Kiinan maailmanvalloitus, suunnitelma. Mutta, voiko diktatuuri olla taloudellisesti menestyvä?

Avaintodistajan* mukaan Kiinan maailmanvalloitushankkeessa on kolme osaa.

Ensimmäinen porras

Vuosina 2014 – 2025:  Provinsseissa (ei-etnisesti kiinalaisissa) halukkaat sulautetaan valtaväestöön (kiinalaisiin) ja vastentahtoiset eliminoidaan.

Toinen porras

Vuodesta 2025 vuoteen 2035:  Kun sulauttaminen on saatu suoritettua Kiinassa, hyökätään naapurimaihin.

Valtiot kuten Kirgisia, Kazakstan ja Uzbekistan otetaan hitaasti haltuun, mm. Belt & Road Initiativen avulla sekä runsaskätisillä lainoituksilla.  Taloudellisesti hauraat maat velkaantuvat Pekingille.

Kolmas porras

Vuodesta 2025 vuoteen 2055: Kiinalaisen unelman toteutumisen jälkeen seuraa Euroopan valloitus.

Avaintodistajan, Sayragul Sauytbayn mukaan ne, jotka ovat sisäistäneet tämän ohjelman, pääsevät pois ”ammatillisilta uudelleenkasvatusleireiltä”.  Sayragul on toiminut siellä opettajana, itsekin lähes vangin asemassa.  Mutta on onnistunut karkaamaan Kiinasta ja onnistunut poistumaan vielä Kazakstanistakin, joka olisi halunnut palauttaa Sayragulin Kiinaan.

Kiinan asiamiehet uhkailevat Sayragulia ja hänen perhettään vieläkin, vaikka hän asuu nyt pakolaisena Ruotsissa.  Sukulaiset ovat vaikeuksissa Kiinassa.  Sayragul on sikäli avaintodistaja että varsin vähän on paenneita Kiinan ”ammatillisista koulutuskeskuksista” ja vielä harvemmilla on sellaista yleiskäsitystä niistä kuin opettajana toimineella.

No, tämähän maailmanvalloitussuunnitelma on todistamatonta.  Salaliittoteoria.  Kumminkin se vastaa aika hyvin sitä millainen kuva alkaa muotoutua Kiinan aikeista.  Kiina on Xi Jinpingin aikana muuttunut jälkitotalitaarisesta valtiosta takaisin aggressiiviseksi aktiivitotalitaariseksi maaksi.  Samalla Xi on sementoinut valtansa ja on mm. valituttanut itsensä elinikäiseksi diktaattoriksi.

Xi Jinping on aika lailla suoraan verrattavissa Putiniin.  Molemmilla on noussut asema hattuun.

Mikä voisi nousta esteeksi Kiinan maailmanvalloitukselle?

Tässä muutama Sebastian Heilmannin esittämää hypoteesia, miksi maailmanvalloitus ei ehkä menekään aivan kuvitellulla tavalla.  Samat hypoteesit koskevat myös Putinin Venäjää:

– Markkinataloutta ja autoritaarista hallintomallia ei voi yhdistää kestävällä tavalla.

– Kasvava keskiluokka on demokraattisen kehityksen airut.  (Samalla ilman keskiluokkaa ei synny sitä taloudellista voimaa).

– Kasvavat tuloerot ja lisääntyvä eriarvoisuus johtavat järjestelmän epävakauteen ja lopulta romahdukseen.

– Hierarkkisesti rakennetut valtot eivät kykene joustavasti vastaamaan uusiin haasteisiin.

– Leninistiset puoluevaltiot eivät kykene oppimaan.

– Kulttuuritraditio ei ruoki yksilöiden luovuutta tai teknologisia innovaatioita.

Heilmann esitti nämä vain Kiinaa koskevina, mutta Putinin hallinto on niin neuvostoaikaisen ajattelun kyllästämää, että ne mielestäni soveltuvat myös Venäjään.

Aika näyttää

Kenties diktatuurit osoittautuvat sittenkin vahvemmiksi hallintojärjestelmiksi kuin demokratiat.  Ei demokratiassakaan mitään hurraamista ole.  Sitä osoittaa vaikkapa se, miten lännessä uskotaan edelleen ilmastonmuutokseen suurimpana eksistentiaalisena ongelmana, vaikka lännen kulttuurilla on ihan oikeita eksistentiaalisia ongelmia edessä päin.

Demokratia voi mädäntyä myös sisältäpäin.  Pää, poliitikot, mätänee ensimmäisenä.  Siitä on hyvänä esimerkkinä vaikkapa sote-uudistus joka on vesittynyt tuhlaamiseksi joka ei auta sairaita pätkääkään, mutta sen sijaan tuottaa liukuhihnalta palkintovirkoja poliitikonaluille ja poliittisille jäähdyttelijöille.

Lähteet

* Avaintodistaja, kirjoittanut Sayragul Sauytbay ja Alexandra Cavelius

Kiinan poliittinen järjestelmä, kirjoittanut Mikael Mattlin, Lauri Paltemaa ja Juha A. Vuori

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu