Kun vääryys vallan sai. 90-luvun velallisten kohtelu, oikeusmurhien mekanismit

Tämä on jatkoa edelliselle kirjoitukselleni 90-luvun lamasta (Minä syytän..).  Tässä puin sitä miten velallisia kohdeltiin, miten oikeusmurhat tapahtuivat.

Kansainvälinen pankkivekseli

Useimmat ulkomaan valuutan määräiset lainat oli otettu kansainvälisen pankkivekselin muotoisina.  Näitä sitoo tarkat muotomääräykset joita ei voi ohittaa.  Yksi muotomääräyksistä on se että siirto merkitään taustapuolelle.  Siirtoon tarvitaan velallisen suostumus, toisin sanoen velallisen allekirjoitus taakse.

Nyt näitä kansainvälisiä pankkivekseitä siirreltiin villisti pankista toiseen.  SKOP:ista roskapankkiin,  SYP:istä Meritaan,  KOPista SYPiin jne.  Kaikkiin näihin siirtoihin olisi tarvittu velallisen hyväksyntä, allekirjoitus takapuolelle.

Kun näitä siirtoja ei ole velallinen hyväksynyt, velka toki säilyy mutta ei sellaisena jollaisena se on sovittu takaisin maksettavaksi.  Se muuttuu vekselistä tavalliseksi velaksi jossa velallinen on velkaa sen mitä on saanutkin, siis alkuperäisen markkamäärän sekä laillisen koron sen päälle, neljä sadasta vuodessa, kuten vanhassa laissa sanotaan.

90-luvulla velallinen ei edes tiennyt missä hänen allekirjoittamansa vekseli milloinkin seilaa. Edes maksamiseen halukas ei tiennyt kenelle maksaa.

Niiden takaisinmaksuehto ulkomaan valuutan arvoisena markkamääränä oli rauennut muotomääräyksen rikkomisen tähden mutta sitä oikeusistuimet eivät huomioineet.

Valuuttamäärä

Velka on saatu markoissa.  Ainoastaan takaisinmaksuehto on ollut että se maksetaan sen mukaan mikä on ulkomaan valuutan arvo.  Usein on käytetty korivaluuttaa, joka koostuu useasta eri valuutasta.  Myös takaisinmaksu on tapahtunut markoissa.

Haltijavelkakirja

”Lapsikin tietää” että vekseli on hallintapaperi.  Jos ei ole paperia, ei ole velkaakaan.

Velkomisoikeudenkäyntiin olisi pitänyt tuoda vekseli osoittamaan että velka on olemassa.

Ei tuotu. Tuotiin valokopio vekselistä.  Tuotiin valokopio vain vekselin etupuolesta.  Etupuolelta ei selviä onko siirto tehty, koska siirto merkitään vekselin takapuolelle.

Valokopio ei ole minkäänlainen todiste siitä että velka olisi olemassa.

Myöhemmin pankeilta alettiin tivata missä alkuperäinen vekseli on mutta pankit kertoivat että ne ovat ”hukkuneet”.  Erittäin älytön juttu.  Tällä tasolla rosvoaminen tapahtui 90-luvulla.  Ja oikeusistuimet hyväksyivät, olihan presidentti ohjeistanut.

Mitään takeita ei ole siitä, etteikö osa valokopioina toimitetuista vekseleistä olisi jo maksettukin, kunhan vaan valokopio on jäänyt seilaamaan pankkiin.

Summaarisuus

Prosessioikeuden säännöksiin tehtiin muutoksia jotka mahdollistivat velkomisoikeudenkäyntien käymisen summaarisina, läpihuutojuttuina.  Näitä ei paljoa mietitty vaan jutut nuijittiin pöytään pankkien vaatimusten mukaisina.  Nämä lakimuutokset juuri sallivat valokopioiden käytön.  Mutta voiko kansainvälistä muotomääräystä  ohittaa kansallisella lainsäädännöllä.  Ja mikä tarkoitus oli heikentää velallisten oikeusturvaa.

Rötösherroja

Ennen ajateltiin pankinjohtajien olevan korkeamoraalisia olentoja, mutta kasinovuosina kuva romuttui.  Pankit aivan tieten tahtoen rikkoivat lakia koska pankkitarkastusvirasto ei saanut pankkeja kuriin, ei kai oikein yrittänytkään.  Koiviston mielestä velallinen on aina väärässä.

Yritysten nurkanvaltauksissa on käytetty isoja summia, liikuttu mielestäni hyvin harmaalla alueella, ellei suorastaan laittomuuksissa ja jätetty kylmästi leimaverot maksamatta siirroista.

Kyse on isoista summista.  Fryckman tuomittiin leimaverojen maksamatta jättämisestä, vaikka Fryckmanin nimeä käytettiin vain bulvaanina, eikä Fryckman edes tiennyt siirroista joita tehtiin hänen nimissään.  Lain mukaan ja kun selvästi oli nähtävissä bulvaanisuhde, pankki olisi ollut velvollinen maksamaan leimaverot niistä kaupoista, ei Fryckman.  Fryckman joutui erittäin oudon kohtelun kohteeksi, siitä ehkä toiste lisää.

Mutta pankit jättivät leimaverot siis kokonaan ja johdonmukaisesti maksamatta.  Siis kaikista muistakin, ei vain niistä missä Fryckman oli bulvaanina.  Myöhemmin eduskunta hyväksyi takautuvan lain, jonka mukaan leimaveroja ei tarvinnut maksaa.   Kysyn vaan moniko kansanedustaja on tajunnut mistä on ollut päättämässä ja kuinka isosta saamatta jääneestä veropotista on ollut kysymys.   Jo pelkkä takautuvuus on hyvin harvinaista, sellaisia lakeja ei juuri laadita.

Koiviston konklaavi

Syntyi oikeustapaus missä pankki halusi nostaa korkoa vaikka velkakirjaan oli tehty yksiselitteinen kirjaus että korko on kiinteä.

Asia ratkesi siten että Koiviston painostuksesta oikeus päätti asian pankin eduksi.

Tämä on ainutlaatuisen törkeä oikeudenloukkaus.  Kahdella tavalla.  Väärä päätös selvässä asiassa ja siinä että presidentti puuttui riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan.

Summaarisuuden vakavampi puoli

Summaarisuus velkomisoikeudenkäynneissä on tarkoittanut yksittäistapauksissa sitä että lakia ei ole sovellettu vaikka laki on ollut olemassa.  Mm. oikeustoimilaissa on erinäisiä säännöksiä kohtuullisuudesta.

Mm. juuri 18 vuotta täyttänyt on taannut vanhempiensa yritystä ja joutunut takaajana vastuuseen velasta.  Luulisi että tällaisessa tapauksessa oikeusistuin jo viran puolesta joutuisi miettimään onko kohtuullista vaatia velkaa nuorelta takaajalta.  Onko nuorta erehdytetty ja onko pankki toiminut oikein kun on hyväksynyt varattoman nuoren takaajaksi?

Plussaa ei voi antaa vanhemmillekaan mutta ehkä he ovat toimineet pakkotilassa, pankki on vaatinut takaajaa välittömän ulosoton uhalla tjms.  Tunnen tapauksen vain uutisoinnin perusteella.

Itse tiedän takauksen johon takaaja on erehdytetty sillä että takaus veloille tehdään vain omistuksen siirron ajaksi, pariksi päiväksi.  Toisin kävi.

Siitä takaaja selvisi ajamalla yrityksensä konkurssiin ja jäämällä itse lopun elämänsä ajaksi varattomaksi.  (Liiketoiminta jatkui vaimon nimissä).   Tapauksen syntyyn lienee vaikuttanut luottamussuhteet pienellä paikkakunnalla.  Mutta kuten tunnettua, kun velat astuu ovesta sisään, kaverisuhteet lentää ikkunasta ulos.  Tapauksessa olisi mielestäni ollut aineksia oikeustoimilain soveltamiseen.  Usein vääryyttä kärsineet ovat olleet masentuneita eivätkä ole kyenneet järjestämään itselleen kunnon puolustusta.  Toisaalta oikeusistuimet ovat nuijineet tapaukset pöytään vauhdilla.

Kyseenalaiset sisäpiirikaupat

Tuohon aikaan on kannattanut olla hyvää kaveria pankinjohtajan kanssa.  Sellaisen konnamaisen pankinjohtajan kanssa.  Omaisuuksia on siirrelty kavereille alihintaan.  Tässä kohtaa pankeissa on taatusti ollut eroja.

Pankkituki

Suomen pankin entisen pääjohtajan Sirkka Hämäläisen mukaan tuki oli parasta suunnata pankeille, koska silloin tuella tulee suurempi kantavuus, yksi miljoona tukea auttaa velallisia kymmenellä miljoonalla.  Nyt on vaan niin että se tuki tarvittiin pankin oman tiliaseman parantamiseen eikä se tainnut ihan ulottua velallisiiin asti vaikka se saattoi olla tuen tarkoitus.

Suomi tarjoutui myöhemmin neuvomaan muita maita pankkikriisin hoidossa mutta ei tainnut yksikään maa innostua ”Suomen mallista”.

Velkojen myynti

Hyvin kyseenalaisissa oloissa syntyneet velat joiden määrä on ollut johdonmukaisesti virheellinen on lopuksi myyty norjalaiselle perintätoimistolle.  Norjalaiselle siksi että EU:n velallista suojelevat pykälät eivät tavoita norjalaista perintäyhtiötä.

Tämä erittäin iljettävä teko on valtiosalaisuus, joten sen perusteluihin ei voi tutustua vielä kymmeniin vuosiin.  Salaamisen on vahvistanut presidentti Tarja Halonen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu