Jokaiseen ostettavaan leikkuuveitseen etsataan ostajan qr-koodi. Tiedetään sitten mistä veitsi on peräisin jos sillä puukkohippaa aletaan leikkiä.
Epäluotettavan kotona
Nythän on niin, että epäluotettavaa on syytä seurata kotioloissakin. Viranomaiset käyvät asentamassa kameran kotiin joka samalla kuuntelee mitä puhutaan. Kamera asennetaan muovikotelossa eikä epäluotettava saa koskea siihen.
Jos mies on viety koulutusleirille, kotiin saattaa tulla hallinnon lähettämä varaisä joka valvoo lasten kasvatusta ja pitää seuraa vaimolle, ja valvoo että myös vaimon henkinen kehitys käy oikeaan suuntaan.
Xinjiangin provinssissa
Tämä dystopia on jo totta Xinjiangin provinssissa, siellä missä uiguurit asuvat.
Voi olla että 5% asukkaista olisi separatisteja jos siihen olisi pienintäkään mahdollisuutta. Mutta kontrolli kyllä koskee jokaista uiguuria, myös niitä tavallisia ihmisiä, 95%:ia, joilla ei ole intressiä toimia poliittisesti.
Ja tottahan järjestelmä on syytä ennen pitkää ulottaa koko Kiinaan. Ja kenties muihinkin maihin. Varmasti on kiinnostusta muuallakin seurata etteivät hallintoalamaiset ala mitään koiruuksia harrastaa. Diktatuurit varsinkin ovat kiinnostuneita hallintoalamaisten valvonnasta.
Uiguurien koulutusta
Uiguurit haetaan tai pyydetään paikalle ja sitten mennään. Koulutusleirille. Lyhyen kaavan mukaan opiskellaan muutamia viikkoja. Iskulauseita ja sitä kuka on hyvä ja mitä pitää välttää.
Kolme on pahaa: Separatismi, ääriajattelu ja terrorismi. Tätä kirjoitetaan vihkot täyteen.
Niskoittelijat laitetaan istumaan tiikerituoliin. Siinä istutaan kun ei muuta voida. Epämukavasti, sidottuna ja pitkiä aikoja. Tai seistään liikkumatta tunteja kerrallaan. Piikkipintaisilla pampuilla varustetut vartijat vahtivat ettei turhia liikkeitä tehdä.
Mutta eihän se riitä. Jos mulkoilee ja pyörittää silmiään tai irvistää pääsee pidemmälle kurssille, kuukausiksi.
Jotkut pääsevät valtion täysihoitoon vuosiksi. Joitakin ei nähdä enää koskaan.
Nyt kun työvoimasta alkaa olla pulaa Kiinassa, voidaan vankityövoimaa käyttää teollisuudessa. Vaikkapa pukineteollisuudessa. Onko Tommy Hilfiger-takkisi tehty osaksi vankityövoimalla? Tai kännykkäkamerasi valmistettu vankityövoimalla? Kenties, väittää Geoffrey Cain kirjassaan Totaalinen poliisivaltio.
Tätä viimeksimainittua harrastetaan Kiinassa enemmänkin. Kun ostat melkein mitä tahansa Kiinassa valmistettua, sen tekemiseen on jossakin vaiheessa käytetty vankityövoimaa (lue: orjatyövoimaa)
Ilmoita asiaton viesti
Kiinassa on se hyvä puoli, että kansalainen voi taatusti tietää, että häntä seurataan, ja viime kädessä maan johdon taholta.
Jos jotain hankalaa toteutuu, ei jää siinäkään niin paljoa arvailun varaan.
Hankalaa tuohon nähden voisi olla tilanne, jossa elää normaalisti, normaalivelvollisuuskin, ja toisaalta mahdottomuudessa, jota ei voi osoittaa vaikuttavaksi ja huomioitavaksi.
En tarkoita, etteikö jälkimmäiseen voisi päätyä myös ihan itsekseen, kun pohjia on jokaisella jonkin verran matkassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä puoli? En oikein näe tässä mitään hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo tilanne ei ole hyvä.
Tarvittaisiin juuri niitä valmiuksia, ja venymistä, jos tilanne on rajoitteinen.
Ilmoita asiaton viesti
EU on kovasti menossa samaan suuntaan kuin Kiina jo on. Kohta eu politbyroo päättää mitä saa kirjoittaa ja julkaista netissä ja medioissa. Taitavat käyttää 1984 kirjaa käsikirjana.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän kaiken olen lukenut kirjasta ”This perfect day”, Ira Levin.
Ruotsiksi ”En vacker dag”. Kirjaa ei ole tietääkseni käännetty suomeksi.
Painettu joskus 1960-luvulla. Löytyy adlibriksesta ja monesta paikasta. 10 – 15 euroa.
Ajatukseni ihmiskunnan tulevaisuudesta tulevat tuon kirjan kertomasta. Ja se olisi yhteiskunta jossa en missään tapauksessa haluaisia elää. Edellyttäen että itselläni olisi tieto nyky-yhteiskunnasta.
Valitettavasti näen että olemme menossa juuri sellaiseen yhteiskuntaan, askel, pienempi ja suurempi, kerrallaan. Osittain varkain, osittain julkisesti.
Mm. ”roduista” kirja kertoo, melkein heti alkuun, että kaikki ihmiset ovat jonkinasteisia ruskeita. Siis erilaisia ”rotuja” ei enää ole.
Ja asia tulee olemaan jos ihmiset ovat pallolla riittävän kauan.
Ilmoita asiaton viesti