Leningrad 70-luvulla. Pigmenttejä metsästämässä. Putinin nuoruus

Tämä jatkaa Leningrad-sarjaa ollen osa III.  Koska harrastin kuvaamataiteita ja olin kuullut venäläisten värien olevan halpoja ja kohtuullisen hyvälaatuisia, suuntasimme vaimon kanssa bussimatkalle Leningradiin 70-luvun lopulla.

Tulipahan sekin nähtyä.  Aika kosteata meininkiä.  Opas valehteli niin että korvat heiluivat.  Viipuri oli vanha venäläinen kaupunki hänen mukaansa.

Matkan pääkohteessa, taiteilijatarvikeliikkeessä Nevski prospektilla luki liikkeen ovessa PEMOHT.  Pahus, vuodenvaihteeseen oli enää lyhyt aika ja myyntitavoitteet oli saavutettu joten loppuvuoden pitivät liikettä kiinni, remontissa.

Kaverit sittemmin intoutuivat sukkahousukaupasta ja elelivät kroisoksiksi paikallisissa soittoruokaloissa.  Vova on ollut siihen aikaan tyylikäs ilmestys farkuissaan ja fritsuliina kaulassaan ja monet suomalaiset ovat asioineet hänen kanssaan katukaupassa.

Itse pidin Leningradin silloisuutta ja rajamuodollisuuksia niin ahdistavina ettei mieli tehnyt käydä uudelleen kuin harvoin.  Muuten neukkumatkailu kyllä oli suosittua.  Seuramatkoja tehtiin Odessaan, Jaltaan, Abhasian rannikolle, Gruusiaan ja Aasian kiertomatkoja, Samaraan ja Buharaan jne.  Ja tietenkin Moskovaan ja 80-luvulla jo Tallinnaankin.

Mutta palataanpa hetkeksi varhaisempaan nuoruuteen.

Telkkarin katselua

Suosittuja ohjelmia ovat olleet Bonanza, Virginialainen, Me Tammelat, Peyton Place, eri aikoina ja 80-luvulla Dallas.

Kerran Ruoholahdessa kadun varressa vetelehtiessämme kaveri jolla oli ehkä ainoa Helsingissä ajossa oleva, toimiva Harley-Davidson (vm. -52), sanoi että ei vaan, täytyy lähteä katsomaan Peyton Placea ja sai hyvät naurut siitä.  Eli Peyton Placea katsottiin laajoissa piireissä.

N-orjuudesta kertova Juuret tutustutti meidät orjuuteen.  Ohjelma joka kertoisi suomalaisista orjista, vaikkapa venäläisten viemistä lapsista ja nuorista Ison ja Pikku Vihan aikaan on vielä tekemättä.  Tai se miten maaorjuutta esiintyi Vanhassa Suomessa, Ruotsinpyhtään itäpuolella .

Juuret-sarjan orjalaivana toimi suomalainen Lyra josta olen kirjoittanutkin.

Putinin mieliohjelma oli Kevään seitsemäntoista hetkeä, jossa agentti Otto von Stierlitz sumuttaa natseja täysillä ja pitää Moskovaa ajan tasalla Hitlerin hyökkäysaikeista.  Tästä Putin on yleisen käsityksen mukaan ottanut roolimallinsa. Eurooppalaisia on jymäytettävä isolla kädellä samalla kun hyödyttää omaa maataan (ja Putinin versiossa samalla omaa ja kavereiden rahapussia).

Opiskeluaika

Putin opiskeli Leningradin oikeustieteellisessä.  On mahdollisuuksien rajoissa että opiskelusuunta on valittu KGB:n kehotuksesta ja että Putinilla on ollut jo tuolloin Krysha, katto eli jonkinlainen suojelija KGB:n organisaatiossa.

KGB on varmaan tehnyt mielellään yhteistyötä nuoren kanssa jolla on ollut eläviä yhteyksiä turisteihin ja alamaailmaan ja pimeän kaupan lonkeroihin.  Ja joka on osoittanut toiminta- ja tuloksentekokykynsä haasteellisessa ympäristössä.

Putinin äiti voitti arpajaisissa Zaporozhetshin, pikkuauton jota meillä myytiin Jaltana ja jonka äiti lahjoitti pojalleen.  Kenties tälläkin on ollut merkitystä henkilöhistoriassa.  Ei ole ihan tavallista että neuvostonuorella on autoa ollenkaan, saati sellaista nykyaikaista peliä jolla pääsee melkein kahdeksaakymppiä ilman että moottorin työntötangot puhkaisee tiensä takaluukun läpi kadulle (satasen vauhdissa täystuho on jo varma).

Vai olisiko niin että tämä auto olisi saanut aikaan kaunan ukrainalaisia kohtaan?  Autohan ei ollut kovin hyvin suunniteltu tai toteutettu.  Zaporozhetshia valmistanut tehdas ZAZ sijaitsee Ukrainassa, Zaporizzhan alueella.

Konossöörinä itselläni oli englantilainen pyörä.  Itse tuunattu café racer-tyyliin.  Sen kulkumuodon harrastus loppui autokortin saamiseen.  Opiskeluaikoina lainailin veljen Triumph Heraldia, perustyylikäs kulkupeli sekin.

Neuvostolomanviettoa

Kotimaisesta lomanvietosta poiketen mitään perhelomia ei NL:ssa vietetty.  Kukin tehdas tai tuotantolaitos muodosti oman ns. kaukalon ja kaukalon etuisuudet olivat vain omille.  Joten loma jossain sanatoriumissa sisälsi vain nais- tai miespaikan sille tietylle työntekijälle, ei hänen perheelleen.  Lomat vietettiin erillään, kumpikin aviopuoliso omiensa joukossa.

Ja se mitä tapahtuu sanatoriossa, jää sanatorioon…  Alun promiskuiteetista ja löyhien sukupuolisuhteiden suosimisesta neuvostovalta siirtyi nopeaan näennäiseen puritaanisuuteen mutta tällaisia porsaanreikiä jäi.

Seuraava kirjoitus

70-ja 80-luku on ollut Leningradissa niin masentavaa pysähtyneisyyden aikaa ettei sitä suomalaiset juuri selvin päin ole viitsineet katsella.  Homma lähtee menemään erilaiseksi kun tullaan 90-luvulle.

Seuraavassa kertomuksessa ollaankin jo Neuvostoliiton konkurssipesää selvittämässä.  Siinä kohtaa aikeeni ovat sivunneet itseään Vladimir Putinia.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu