Kumma kun työmiestä ei arvosteta. Työn kaksoisluonne

Kumma kun työmiestä ei arvosteta, sanoi loukkaantunut työmies kuultuaan ettei työn loppumisen jälkeisistä jalkautuspäivistä makseta.

Vastakysymys tulee mieleen, että arvostetaanko työnantajaa jos ollaan halukkaita aiheuttamaan satojen miljoonien vahinkoja asiassa johon työnantaja ei ole edes syyllinen.

Äänestäjäthän ne syyllisiä ovat.  Äänestivät väärin.  Siinä mielessä onkin ihan oikein että bussiliikenne loppuu.  Kävelkööt niin oppivat äänestämään oikein.

Mutta onkos tehtaanjohto ja omistajat tässä väärää tehnyt.  Miksi tehtaalle ja tehtaanomistajille aiheutetaan miljoonavahingot?

Ollaan tässä sentään yritetty

Tässä työmies osui oikeaan.  On yritetty ja onnistuttu, ainakin tähän asti.  Periaatteessa tehdas voi ostaa vain työntekijän ruumiin mutta ei sielua.  Kuitenkin jokaisessa hommassa pitää laittaa hiukan sielua peliin että hommasta tulisi mitään.

Suomalaiset ovat, hullua kyllä, sellaista työtä rakastavaa kansaa että sielua laitetaan peliin ja hommat alkaa toimia, eikä pelkästään seisoskella.  Tai näin oli ainakin ennen peruskoulua.

Kapitalismin kannattavuus periaatteessa toimii vain sen tähden että kapitalisti ostaa vain ruumiin mutta saa sielun kaupan päälle.

Suomalainen menestystarina onkin se miten on yritetty eikä pelkästään seisoskeltu.

Suomalaisen työkulttuurin tuho

Työkulttuurin ja samalla elintason ja hyvinvointivaltion vie perikatoon se ettei anneta työnantajalle kuin se vähäisin mahdollinen.

Kateus estää antamasta muuta.

Ay-pierut ja työväenliike yleensäkin lietsoo vihaa työnantajia kohtaan.  Vihamielisyys on suurempaa kuin maissa joissa vastakohdat eivät kriisiytyneet sisällissodaksi kuten meillä.  Vaikka punakapinasta on jo yli sata vuotta, se sama vanha vihamielisyys ei ole vieläkään lauennut.

Koulutus

Peruskouluista ja ammattikouluista tulevat eivät enää osaa juuri mitään.  Koulusta pääsee läpi osallistumatta ja osaamatta.  Koulutus on vasemmisto-oppien pilaamaa.  Peruskoulu on epäonnistunut laitos.

Peruslaskutoimitukset eivät valmistuneilta onnistu, ohjekirjoja ei pystytä lukemaan tai ei ainakaan omaksumaan luettua.  Ammattitaito on heikkoa ammattikoulun säästökuurin tähden.  Se sielu, osaaminen on hukassa.

Ponnistelua jota tarvitaan pärjäämiseen ei ole harjoiteltu eikä omaksuttu.

Työehdot

Nykyiset työehdot tuli sovittua hyvänä aikana, silloin kun Suomi oli Euroopan Japani (ja Japani maailman johtava teollisuusmaa teknologiassa).  Suomi oli tekniseltä osaamiseltaan ensiluokkainen maa, jossa oli ensiluokkainen ja antaumuksellista osaamista antava työväestö.  Sen aikaisessa ilmapiirissä tehtiin melkoisen höveleitä ratkaisuja työehdoissa.

Sittemmin on ollut vähän vaikeampaa.  Hyvät ajat vaihtuivat heikompiin mutta saavutetuista eduista on pidetty kiinni vaikka kansantaloudella ei olisi sellaiseen enää edellytyksiä.

Olipa työehdoissa kyllä muutakin.  Ne on itse asiassa sovittu suurteollisuuden näkökulmasta.  Vaikka suurin osa yksityisen sektorin työpaikoista on pienissä työpaikoissa.  Se mikä on suurteollisuudelle helppoa suurten lukujen lain johdosta, saattaakin olla riippakivi pienemmälle työantajalle.

Yhteiskunnalle 80-luvulla sovitut ehdot ansiosidonnaisesta ja muusta vastaavasta ovat tulleet erityisen kalliiksi.

Sananselitystä

Työn kaksijakoinen luonne on peräisin Marxilta (labour ja labouring power).  Yanis Varoufakisin kirjaa käytän ohjenuorana.  Hän käyttää termejä work (as a commodity) työn ruumiista ja termiä experential work siitä mistä minä käytän termiä työn sielu.  Sielu on hiukan kaukaa haettu ja kömpelöä, mutta en nyt oikein keksi parempaakaan ilmaisua.  Yanis Varoufakisin kirja on Techno Feudalism, What Killed Capitalism. Kirjan nimestä saakin jo vihjeen että tämä sarja etenee käsittelemään kapitalismin jälkeistä teknofeodalismia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu