Minä syytän: 90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt

Vakaa markka

Olennaisesti 90-luvun laman synnytti vakaan markan politiikka.  Se piti yllä keinotekoisesti markan korkeaa arvoa, ja se oli mahdollista vain pitämällä korkotaso huomattavan korkeana.  Jos markka olisi asetettu kellumaan, sen arvo olisi heti alentunut ja se olisi ryhtynyt kellumaan sillä tasolla joka olisi vastannut kansantalouden suorituskykyä.  Samalla korkotaso olisi pudonnut normaaleihin lukemiin.

Vakaan markan idea oli nostaa palkansaajan ostovoima mahdollisimman korkealle ja samalla vähentää kapitalistin mahdollisuutta ansaita kunnon hintaa vientituotteilla.  Win-win ay-liikkeelle.  Ay-liike mielellään kärsii itsekin jos vain saa aiheutettua vielä suurempaa kärsimystä kapitalistille.

Yhtä kaikki, 80-luvun Suomi oli tästä itse aiheutetusta haitasta huolimatta hyvin suorituskykyinen.  Oltiin menossa Ruotsin ohi niin että heilahtaa.

Tekosyynä Neuvostoliiton kauppa

Neuvostoliiton kauppa kyllä romahti mutta suorituskykyistä Suomea se ei olisi hetkauttanut.  Työväki olisi siirtynyt länsikaupan ja kotimaisen kysynnän palvelukseen ilman isompia nikotteluja.

Tekosyynä kasinotalous

Juuri epäluonnollisen korkeana pidetyn markan korkean arvon ja kotimaisen korkean korkotason tähden lähti pankeilta järki.  Pankkikilpailu oli jo ilman tätäkin liiallista ja pankit olivat pilanneet taloutensa liialla kilpailulla.  Jokaisen kirkonkylän keskustassa piti olla vähintään viiden pankin konttorit.

Ulkomailta otettu luotto näytti halvalta ja ennen kaikkea, yhtä ulkomailta otettua miljoonaa vastaan oli mahdollista antaa lainaa 9 miljoonaa suomen markoissa (takaisinmaksuehdolla että takaisinmaksu tapahtuu ulkomaan valuutan arvoon sidottuna).  Tosiasiassa 90% annetuista lainoista oli kotimaista pankin luomaa rahaa, markkarahaa.

Pankkien silmitön elostelu ei olisi voinut tapahtua kelluvan markan oloissa.

Laman alku

Laman syöksykierrettä oli jo pitkään eletty kun Suomen pankki vasta heräsi.  Varsinaisesti itse lasken laman alkaneeksi pankkilakosta.  Maksuliikenne oli lakon aikana jumissa mutta tavara liikkui normaalisti.  Kun pankkilakko loppui, kävikin ilmi ettei asiakkaat kyenneet maksamaan laskujaan.  Siitä se lama alkoi.  Maaliskuu 1990.  Laskujen maksamattomuus kertyi ja kiersi talouden joka kolkkaan.

Mitä kunnianarvoisimmat yhtiöt eivät pystyneet maksamaan, koska eivät saaneet omista laskuistaan rahoja.  Toisaalta tämä oli kultainen mahdollisuus kelmeille yrityksille piilottaa maksukyvyttömyytensä kunniallisten yritysten maksuvaikeuksien sekaan.

Konkursseissa on hitautta.  Jo vuonna 1990 moni yritys oli asiallisesti konkurssissa vaikka konkurssimenettely alkoi vasta paria, kolmea vuotta myöhemmin.

Kilpaileva määritys laman alulle

Joku toinen voisi laskea laman alkaneen Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssista lokakuussa 1989.  Vastoin ministerin nimenomaista lupausta valtion yhtiö pistettiin konkurssiin.  Vastuuministeri on vastuussa monista kuolemista mitä päätös aiheutti sekä kaikesta sen tuomasta taloudellisesta kurjuudesta.  Myöhemmin oikeus päätti että yrittäjillä, alihankkijoilla oli oikeus luottaa valtion antamaan sanaan.  Valtionyhtiön pystyyn jätetyt laskut maksettiin jälkikäteen.  Monille korvaukset menetyksistä tulivat liian myöhään.

Väärä määritys laman alulle

On virheellistä väittää että lama olisi alkanut markan devalvaatiosta.  Talouden syöksykierre lattiatasolla oli jo täydessä vauhdissa tuossa vaiheessa.  Päättäjät eivät vaan lainkaan olleet tilanteen tasalla.

Päin vastoin, devalvointi oli ensimmäinen tukeva askelkivi allikosta kuivalle maalle pääsyssä.

Revalvoimishulluus

Suorastaan mielenvikaisena voi pitää ideaa markan revalvoinnista.  Sellainen kuitenkin jo muutenkin yliarvostetulle markalle tehtiin.  Myöhemmin Suomen pankin pääjohtaja Kullberg erotettiin tuosta revalvoinnista päättäneenä.  Kullberg oli syystä äimistynyt.  Revalvointi ei todellakaan ollut hänen ideansa, hän teki vain työtä käskettyä.  Käskijä vetäytyi varjoihin ja uskon että se oli entinen Suomen pankin pääjohtaja Mauno Koivisto.  Mahdollisesti vähemmän välkky Harri Holkeri komppasi revalvaatiota.

Mielenkiintoista että markan revalvoimista ei löydy google-haulla.  Se on nähtävästi niin nolo episodi että se on pitänyt piilottaa, sitä ei näy normaaligooglettamisella.  Edes Kullbergin haastattelussa ei mainita revalvaatiota lainkaan.  YLEn ohjelmassa se saa kyllä asiallisen huomion.

Viimeinen yritys ennen lamaa

Ay-liike yritettiin saada mukaan sisäiseen devalvaatioon, mutta suomalainen ay-liike on taisteleva, eikä halua ottaa mitään vastuuta yleisestä hyvinvoinnista, ei silloin eikä nykyäänkään.  Ay-liike elää ikuisesti vuotta 1918.

Sopimus, mikä tahansa, olisi näyttänyt ulkomaille että meillä on sopimiskykyä.  Mutta me osoitimme ettei sitä ole.
Sorsan sopimisyrityksen kaatuminen oli viimeinen niitti arkkuun johon Suomen talous-niminen ruumis pistettiin.

Siinä sitä oltiin.  Pankeilla sormet hillossa, keskuspankki pihalla kuin lumiukko, presidentillä pää pilvissä ja jalat irti maasta, mutta vitsa kädessä valmiina kurittamaan hyväuskoisia lainanottajia.  Ay-liikkeellä pistimet tanassa kuten vuonna 1918.

Spekulaatiohai Sorosille tämä oli kultainen tilaisuus.  Melko vähäisellä panostuksella Soros sai markan poksahtamaan ja valuttamaan hunajaa Sorosin purkkeihin.

Selvää on ettei kelluvaa valuuttaa vastaan olisi voinut hyökätä.  Kelluva valuutta muuttuu heti sen mukaan miten sitä vastaan hyökätään ja hyökkääjä jää ilman saalista.  Sorosin makea voitto perustui yritykseen pitää markan arvoa epäluonnollisen korkeana.

Sorosin voitetut miljoonat tulivat Suomen pankin markan puolustukseen varatuista varoista.

Menetetyt lahjakkuudet

Suomessa on nyt krooninen pula yrittäjistä.  Jäljet pelottavat, miten kelvottomasti yrittäjiä onkaan voitu kohdella.  Kuka uskaltaisi niiden kokemusten jälkeen ryhtyä yrittäjäksi.

Moni uusi Nokia sai viimeisen voitelunsa 90-luvun lamassa.

Saavutetut edut

Ay-liikkeen mantra on saavutetut edut.  Kaikki muut saa kyllä menettää, kenelläkään muulla ei ole kykyä pitää kiinni siitä mitä joskus on saavutettu.  Tehtaan tulot putoo, maanviljelijä on menettänyt isosti viime vuosikymmeninä.  Koko Suomi on köyhtynyt.  Työpaikkoja on menetetty.  Yrittäjät ovat menettäneet.  Eläkeläisten kertymät on leikattu.

Suomessa on vain yksi ryhmä joka on pitänyt kiinni saavutetuista eduistaan (olettaen että työpaikka on säilynyt) ja onnistunut siinä.  Mutta millä hinnalla!

Laman hoito

Juuri pinttyneen virhekäsityksen, vakaan markan ja pankkien etujen tähden ei turvauduttu siihen mikä olisi ollut ilmeisintä, setelirahoitukseen.  Sillä olisi saatu pankkikriisi kevyesti hallintaan.  Ne vajaukset joita silloin Suomessa oli, olivat aivan hyttysen ininää verrattuna siihen millaisia vajauksia vaikka Irlannin ja Kreikan pankkikriiseissä oli, tai sub-prime-kriisissä.

Oli valtion johdolta ja Suomen pankin johdolta aivan tietoinen päätös vetää Suomi patterin läpi.  Niin saatiin Suomi EY-kuntoon.  Jälki oli karmeaa.  Moni asia ei enää koskaan palaa siihen mitä Vauras-Suomi piti itsestäänselvyytenä 80-luvulla.

Minä syytän

Minä syytän:  Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mikä olisi ollut viimeinen mahdollisuus päästä kuivalle maalle itseaiheutetusta kiipelistä.

Ja jälleen taas. Suomi putoo lamaan ja edelleen samojen tekijöiden tahdittamin askelin, tosin ihan samaan virtaan ei koskaan astuta.  Nyt pulmana on edelleen meille sopimaton kova valuutta, edelleen sama taipumattomuus joka tekee sisäisen devalvaation mahdottomaksi.

Nyt kiviriippana on lisäksi järjettömät ilmastovaatimukset johon olemme sitoutuneet, ja kaikki muut hullut rasitteet joita EU meille tehtailee.  Olemme nyt tulonsiirtounionissa ja me olemme se varallisuutta luovuttava puoli.

Lisänä itseaiheutettu epäonnistunut sote joka vie terveydenhoidon perikatoon.  Velkaantuminen joka ei oikene syöksystään.  Pöhöttönyt julkinen talous josta ei läskiä pystytä leikkaamaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu