Miten koronakriisi muistuttaa sotaa

Joitakin yhtymäkohtia sota-aikaan koronakriisillä on.  Jos on erojakin.

Resurssit

Valtion velkaantumisnopeus on samaa luokkaa kuin viimeisimmän sodan aikana.

Elintaso pudonnee takamatkalle samaa vauhtia kuin sodan aikana.  Vuoden 1939 elintason saavuttaminen tapahtui vasta joskus 1960-luvulla.

Velkaantuminen jolla sodan aikana pärjätään päivästä päivään, ei ole todellista vaurautta.  Ja ainoastaan todelliseen vaurauteen elintaso viime kädessä perustuu.

Viimeisimmän sodan lopulla joukkojen vahvuus oli muistaakseni 528 000 miestä.  Suurin piirtein saman verran on nyt reservissä odottamassa koronataistelun taukoamista.

Pitkä metsäretki

Monille sota-aika muodosti tervetulleen katkon ainaiseen puurtamiseen.  Retkeiltiin metsissä ja puhuttiin meheviä juttuja sotakaverien kanssa ja keiteltiin kiljua sikäli kuin onnistuttiin hankkimaan aineksia.

Sota muodostuu 90%:sesti odottelusta ja ajan kuluttamisesta mukavia jutellen.  Varsinkin asemasotavaiheessa oli mahdollisuus askarrella ja toteuttaa itseään erilaisilla puhdetöillä.  En sitten tiedä ovatko käden taidot mitenkin hallinnassa nuorilla vai kuluuko aika kumartuneena pikkuruisen ruudun ylle.

Varsinkin elämän ruuhkavuosia eläville nuorille vanhemmille korona-aika saattaa muodostaa mukavan tauon ainaisesta suorittamisesta.  Ei tarvitse päteä eikä tilailla yhä kaukaisempiin paikkoihin yltäviä lomamatkoja.  Sen sijaan voi katsella miten lapset kasvavat ja osallistua perhe-elämään.

Toisille lapsille korona-aika muodostaa onnen ajan jossa vanhemmilla on aikaa lapsille.  Toisille lapsille huonoa aikaa jossa alkoholiongelmainen vanhempi pyörii kaiken aikaa nurkissa.

Mielenterveys

Samalla tavoin kuin sota-aika aikaansai pelkotiloja jotka eivät enää olleet normaalin rajoissa, saa korona-aikakin vielä tungosta mielenterveyspalvelujen ovilla.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja kun yhteys laumaan katkaistaan, ei mieli enää tervettä päivää näe.

Koululaiset kysyvät itseltään, onko tässä ”opiskelussa” mitään mieltä.

Vanhukset kysyvät, saavatko rikollisetkaan niin ankaria pyttytuomioita kuin vanhukset laitoksissa kun yhteydet ulkomaailmaan katkaistiin.

Toimenpiteet

Sodan aikana normaali juristeria saa luvan väistyä. Nyt ollaan kahden vaiheilla.  Yritystä on koviin otteisiin mutta toistaiseksi ollaan pysytelty melkein rauhanajan lainsäädännön puitteissa.

Liikkumisrajoitukset viittaavat aika vahvasti sota-aikaan.  Kaavailtu ulkonaliikkumiskielto tai öinen ulkonaliikkumiskielto on sodan sanastoa.

Uhreja tulee

Kuten sodassakin, uhreja tulee.  Tosin ei välttämättä yhtä paljon.  Myös omat voivat ampua, mikäli rokote tulee aiheuttamaan ennenaikaisia kuolemia.

Pyrittiin jatkamaan normaalia elämää

Sodan aikana pyrittiin pitämään normaaleja toimintoja yllä sikäli kuin kyettiin.  Ei nostettu käsiä pystyyn ja esim. tyhjennetty kaupunkeja kokonaan odotettavissa olevien pommitusten edellä.

Tanssikielto on voimassa nykyisessäkin sodassa.

Nykysodassa varmuuden vuoksi suljetaan sellaisetkin paikat missä tartunta on hyvin epätodennäköinen.  Esimerkiksi ruokaravintola jossa annokset tuodaan pöytiin on mielestäni paikka missä sairastuminen on hyvin epätodennäköistä ja silti sellaisetkin on suljettu.

Reumaattiset mummot kuolevat vaivoihinsa kun uimahallit on suljettu.  Viime sodan aikana ei uimahalleja olisi suljettu varmuuden vuoksi, vaan varmistettu turvallinen käyttö muulla tavoin.

Sodanjohto

Viimeisimmän sodan aikaan sodanjohto tapahtui Mikkelissä, pääesikunnassa.  Marsalkka Mannerheimilla oli viimeinen sana siitä mitä tehdään ja miksi.  Siviiliministeriöt hoitivat siviiliasioita normaalisti.  Tai ei aivan normaalisti, vaaleja ei pidetty sodan aikana.  Eikä rauhan aikana tarvitse huolehtia elintarvikekorteista eikä asuttamisesta.

Pakolaiset kuuluvat kyllä nykyisenkin sodan kuvastoon.  Sanokaa jos olen väärässä, mutta arvelen että Schengen-alueelta valuu jatkuvalla syötöllä tälläkin hetkellä maallemme ehkä niin tarpeellista maahanmuuttoa.

Tällä kertaa sodanjohtamisessa on suuri ero.  Näyttää siltä että sodanjohto on keskitetty hallitukseen ja siviiliministereiden aika kuluu sodanjohdossa, eikä siviiliasioiden hoitamiseen oikein aikaa jää.

Meillä oli ”tiekartta” miten parannetaan työllisyyttä.  Kartta on unohtunut jonnekin ja minkäänlaista uudistusta ei ole näköpiirissä.  Hallituksen resurssit riittävät vain sodanjohtoon.  Toisaalta onhan se hyödyllistä että terveydenhoidon yksityiskohdat tulevat tutuiksi ministereille joilla ei muuten olisi alan asiantuntemusta.

Sota aikaansaa korruptiota

Keskusjohtoisuus aikaansaa aina, että resurssien käyttö ei ole yhtä tarkkaa kuin yksityisen resurssien käyttö. Suurella pensselillä maalataan aina kun puhutaan julkisesta varainkäytöstä.

Koronasodan aikaan moraalia heikentää yrityksille jaettavat tuet, joiden jako on toteutettu lähinnä pärstäkertoimen perusteella.  Hyvät tarinankertojat onnistuvat leipomaan parempia tukia kuin henkilöt joiden sanainen arkku ei tuota yhtä vuolaita sanankäänteitä.

Höttöpuhe ilmastonmuutoksen estämisestä on taikasana jolla aukeaa valtion aarrekirstu.

Viime sodan aikana myös sodan loppupuolella alkoi esiintyä enenevässä määrin yhteisen varallisuuden sosialisointia.  Katosi aseita mutta katosipa kuormastoista paljon muutakin.  Aika hämäriä teitä kulki sekä neuvosto- että omalta puolelta saatu sotasaalis.  Evakkojen tavaroita hävisi, mutta hävisipä valtionkin tavaraa.

Lopputulema

Nykysodankin jälkeen lopputulema on se, että kalliiksi tulee.  Vuosien ja vuosikymmenien työ tulee olemaan saavuttaa uudelleen kultaisena aikana, vuonna 2007 tai vuonna 1988 saavutettu elintaso.

Oma arvaukseni on, ettei mennyttä elintasoa tulla saavuttamaan.  Kaiken lisäksi monet pitävät sitä positiivisena asiana ettei saavuteta.  Antaa muiden maiden kansalaisten rypeä yltäkylläisyydessä, meille riittää vähempi.  Keskitymme jatkossa viulujen ja sotakorvausten maksamiseen.

+11

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu