Mistä johtuu rasvamaksa?
Rasvamaksa yleistyy. Nykyään myös nuorilla saattaa olla rasvamaksa, ennen vanhaan vain vanhoilla densoilla. Tai sitkeillä tissuttelijoilla.
Alkoholista aiheutuva rasvamaksa on aika helppo päätellä. Alkoholi hajoaa vain maksassa ja alkoholissa on paljon energiaa.
Mutta mistä voisi johtua sitten nuorten alkoholia juomattomien rasvamaksa?
Ettei vaan lisääntyneestä fruktoosin saannista? Fruktoosi hajoaa myös vain maksassa. Se ei mene suoraan verenkiertoon kuten glukoosi.
Tavallisessa valkoisessa sokerissa on pyörein luvuin puolet glukoosia ja puolet fruktoosia.
Lisäksi markkinoilla on uusia sokerilaatujakin. Virvoitusjuomia ja ruokia ei enää makeuteta pelkällä sokerilla, vaan nykyään myös erilaisilla siirapeilla. Siirapeissa voi fruktoosin osuus olla vielä suurempi kuin sokerissa.
Tietynlaisessa roskaruokadieetissä sokerin osuus voi olla aika suuri. Jos aamu aloitetaan sokerihuurrutetuilla muroilla, ollaan sillä tiellä, varsinkin jos pääjuomana vielä ovat sokeroidut virvoitusjuomat.
Tavallisessakin sokerissa on aivan tarpeeksi fruktoosia aiheuttamaan ongelmia.
Fruktoosilla on hyvä maine, ajatuksellisesti se yhdistyy hedelmiin. Fruktoosia on pidetty hyvänä ilmiönä. Ja voi sitä ollakin jos saanti on vähäistä.
Paljon liikkuvien sokerin saanti ei ehkä sekään ole ongelma. Jos se mikä saadaan, poltetaan, ei ongelmia ehkä tule.
Julkisuudessa olleiden väitteiden mukaan rasvamaksa voisi johtua ravinnon rasvoista tai yleensä liiasta energian saannista. Mielestäni se on aika kaukaa haettua kun lyhyempikin yhteys ravintoon voidaan löytää.
Tämä väite, tai ei oikeastaan edes väite, vaan ajatus fruktoosin yhteydestä rasvamaksaan perustuu Dr. Jason Fungin kirjaan The Obesity Code.
Ihan vapaasti saa yrittää ampua tätä väitettä tai ajatusta alas.
”Virvoitusjuomia ja ruokia ei enää makeuteta pelkällä sokerilla”
Niitä makeutetaan nykyisin keinotekoisilla makeutusaineilla, joita ovat mm. aspartaami, stevia, sukraloosi ja asesulfaami. Näissä kaikissa ideana on se, että ne ovat jopa satoja kertoja luonnonsokeria makeampia. Ihmisellehän ei mikään riitä.
Tutkimusnäyttö makeutusaineiden hyödyistä ja haitoista on tähän mennessä osoittanut enemmän hyötyjä kuin haittoja. Hyöty näyttäisi syntyvän pienemmistä nautituista kalorimääristä. Laajoja terveyshaittoja ei ole raportoitu.
Meneillään on kuitenkin tutkimuksia, joissa selvitellään esimerkiksi makeutusaineiden vaikutuksia elimistön insuliiniaineenvaihduntaan.
Sieltä saattaa löytyä syy myös ns. rasvamaksan syntymiselle.
Länsimaissa syödään keskimäärin aivan liikaa ja nimenomaisesti liikaa sokeria.
Ilmoita asiaton viesti
Kosonen, keinotekoiset makeutusaineet ovat oma lukunsa.
Niillä tuskin on tekemistä rasvamaksan kanssa.
Kirjoittanen niistä oman kirjoituksensa. Makeutusaineet eivät ehkä ole ratkaisu ylipaino-ongelmaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämähän olisi periaatteessa saatavissa selville kyselytutkimuksellakin, ilman että maksoja kemiaa tarvitsisi lisää tutkia. Siis ruokavaliokysely isolle joukolle jotenkin satunnaistettuja ihmiisiä ja sitten kaikille se rasvamaksan määritys. Jos korrelaatiota fruktoosipitoiseen ruokavalioon löytyisi, niin vaikeahan tuota korrelaatiota olisi jättää huomiotta, vaan todennäköisimmin siinä olisi kausaalisuus näkyvissä. Voi toki olla vaikea löytää rahoittajaa tuollaiselle tutkimukselle, kun siinä jo lähtökohtaisesti jäisivät lääketehtaat näppejään nuolemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ihanteellisessa tapauksessa voidaan esittää muukin yhteys kuin tilastollinen, kun mietitään jonkin ravintoaineen vaikutuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Amerikasta peräisin oleva ja viime vuosina suomalaisenkin teollisuuden käyttämä ”glukoosi-fruktoosisiirappi” on sellaista myrkkyä, ettei maksa pysty sitä käsittelemään vaan se muuntuu suoraan rasvaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Rasvamaksa on Veikko Huovisen aikaansaannosta.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti Huovisen kuvitelma rasvamaksasta sellaisena kuin lihatiskin maksapasteija silavahunnussa ei ole paikkansapitävä, niin herkulliselta kuin se ajatus kannibaalin mielestä tuntuisikin.
Rasvamaksan rasva on ikävinä rasvapallerosina maksakudoksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tri Antti Heikkilä:
”Rasvamaksan syynä on sokeri, fruktoosi, etenkin fruktoosisiirappi yhdessä tärkkelyksen kanssa. Oman lisänsä tekee ruuan liika linolihappo (kasviöljyjen perusrasva). ”
Ilmoita asiaton viesti
Tavallisemmin ”sokerilla” tarkoitetaan ruoanvalmistuksen, säilönnän ja leivonnan yleisintä sokeria eli sakkaroosia. Useimmiten elintarvikkeisiin lisätty sokeri on juuri sakkaroosia. Sakkaroosi on kaksoissokeri eli disakkaridi. Puolet siitä on glukoosia eli rypälesokeria ja puolet fruktoosia eli hedelmäsokeria. Sokereita on siis monenlaisia. Glukoosi ja fruktoosi ovat yksinkertaisia sokereita eli monosakkarideja.
Joskus elintarvikkeen valmistusaineena käytetty sakkaroosi pilkkoutuu joko kokonaan tai osittain glukoosiksi ja fruktoosiksi. Sakkaroosista syntynyttä glukoosin ja fruktoosin seosta, jossa on yhtä paljon molempia monosakkarideja, kutsutaan inverttisokeriksi.
Arvo Ylppö muuten laittoi kahvikupiinsa 10 sokeripalaa. Montako kuppia kahvia herra ryysti keskimäärin päivässä ei ole tiedossa. Määrä lienee kuitenkin merkittävin sokerin haittojen selittäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, ja tämän kirjoituksen aiheena oli se, miten elimistö hyödyntää eri tavoin nämä kaksi laatua. Maksan onnettomuudeksi fruktoosi hajoaa vain maksassa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitääköhän tuo Wikipedian tieto paikkansa?: Fruktoosi pilkkoutuu ihmisillä maksassa ja ohutsuolessa toisin kuin glukoosi. Puhtaan fruktoosin imeytyminen suolistossa on hyvin yksilöllistä.
Ilmoita asiaton viesti
Lähde oli mainittu eikä se ollut wikipedia.
Tottahan ravintoaineen on imeydyttävä suolistossa ollakseen elimistön käytettävissä.
Maksalla ei ole omaa suuta.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat yllä:”Fruktoosi hajoaa myös vain maksassa.” Lähde, joka ei ole Wikipedia: ”Fruktoosi pilkkoutuu ihmisillä maksassa ja ohutsuolessa .”
Ilmoita asiaton viesti