Michael Mooren uusi elokuva uusiutuvista: Elokuvan kritiikkiä. Ongelman ratkaisu. Onko Moore ekofasisti?

Michael Moore on julkaissut Planet of the humans-elokuvan joka arvostelee uusiutuvan energian tuotantoa. Elokuva on julkaistu youtubessa ja on kenen tahansa katsottavissa. Tämä on jatkoa edelliselle kirjoitukselleni, jossa kuvailin elokuvaa.

Josh Foxin kritiikki, biomassa

Kritiikeistä ensimmäisenä näkyy Josh Foxin kritiikki youtubessa. Biomassasta Josh vähättelee että eihän se biomassa tuota kuin 1,4% energiasta USA:ssa. Niinpä, mutta silti se vaikuttaa luontoon ja hyvinvointiin siellä suuresti. Hake nyt vain on energiatiheydeltään harvaa ja sitä täytyy paljon kuljettaa ja käsitellä vaikka villoja tuleekin vain vähän. Hakevoimaloita on myös lukumääräisesti paljon USA:ssa, vaikka tuotos jääkin laihaksi.

Laitteiden kehitys

Toinen Foxin argumentti on että olisihan Mooren skenaario voinut olla totta menneisyydessä kun välineet olivat kehittymättömiä, mutta nykyaikana on tulossa niin paljon hienoja ratkaisuja ettei Mooren näkemys sovellu niihin ollenkaan.

No totta puhuen eivät ne laitteet päivässä ole kehittyneet eivätkä kehity. Tuulivoimaloiden hyötysuhde on parantunut, samaten aurinkokennojen. Mitään olennaista uutta se ei kuitenkaan asiaan tuo. Sitäpaitsi, Joshin kommentti omituisella tavalla kumoaa sen yleisen väitteen että ilmun torjuntaan olisi pitänyt ryhtyä jo aikaa sitten.

Onko Moore ekofasisti?

Moore näkee ainoaksi vaihtoehdoksi maanläheisen elämän, kulutuksen ja väestön vähentämisen
Josh Foxin mielestä on vain kymmenen vuotta aikaa (aikaa on aina vain kymmenen vuotta) puolittaa päästöt. Fox argumentoi että päästöt on paljon helpompi puolittaa kuin väestö. Tällä perusteella Fox väittää Moorea ekofasistiksi. Ei aivan perätön väite, sosialismin ja fasismin välissä on muutenkin viiva kuin veteen piirrettynä (molemmat ovat valtiojohtoisia järjestelmiä).

Foxin näkemystä voi arvostella siitä että maapallo ei putoa mustaan aukkoon kymmenen vuoden kuluttua. Itse asiassa uhkaus kymmenestä vuodesta on tehty niin useaan, että useimmat eivät siihen enää usko.

Mikäli uskoo ilmuun, kuten Moore selvästi uskoo, niin uhka on suuri. Ehkä se oikeuttaa vime kädessä ihmisten eliminoinninkin.

Michael Moore, henkilöhistoria

Moore on kasvanut vihreään ajatteluun. 70-luvulla joet paloivat USA:ssa useaan kertaan ja syntyi voimakas liike. Sama liikevoima keksi ilmu-ajattelun eikä Moorekaan tästä ilmun harhakuvitelmasta ole päässyt irti.

350-liike

Näytetään klippi 350-liikkeestä, jonka pääpointti oli, ettei hiilidioksidipitoisuus saisi nousta yli 350 ppm:n. Eli pitoisuus ei saisi nousta suuremmaksi kuin 350/1 000 000 osaan.

No, se rajapyykki ohitettiin jo aikaa sitten. Mitään ei tapahtunut tai voidaan illusoida että kaikki paha maailmassa johtuu nyt siitä.

Ratkaisu

Moore esittää ratkaisuksi ihmiskannan ja kulutuksen vähentämistä. Jos kanta pienenee rauhanomaisesti, syntyvyyttä säännöstelemällä, on ehkä väärin leimata fasistiksi.

Yksinkertaisempi elämä ja luopuminen tavaran kasaamisesta voi olla ratkaisu. Jonkinlainen Intian malli siis. Hinduismiinhan kuuluu luopuminen turhuudesta. Toiminee yhtä hyvin kuin Intiassa.

Intiassa tunnetaan myös ajatus mayasta. Sen mukaan kaikki on viimekädessä harhaa, mayaa. Vetäisin johtopäätöksen että ilmunkin on oltava harha, maya, jos Intian mallia aiotaan toteuttaa.

Oma kantani, RATKAISU

RATKAISU: Ei ole ratkaisua. On kyseenalaista onko meillä edes ongelmaa, ilmastonmuutosongelmaa. Onpahan vain hyvin markkinoitu opinkappale, jonka oppineet ovat ottaneet tukikepikseen.

Ratkaisua ei ole sen tähden, että hiilidioksidi on osa hiilenkiertoa, ja elollinen luonto koostuu hiilestä. Meidänkään jalanjälkemme ei ole hiiltä, mutta jalka on.  Luonto osaa käsitellä hiilidioksidin.  Pitoisuus on ollut maapallolla ennenkin korkea ilman erityisiä ongelmia.

Ilmu-ongelman sijaan meillä on ongelma elinympäristön huonontumisen kanssa. Ihmiskunta on ajamassa päin seinää. Kalakannan huipputuoton aika on takanapäin, vuodessa 1996. Kalastuksen tuotto on vähentynyt jo vuosia, samaten maatalouden tuotanto on ohittanut huippunsa 2000-luvulla ja pienenee.

Mutta on tällaisia ruoan tuotannon kapeikkoja ollut ennenkin. Mm. ennen maatalouden vihreää vallankumousta. Jos maanviljelyn vihreä vallankumous olisi tullut ajoissa, se olisi tehnyt tarpeettomaksi Hitlerin Lebensraumin, elintilan havittelun.

Ihmisiä, muitakin kuin saksalaisia on ollut moneen otteeseen liikaa maapallon tai maansa kantokykyyn verraten.

Maapallolla ja ihmiskunnalla on kuitenkin taipumusta selviytyä ongelmista. Jos ihmisiä on oikeasti liikaa, luonto kyllä poistaa ne. Ihmisten oman mukavuuden kannalta poistaminen usein tehdään ennen kuin luonto poistaa ne itse. Näin tapahtui esim. Ruandassa kun väkeä kertakaikkiaan oli liikaa. Peltoala viljelijää kohden asettui heti kansanmurhan jälkeen tarkoituksenmukaiselle tasolle. Tilakoko suureni ja maattomat saivat murhattujen maita.

Huomion kiinnittäminen ilmuun merkitsee, että todelliset ongelmat jäävät huomiotta. Ongelmaa kyllä fossiilienergian tuotannossakin on, kun kokonaisia vuorenhuippuja Appalakeilla räjäytetään silkkaa laiskuutta, että päästään helpommin käsiksi kivihiileen. Myös öljyn tuotanto säröttämällä on luontoa likaavaa. Neuvostoliitossa vain pieni määrä öljystä päätyi loppukäyttäjälle, kun iso osa vuoti ympäristöön tai varastettiin putkistoista. Kulutuskin oli hyvin tuhlailevaa, moni kaipaa neuvostoaikoja yksin sen takia että asunnot pidettiin lämpiminä reilulla kädellä ja energia ei maksanut mitään.

Se, että fossiilienergian tuotanto voi olla likaavaa, ei merkitse että hiilidioksidi olisi likaavaa tai ongelma, päinvastoin.

Mooren elokuva käsitteli uusiutuvaa energiaa, ja se lisää energian tuotannon ongelmia, ei poista niitä.

Jordan Petersonin mukaan emme edes tiedä mikä ratkaisu olisi ilmaston kannalta parempi kuin toinen. Tekojen vaikutus ilmastoon on monimutkainen. Ja sen lisäksi itse ilmu-ongelmaankin Jordan Peterson taitaa suhtautua nuivasti.

Suomessa

Monet kohdat elokuvassa eivät erityisen hyvin sovi Suomeen. Meillä kun esim. aurinko ei paista talvisin, niin isoja peilivoimaloita ei tänne laiteta. Ja emme me pysty ilmua ratkaisemaan, vaikka haluaisimmekin. USA:lla voisi olla jotain merkitystä jos ihmiskunta nyt yleensä voisi jotenkin ilmuun vaikuttaa.

Meillä on ehkä parempaa osaamista hakkeen käsittelyssä ja ehkä hakkeen saatavuuskin on parempaa, mutta huolestuttavasti meilläkin menee helposti teollisuudelle kelpaavaa puuta polttoon, sillä kivihiilen kustannusta nostaa keinotekoiset päästöoikeusmaksut.

Itsepäisesti haluamme luopua maailman tehokkaimmista ja parhaimmista hiilivoimaloistamme. Päästöoikeusmaksut rasittavat edullisinta energiantuotantoa, tuotantoa kivihiilellä.

Meitä ei uhkaa sen paremmin ilmastonmuutos, lajikato kuin mikään muukaan muotiongelma. Meitä uhkaa kyllä energian korkea hinta, se ja hyvinvointi eivät ole mahdollisia yhtäaikaa.

Pahimmat uhkakuvamme syntyvät siitä että luovutamme päätösvaltamme metsien käytöstä muille, kuten EU:lle (ai niin, mehän teimme sen jo).

Mooren elokuva käsitteli vain uusiutuvia. Vastaava katsaus olisi syytä tehdä ydinvoimasta. Edes se ei ole ratkaisu ilmu-ongelmaan. Ongelmaan jota ei ole olemassakaan, ei ainakaan induktiivisesti tieteen silmin tarkasteltuna.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu