Leningradissa 60-luvulla. Kommunismillakin oli hyvä hetkensä. Putinin nuoruus

Leningrad-sarja alkoi Valkeilla laivoilla.  Tarinassa kulkee kaksi eri juonnetta, omani ja Putinin.  Nyt ollaan jo siis Leningradissa.  Mutta ei vielä vodkaturismin ajoissa.

Hotelli Moskva

Matka oli omatoimimatka joten hotelli oli itse valittu.  Hotelleista oli pulaa, joten hotelli oli kaukana keskustasta.  Se oli lähellä aukiota minne saksalaiset pääsivät etenemään II maailmansodassa.  Sieltä oli silloin noin kilometrin matka lähimmälle metroasemalle.

Hotellin hississä oli kerrosnappuloita 12 mutta kerroksia vain 9.  KOHEn hissi jos en väärin muista.
Hotellin ruokasalissa tarjoilu toimi hyvin ja ruoka oli kelvollista (vielä silloin).

Neuvostotunnelmaa

Jäi mieleen katuyleisön yhteisöllinen tunnelma.  Väki hereästi protestoi jos matkaa ei maksanut bussissa ja auttoi avuliaasti maksun suorituksessa.  Yleensäkin tunnelma oli hyvä ja myönteinen.  Ei merkkiäkään ksenofobiasta.  Ihmiset selkeästi tuijottivat mutta hyväntahtoisesti ja omanarvontuntoisesti (eivät vielä tienneet mikä elintasokuilu vallitsi lännen ja idän välillä tai kuvittelivat kuilun yli päästävän tulevaisuudessa).

Ehkä silloinen aikakausi on se, joka on ihmisille jäänyt mieleen myönteisenä muistona neuvostoajoista.

Minkäänlaista puutetta ei tuntunut kaupoissakaan olevan, se aika tuli vasta myöhemmin.  Moskova ja Leningrad ovat kuuluneet ensimmäiseen luokkaan prioriteeteissa, joten puutteita on varmaan ollut maaseudulla ja pikkukaupungeissa jo silloin.

Teollisuustyöntekijän palkat ovat olleet viisinkertaisia kolhoosityöntekijään verrattuna, joten voi sanoa kaupunkilaisten olleen tyytyväisen oloisia (samaan aikaan kun kolhooseissa on käytetty vielä virsuja jalkineina).

Kolhoosilaiset ovat olleet sidottuja asuinpaikkaansa kuten maaorjuuden aikana konsanaan.  Yritteliäillä nuorilla on ollut kova hinku päästä kaupunkiin ja parempien ansioiden pariin.  Tätä ovat viranomaiset yrittäneet hillitä monin keinoin.  Propiska on ollut tarpeen ja sisäinen passi aivan kuin meillä parhaimpaan korona-aikaan.  Asunto-olot ovat olleet kaikkialla puutteellisia.  Kaupungeissa asuttiin kommunalkoissa, yhteisasumuksissa, mutta ei se matkailijoille asti näkynyt.

Yhteenvetona voi sanoa että Hrutshevin ajan toiveikkuutta oli vielä ilmassa mutta ei vielä Brezhnevin ajan pysähtyneisyyttä.

Jälkikäteen olen kuullut että sotainvalidit ja raajarikot olisi kärrätty pois silmistä ja että niitä olisi ollut paljon, mutta tosiaan syrjemmälle siivottuina.  Tuolloin ei siis näkynyt ainuttakaan.  Miltähän moskovalaisesta tai leningradilaisesta sotasokeasta tai jalattomasta veteraanista on mahtanut tuntua kun hänelle on kerrottu että et saa asua entisessä kotikaupungissasi.

Monilla ihmisillä oli rautahampaita, raudan värisiä hampaita, mikä poikkesi siitä mihin oli tottunut länsimaissa.

Hygienia

Tuohon aikaan vesijohtovesikin taisi olla väritöntä, päinvastoin kuin myöhemmin.  Talot eivät olleet vielä niin rähjäisen näköisiä kuin myöhemmin.  Sotavahingot oli jo korjattu.

Huomiota kiinnitti se miten automaateilla ihmiset joivat samoista laseista.  Joten hygienia-ajattelu ei ollut suomalaisella tasolla.

Mahorkkaa

Olin kiinnostunut hankkimaan mahorkkaa, ihan sotahistoriallisesta kiinnostuksesta kun mahorkan haju mainittiin melkein kaikissa sotakirjoissa.  Mutta mahorkan löytäminen oli melkein mahdotonta.  Savukkeita oli kyllä kaikkialla saatavilla.

Pitkän etsimisen jälkeen löydettiin ja se mikä mahorkkana myytiin oli lähinnä tupakan lehtiruoteita.  Halpaa, juuttipussi maksoi vähemmän kuin savukeaski.  Maku ja haju muistutti hieman ranskalaisia savukkeita (myöhempi huomio).

Eremitaasi

Kävimme Eremitaasissa ja se onkin ainoa kerta jolloin olen käynyt siellä kovien jonojen takia.  Tuolloin ulkomaiset vieraat päästettiin jonon ohi ja jäi koko päivä tutustumiseen.  Kokoelmat ovat taatusti laajemmat kuin missään lännessä.  Yhdessä päivässä ei ehdi kaikissa huoneissa edes käydä ja lisäksi varastossa on vielä isompi osa sellaista mikä ei mahdu näytille.  Epäilys herää että tsaarien keräämien lisäksi on tuotu sotasaalistavaraa.  1900-luvun länsimainen taide oli nimittäin myös hyvin edustettuna.

Mieleenpainuvana yksityiskohtana oli vanha aviopari joka heittäytyi juttusille ja vaimealla äänellä sanoi että he ovat katsomassa täällä vanhoja tavaroitaan.  Sanoivat olevansa Georgiasta mikä tuntui minusta oudolta kun en ollut kuullut kuin Gruusiasta.  Olemuksensa puolesta heidät oli helppo uskoa aristokraateiksi.

Muuta

Tuohon aikaan ei massamatkailua suuremmin vielä harrastettu.  Sukkahousukauppakin oli vasta tuloillaan, sukkahousuja ei ollut vielä edes keksitty.  Natiaiset olivat kyllä kovia pummaamaan purukumia.

Samaan aikaan

Vova on ollut hiukan liian vanha pummaamaan purukumia, mutta varmaankin saanut osansa pikkukoltiaisia kovistelemalla.  Sitä mukaa kun matkailu lisääntyi, Putin ryhtyi tsinksariksi.  Järjesti rahanvaihtoa ja viinaa sekä välitti farkkuja ja nailonsukkia, näin on kirjoitettu.

Nuorisorikollinen joka jo varhain tottui toimimaan lain harmaalla alueella ja huomioimaan eri sidosryhmien vaatimuksia (miliisien, rikollisten, varkaiden, kollegoiden, liigalaisten ja koulun).  Sekä toimimaan salassa ja pitämään julkisivunsa kunnossa.  Tappelemalla.  Tätä Leningradissa opittua voi pitää keskeisenä osaamisalueena johon hänen menestyksensä on perustunut.

Putinin koti oli kerrostalon piharakennuksessa jossa perhe jakoi yhden huoneen toisen perheen kanssa.  Sanotaan että Vova oli ainoa lapsi ja vanhempiensa silmäterä.  Kasvatusmenetelmiin kuului remmin säännöllinen käyttö.

Lyhytkasvuinen hyypiö oppi jo pienenä teeskentelemään muuta kuin on ja piilottamaan Napoleon-kompleksinsa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu