Korjattavaa asenteissa Venäjällä riittää: Mallioikeudenkäynti: ”Aika tuomarina”

Syksyllä 2011 pidettiin Venäjän televisiossa oikeudenkäynti.  Syytteessä olivat neuvostoaikaiset vanhat synnit.

Oikeustapaukset esiteltiin ja todisteltiin.  Syyttäjät syyttivät ja puolustusasianajajat puolustivat.  Katsojat saivat äänestää puolesta tai vastaan.  Tuomittavina olivat hahmot tai episodit.  Seuraavat arviot saatiin:

Kollektivisointi

Ihmiset pakotettiin kolhooseihin ja Stalin kävi sotaa talonpoikaistoa, kulakkeja vastaan.

Todisteina esitettiin se katastrofaalinen kehitys, tuotannon romahdus ja takaperoisuus mikä kollektivisoinnista seurasi.

Jury, joka koostui katsojista, äänesti seuraavaa:  78% katsoi että kollektivisointi oli ollut oikeutettua (se oli ollut hirvittävä välttämättömyys) Neuvostoliiton teollistamiseksi.

Vain 22% piti sitä rikoksena ihmisyyttä vastaan.

Hitlerin-Stalinin välinen sopimus

91% piti välttämättömänä liittoutua Hitlerin kanssa ja vain 9%:n mielestä se edisti II maailmansodan syttymistä.

Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan keskenään, mitä voi pitää II maailmansodan lähtölaukauksena.  Tämä menettely sai ohjelmassa hyväksynnän venäläisyleisöltä.

Brezhnevin aikakausi

91%:n mielestä Brezhnevin aika oli ollut ”mahdollisuuksien aikaa”.

Neuvostoliiton hajoaminen

91%:n mielestä Neuvostoliiton hajoaminen oli ”kansallinen katastrofi”

Ohjelman nimi oli Zud vremeni, ja prosentteihin voi vaikuttaa jonkin verran se, että ei menty ihan pohjia myöten esim. käsiteltäessä kollektivisointia.  Ei käsitelty esim. holodomoria, ukrainalaisten mustalistalaisten, kollektivisoinnista kieltäytyneiden ja vapaiksi jääneiden talonpoikien ja heidän perheidensä näännyttämistä nälkään.

Äänestyksien tulokset Venäjällä nyt ovat mitä sattuu.  Vaikkei tulosta voisikaan pitää edustavana, on se kuitenkin suuntaa antava.  Tällainen oli mielipideilmasto Venäjällä kymmenisen vuotta sitten.   Ja tuskin näihin vanhoihin kysymyksiin on uutta asennetta otettu.

Toisaalta

Yhdeltä kantilta venäläisten tavalla ajatella historiasta on perusteita.

– Esimerkiksi, mitä mahdollisuuksia Stalinilla olisi ollut torjua saksalaista sotakonetta, jos Venäjä olisi pysynyt maatalousvaltaisena maana?  ”Nerokkaasti” Stalin ryhtyi teollistamaan maata jo 15 vuotta ennen hyökkäystä.

Valituilla keinoilla teollisuuden rakentamiseen ”vapautui” paljon työväkeä maataloudesta, väkeä jota tarvittiin maan teollistamiseksi.  Järkyttävin uhrauksin työväki, maakuopissa asuen, rakensi hienot voimalaitokset, terästehtaat ja kanavat melkein pelkin käsin.  Siitäpä sitä sitten oli Stalinin mukava alkaa rakentaa maailman isointa hyökkäysvaunuarmeijaa.

Muissa maissa teollistaminen onnistui ilman maatalousväestön kaltoin kohtelua ja joukkosurmia, mutta ei näköjään Neuvostoliitossa.

– Hitler olisi joka tapauksessa hyökännyt ennen pitkää Neuvostoliittoon.  Nyt Stalin avusti Saksaa sodassa Länsi-Eurooppaa vastaan ja toivoi molempien heikentyvän ja Neukkulan olevan lopulta suurin hyötyjä.

– Brezhnevin aika todella oli mahdollisuuksien aikaa.  Niitä mahdollisuuksia ei vaan käytetty.

– Venäläisten mielestä Neuvostoliiton sortuminen oli huonoa kehitystä.  Reuna-alueiden kannalta mitä toivottavinta, mutta kyllähän siinä venäläiset menettivät etuoikeutetun asemansa kansojen sulatusuunissa.

Että onhan näissäkin kauheuksissa joku sisäinen logiikkansa.  Nyt on vain odoteltava että venäläiset alkavat nähdä tilanteensa tasapainoisemmin, muita kansoja ja omiakin uhrejaan kunnioittavammin.

Ukrainan sota

Kenties huomattavaakin siirtymää on tapahtumassa nyt.  Veristä hyökkäyssotaa omaa sukulaiskansaa vastaan voi olla vaikea kuvitella hyväksyttävän omissa mielissä vaikka suhtautuminen vanhoihin synteihin voi olla erikoista.

Toisaalta, häviäminen ei ole kivaa ja se voi nostattaa tunteita.

Toivoa sopii vapaata mielipide-ilmastoa, joka tuulettaisi vanhoja asenteita ja uudempiakin.  Sitä odotellessa.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu