Mitä peruskouluideologi aikanaan kertoi peruskoulusta? Ilmastokin mainitaan

Varsinaisia peruskouluideologeja on aika säästeliäästi Suomessa.  Ideologiksi tuskin voi katsoa henkilöä joka paasaa peruskoulun ilmaisuudesta.  Varsinkin kun ei olisi ollut temppu eikä mikään muuttaa vanha oppikoulu ilmaiseksi.

Jos peruskouluideologeja etsitään, on mentävä DDR:ään tai Ruotsiin.  DDR:n alueella peruskoulu on jo korvattu useampitasoisella järjestelmällä, joten peruskouluideologiaa ei sieltä enää löydy.

On mentävä Ruotsiin ja sieltä löytyy Gunnar Adler-Karlsson.  Sitä on varmaan luettu ahkerasti Suomenkin puolella asianomaisissa piireissä.  Minulta se on mennyt aikanaan ohi kun en ole ollut koulualalla kuin saavana osapuolena ja koska 80-luvulla oli hiukan muita kiireitä.

Joten otetaan käsittelyyn kirja Koulu – pysäköimispaikka tarpeettomille vai tie sisäiseen avartumiseen? vuodelta 1984.

Käytän jatkossa Adler-Karlssonista pelkkää Karlssonia kun eihän hän mitään aatelissukua ole.  Liekö demareilla yleisemminkin halua aatelisilta kalskahtaviin nimiin mutta tuo Adler on tosiaan Karlssonin ihan itsensä keksimä lisäys.  Eli pelkkä Karlsson minulle.

Karlsson on vapaa ajattelija ja ongelman fundamentit on hyvin löydetty.  Meneekö johtopäätökset ihan nappiin on eri asia.

(Hyvin ja hyvin, 80-luvulla monet asiat ajateltiin toisin.  Tuollainen kirja on aikamatka tuon ajan lapselliseen ajatteluun ja nyt jotenkin lapsellisilta kuulostaviin ajatuskulkuihin.  Karlsson on kyllä eloisa tarinaniskijä).

Nykyperuskoulu vuonna 1984

Tarkkanäköisesti Adler-Karlsson kirjaa peruskoulun ongelmat.  Juuri ne jotka nyt riivaavat nykykoulua Suomessa.  Meillä meni varmaan 80-luvulla hyvin mutta Ruotsissa ongelmat nostivat jo päätään.

Opetustavoite

Ennen oli tavoite kouluttaa kapitalisteille osaavaa työvoimaa.  Se ei voi olla Karlssonin mielestä kovin keskeinen tavoite sillä eihän ihminen kuluta työelämässä kuin noin 7% koko elämästään. 8 tuntia päivässä, viiden päivän viikkoina.  Lapsuus, viikonloput, lomat ja eläkeikä pois, niin jää se 7%.  Se on niin vähän (tosin se on se joka saa pyörät pyörimään ja mahdollistaa sen muun laiskottelun).

Ei, Karlssonin mielestä koululaisia pitää saada ymmärtämään yhteiskunnan rakenne ja lainalaisuudet (ehkäpä juuri demarien näkövinkkelistä).  Ja onhan sitä kaikkea sivistystä tarjolla joka on tarpeen vaikka ei olisikaan hyödyllistä työelämässä.

Kapitalisteja varten oppilaat piti opettaa tottelevaisiksi.  No niinhän ne kapitalistit varmaan haluaisivat.  Yhteiskunnalliset päämäärät on toiset, parempi on saada ajattelevia joukkoja.

Koulu parkkitalona

Koska työvoimaa on liikaa, on asiallista parkkeerata oppilaat kouluun, ettei työelämään tule liikaa tunkua ja ettei palkat pääse sitä kautta alenemaan.

Nyt tilanne on kai Suomessa muuttunut kun työvoimapula on hirveä.  Mutta sen sijaan että sieltä parkkitalosta alettaisiin purkaa väkeä työelämään, halutaan nyt työvoima saada maan rajojen ulkopuolelta.

Mitä opetetaan

Kun suuria joukkoja opetetaan, pitää tasoa laskea jotta kaikki pysyvät mukana.

Jos tiedon määrä kaksinkertaistuu kymmenessä vuodessa (ehkä se 80-luvulla kaksinkertaistui vain joka kahdeskymmenes vuosi, tästä on eri näkemyksiä), niin:

Niin jotain pitää jättää pois, jollei haluta pysyä klassillisessa, muuttumattomassa opetuksessa.
Kun kaikkea monimutkaista ei voi opettaa (suuret joukot), voitte vetää johtopäätökset siitä mitä esim. ilmastonmuutoksesta opetetaan kouluissa.  Palaan tähän vielä.

Mitä Karlsson ei sanonut

Peruskoulu jossa kaikki tyhmyritkin on samalla luokalla, opettaa etevämpiä oppilaita omahyväisyyteen.  Siinäpä on esimerkki viereisessä pulpetissa miten tyhmiä eräät ovat ja miten fiksu itse on.

Omahyväisyyttä vähentäisi se, jos etevät kilvoittelisivat etevien kanssa.  Omahyväisyys karisisi silmissä vaikka olisi hyvinkin etevä.  Se vähentäisi jopa kouluviihtyvyyttä joka on ollut meidän peruskoulussa huippuluokkaa (juuri tästä syystä).

Omahyväisyys näkyy mielestäni siinä, miten koulusta tulevat harjoittelijat ovat itse tyytyväisiä osaamiseensa.  Mitä eivät osaa, ei oikeastaan kuulukaan osata.

Ilmastonmuutos

Uskonnonopetus on tarinana auttamatta vanhentunut.  Kuka enää uskoo vanhoihin juttuihin (no jotkut kyllä, mutta useimmat eivät).  Pitää keksiä uusi tarina ja se korvaakin juohevasti kristinuskon.  Ilmastonmuutos, se on se uusi tarina.  Se perustuu tiäteeseen. Mutta se tiede olisi jo liian vaikeaa peruskoululaiselle joten tyydytään siihen tarinaan.

Ilmastonmuutos hivelee muutenkin vanhan demarin ajatusmaailmaa.  Mehän sanoimme että kapitalisti on paha ja eikös kaikki tupruttavat tehtaat olekin kapitalistien omistamia.

Ilmastonmuutostarina nousee peruskoulun opetuksessa keskiöön.  Se on hyvä tarina.  Siihen voi uskoa sekä opettaja että oppilas.  Ihan samalla tavoin kuin sata vuotta sitten siihen miten jumalan karvainen käsi ohjaa maapallon tapahtumia.