Kun teräsvaari voitti kilpapyöräilijät

Kesällä vuonna 1951 järjestettiin pyöräkilpailu Haaparannasta Ystadiin.  Matkaa oli kaiken kaikkiaan 1760 kilometriä.

65-vuotiasta Gustaf Håkanssonia kiellettiin osallistumasta korkean ikänsä tähden.  Yläikärajaksi oli asetettu 40 vuotta.

Håkansson lähti vasta viimeisenkin kilpailijan lähdettyä, jättäen viimeiseen kilpailijaan yhden minuutin kirivaran. Kilpailunumerona oli hänen itse raapustamansa nolla.

Ensimmäiset kolme vuorokautta teräsvaari polki pysähtymättä, muiden kilpailijoiden ajaessa etappi kerrallaan ja ottaessa yöunia.

Poliisi vei vaarin puolipakolla terveystarkastukseen kilpailun puolivälissä ja lääkäri totesi vaarin olevan hyvässä kunnossa.

Perillä Ystadissa teräsvaari oli 6 vuorokauden, 14 tunnin ja 20 minuutin jälkeen.  24 tuntia ennen kilpailun voittajaa.

Håkanssonilla oli tavallinen vaihteeton miestenpyörä normaaleilla varusteilla, ketjusuoja, lokasuojat, dynamo, valo, ja tavallinen ohjaustanko.  Sen aikaisissa kilpapyörissä oli jo kippurasarvet, vaihteet, vannejarrut ja kapeat renkaat.

Tiet olivat tuohon aikaan enimmäkseen sorateitä.

Gustaf Håkanssonista tuli valtakunnan julkkis.

Håkansson oli myös laulumiehiä.  Hänestä tuli suosittu esiintyjä sen aikaisilla tanssilavoilla ja kansanpuistoissa.  Hän lauloi mielellään varsinkin hengellisiä lauluja.  Hän kävi esiintymässä myös vanhainkodeissa.

Teräsvaarista tuli kiinnostava hahmo mainostajien kannalta ja niinpä hän esiintyi monissa mainoksissa.

Myöhemmin

Kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1959 Håkansson pyöräili Jerusalemiin katselemaan pyhiä paikkoja.

Håkansson kuoli 102-vuotiaana vuonna 1987. Hän oli syntynyt vuonna 1885.

Googlaamalla Stålfarfar Gustaf Håkansson saa tarkempaa tietoa ja onpa wikipediassa kilpailunaikainen kuvakin, teräsvaari polkemassa baskerinreuhka päässä ja parta tuulessa liehuen.

+10

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu