Lähiöisänmurha. Nyt vuorossa boomerit

Jokaisen sukupolven on toteutettava oma isänmurhansa. Edellisten sukupolvien työ ei ole mitään. Kauheita erehdyksiä ovat tehneet.

Oman sukupolveni isänmurha toteutui viisastelemalla sodista. Miksipä ette sopineet Jartsevin kanssa kivoja ehtoja? Miksipä ette lyöneet persettä penkkiin ja sanoneet että tässä on ihan turha sotia ystävällismielisiä neukkuja vastaan.

Sukulaiselleni lääkäri sanoi että pitikö mennä (sotaan). Tästä sukulainen loukkaantui niin paljon että vasta naapureiden maanittelujen jälkeen hankki sotainvaliditunnuksen vanhuusiässä. Olkapää oli saanut iskua siinä vaiheessa kun potero sortui ryssien keskityksessä niin että vain käsi jäi näkyviin.

Itse en juuri välittänyt viisastella sillä sodan jäljet olivat riittävän hyvin näkyvissä. Yhdeltä isäni sotakaverilta puuttuivat jalat, yhdellä oli sirpale päässä, yksi oli palelluttanut kalleimpansa maatessaan hangessa. Yhdeltä yritettiin urkkia, millaista sotavankeudessa oli ollut, mutta sanaakaan tämä ei siitä aiheesta suostunut sanomaan.

Samaan aikaan Hesarissa valettiin kannuja siitä, miten typerää oli olla sopimatta neukkujen kanssa rauhasta. Tai miten Suomi ajopuuna, tahdottomana ajelehti natsien syliin. Miten Suomi aloitti jatkosodan (no ei aloittanut).

Isäni loukkaantui sen aikaisesta Hesarin kirjoittelusta niin paljon että lopetti koko lehden tilauksen.

Nyt minulle on käynyt samoin. Isänmurhan kohteena Hesarissa onkin nyt oma sukupolveni. Laitettiin Suomi kuntoon, nykyaikaiseksi hyvinvointivaltioksi, mutta saadaanko siitä kiitosta? No ei. Ei kyllä pyydetäkään.

Lähiöelämäntapa

Komisario Palmun elokuvassa nuori Esko Salminen pääsee muuttamaan nuorikkonsa kanssa savuisesta ja likaisesta kantakaupungista, jossa pimeän asunnon ikkunat antavat pihakuiluun. Uusi asunto on valoisa, nykyaikainen juuri valmistuneessa Haagassa.

Bussilla pääsee kantakaupunkiin lauantaisin ostoksille Ajanmieheen, Pukevaan tai Kuusiselle. Haaveena Esko Salmisella tietysti oma auto, ja ei niin kaukaisena haaveena. Vaikkapa Simca tonni, tai Skoda, edullinen valinta avoautonakin.

Mikä voisi mennä pieleen? No, pieleen menoon tarvitaan virheellinen maailmankatsomus, yhtä virheellinen kuin taistolaisvaikutteinen ”edistyksellinen” näkemys aiemmin oli ollut. Kutsun sitä ilmastonmuutosopiksi, tuttavallisemmin ilmu-opiksi.

Lähiöisänmurha

Tarkoin arkkitehtien suunnittelemia alueita pitää nyt tiivistää. Rakennusten väleihin saadaan mahtumaan uusia taloja. Merkillisen logiikan mukaan tämä aikaansaa hyödyllisiä ilmastovaikutuksia. No, kenties, en tiedä minkälaisia mutta ainakin viihtyvyyden kustannuksella.

Puistoihin rakennetaan. Jokaikinen lastentarha lienee rakennettu puistoihin, samaten merkittävä osa kirjastoista. Nyt puistoihin halutaan myös asuintaloja.

Hukka-alueetkin palvelevat kaupunkia. Koiran ulkoiluttaminen käy parhaiten jättömailla. Ne nyt tietenkin pitäisi saada rakennettua, kunhan ne ensin lunastetaan kaupungin omaisuudeksi raakamaan hinnalla.

Asuntopula ja älyttömyyksiin nousevat asuntojen hinnat on saatu aikaan muuttopaineella joka ei ole luonnollinen. Ei ole luonnollista muuttaa Afrikasta ja muualta lämpimistä maista suurin joukoin pääkaupunkiseudulle ilmua pakoon.

Autoilulle tie pystyyn

Milläpä perheen ostokset saisi kaupasta paitsi autolla. Kuka raahaisi perheen kauppakassia kilometrien päästä. Edullisimmat hinnat ovat automarketeissa. Nyt jopa kauppakeskusten parkkipaikat ovat vaarassa. Seurataanpa vain Myrtsin kauppakeskuksen myynnin kehitystä nyt kun parkkipaikat on viety.

Keskustaan on ihan turha yrittää autolla. Kohta ajosta sinne saa maksaa vielä tulleja. Globaalin talouden menestys perustui siihen että raja-aitoja kaadettiin. Nyt se tullimuuri nouseekin keskuuteemme. Kannattaa pitää varansa että päätyy ajoissa sille puolelle muuria mille haluaa. Länsi- vai itä-berliiniin. Vihersosialistiseen kehien rajoittamaan onnelaan vai vielä toistaiseksi vapaan liikkuvuuden impivaarasuomeen. Oma arvaukseni on, että suuri osa tullimuurin rajaamasta alueesta muuttuu Itä-Berliinin näköiseksi melko sukkelaan.

Milläs kaikella tavalla autoilijaa voisi kiusata? Kavennuksia ja hidasteita nyt ainakin. Pysäköintisääntöjen pitää olla niin monimutkaisia ja rajoittavia että halu yrittää löytää parkkipaikka katoaa kokonaan.

Katubulevardit ovat vihreiden kokonaisratkaisu. Sillä pääkaupunkiseudulla asumisen järkevyys saadaan hävitettyä lopullisesti.

Vanhuksia häväistään väitteillä että miksipä ei liikkuminen käy polkupyörillä ja sähkön hankkiminen aurinkopaneeleilla. Lapset eivät kai ole nähneet talvea, kun tuollaisia hourivat. Päättömiä väitteitä esitetään että ilmasto on lämmennyt, kun se itse asiassa on toipunut nuoruusaikojemme kylmästä vaiheesta.

Raideratkaisut, nyt on kiire/ei ole kiire

Pääkaupunkiseudulle rakennetaan neljättä raideliikenneratkaisua. Junan, metron ja raitiovaunun lisäksi pitää saada ns. pikaraitiovaunu. Hidas 25 km/t kulkeva rakkine kulkee niin pitkää linjaa, ettei taatusti kukaan muu kuin kuljettaja jaksa istua koko matkaa. Autolla olisit jo perillä, mikäli tieliikennettä ei vaikeutettaisi.

Neljännen raideliikenneratkaisun (jos ei oteta venäläisten rakentamia huomioon)rakentaminen Helsingissä tuottaa betonin käytön takia niin paljon hiilidioksidipäästöjä, etteivät ne tasaannu kuin vuosikymmenien päästä (jos hiilidioksidipäästöjen haitallisuuteen ylipäätään uskoo).

Tämä on sikäli erikoista, että toisaalta Suomessa ei pitäisi kaataa puita, sillä ilmu vaatii nopeita ratkaisuja. Päästöt on saatava nopeasti alas, muuttamalla Suomen metsät ryteiköiksi (jotka sitten palavat soihdun lailla metsäpalossa).

Jos metsiä pitää säästää, se ei ole sopusoinnussa sen kanssa että betonia valetaan tolkuttomasti ”pika”sporan alle.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu