Miten rakennetaan toimimaton kaupunki! OSA II. Keskusta ei enää mahdu keskustaksi

Vanhan suunnitteluperiaatteen mukaan keskustasta lähtee sormia pääteiden ja ratojen suunnassa.  Keskusta on kuin kämmen josta ulokkeet lähtevät.

Ja tämähän toimi niin kauan kun Helsinki oli tavallisen maaseutukaupungin kokoinen.  Mutta ei toimi enää, ei ole enää pitkään aikaan toiminut.

Valittu politiikka on virheellinen.  Tai tarkasti ottaen sitä ei ole valittu, sen on vaan annettu olla, uhraamatta ajatusta sille mitä tulevaisuus vääjäämättä tuo tullessaan.

Viimeinen yritys

Alettaessa rakentaa Pasilaa oli idea että Pasilasta tulisi kaupungin uusi keskusta ja vanha keskusta jäisi ulkoilmamuseoksi, turistien ihmeteltäväksi, viehättäväksi idylliksi ja kenties kaupunkilaisten sunnuntaikävelyjä varten.

Toisin kävi.  Vanhoilliselle ajattelulle olisi ollut liikaa vaivata päätään visioilla.  Varmasti silloin on tuntunut pahalta vaateliikkeistäkin.  Voisiko olla mahdollista että Pukeva, Kestilä, Ajanmies, Kuusinen, Seppälä ja muutama muu voisivat menettää vaivalla hankitun johtavan aseman pukineliiketoiminnan kirkkaimpina tähtinä ja kauppa keskittyä jonnekin muualle kuin rautatieaseman läheisyyteen?

Pasila olisi kuitenkin ollut ilmeinen valinta kaupungin hubiksi, kärrynpyörän keskiöksi.  Sen olisi kuulunut olla kämmen josta sormet sojottavat eri suuntiin.  Yksi sormista olisi ollut historiallinen keskusta.  Junaliikenteestä vain pieni osa olisi ahdettu vanhalle päärautatieasemalle.  Sen sijaan pendeliliikenne olisi pelannut Pasilasta entiselle päärautatieasemalle parin minuutin välein.

Paikallisjunayhteys länteen ja jopa Ruoholahteen olisi ollut valmiina.  Vähäisin vaivoin olisi saatu Tapiolakin junayhteyden piiriin ja koko Espoon rannikko.

Tilaa keskustalle Pasilassa olisi ollut.  Nyt tila on ollut täytettynä ratapihoilla ja junien huoltoon varatuilla alueilla.
Pasilaan olisi voinut rakentaa vaikka niitä uuden ajan vaatimia pilvenpiirtäjiä jos intoa olisi riittänyt.

Metro

Metro olisi voinut jäädä rakentamatta mikäli Viikin junarata olisi yhdistänyt itäiset kaupunginosat keskustaan.  Viikin rata oli jo tuolloin olemassa.

Metropäätös aikanaan on perustunut suoranaiseen petokseen (tästä ja muutenkin metrosta myöhemmin lisää) ja sen linjaus on juuri niin mielikuvitukseton kuin vain vajavaisella mielikuvituksella varustetuilta voi odottaa.

Nyt ei mahdu

Todellisuus on ajanut Helsingin keskustan ohi.  Kauppa on jo siirtynyt muualle.  Harva enää tulee keskustaan ostoksille.  Pukineliiketoiminta, niin voimakkaasti kuin se on aikoinaan ollutkin keskittynyttä pienelle muutaman korttelin alueelle, on nykyisin jossain muualla.

Jostain syystä halutaan että kaikki julkisen liikenteen matkustajat edelleen käyvät kääntymässä rautatientorilla matkallaan toisesta sormesta toiseen.

Ani harvalla rautatieaseman kulkijalla on asiaa keskustaan, keskustassa on silti monien pyörähdettävä matkatessaan.

Via Dolorosa

Tuskien tie on junalta metroon tai busseihin.  Vain harvoin niin monet kiroavat niin harvoja, niitä jotka ovat päättäneet nykyisen järjestelyn.

Kuvitelkaapa olevanne vaikkapa kainalosauvojen kanssa liikkeellä.  Olette liukastuneet ja nilkka murtunut.  Asioida silti pitää.  Saavutte lähiöstänne rautatieasemalle ja jatkatte matkaa metrolla.  Taitaa tulla hiki puseroon tällä tuskien taipaleella.  Istuimia matkan varrella ei ole ja jos olisi, ne olisivat nuorisojengien tai narkkareiden valtaamia.

Toivottavasti kainalosauvaesimerkki jotenkin valottaa sitä miltä vanhuksista tuntuu, jotka kärsivät kaikenlaisista krempoista, katkokävelyoireista, stenooseista tai muusta.

Ei ole mikään riemullinen siirtymä tämä tuskien tie lastenvaunujen ja kiukuttelevan lapsenkaan kanssa matkustavalle.

Jokerireitti

Merkittävä tarve kehän suuntaiselle julkiselle liikenteelle näkyy siinä että jokeribussi ja nykyisin paikalle rakennettu ”pika”raitiotie on kokopäiväisessä ja ahkerassa käytössä.

Toteutus ei kylläkään ole kovin ihmeellinen.  Yhteys on hidas ja perustuu eri teknologiaan kuin jo olemassa olleisiin metroon ja paikallisjunaan.

Keskusta tänään

Jostakin ihmeen syystä kaikki paskantärkeät firmat pitävät kunnia-asianaan pitää toimistoaan Helsingin historiallisessa keskustassa.

Finanssien parissa toimiva ovat enimmäkseen siellä.  Jok´ikinen asianajotoimisto pitää kunnia-asianaan sijaita joko Aleksanterinkadulla tai Esplanadilla.  Kakkosketju on sitten levittynyt aina Diana-puistoon, Kruununhakaan ja Kamppiin saakka.  Epäonnisemmat ovat sitten jo periferiassa, Ruoholahdessa tai jopa Meilahdessa asti.

Ihmetellä soppii miten ihmeessä asiakkaiden ja suorittajien aika on niin arvotonta että matka-aikaa kannattaa tuhlata keskustaan tulemalla.  Oikeusistuimetkin kun sijaitsevat toisaalla, ei enää aivan ytimessä.  Asianajajat eivät suinkaan liiku busseissa kymmeniä kiloja painavien asiakirjakasojensa kanssa.

Joskus ennen vanhaan polliisi ja käräjäoikeus sijaitsivat Tuomiokirkkoa vastapäätä ja komisario Palmukin saattoi vilkaisten tarkistaa ajan Tuomiokirkon kellosta.

Tulossa

Vakavia vaikeuksia kivijalkamyymälöille.

Asiakkaat eivät enää vaivaudu ydinkeskustaan.  Vuokrat huitelevat silti edelleen korkeuksissa.  Mitä tästä seuraa, sitä ei tiedä kukaan.  Tästä ongelmasta myöhemmin lisää.

Saalistajat

Ennen pitkää keskusta uhkaa chicagolaistuminen.  Keskusta tyhjenee iltaisin ja predaatorit saalistavat uhreja joiden on kaupunginsuunnittelun takia pakko liikkua alueen kautta.

Tiivistäminen

Ilmastonmuutoksen estämisen nimissä menneiden sukupolvien visuaalisen tasapainoisuuden ja viihtyvyyden nimissä suunnitellut kaupunginosat tiivistetään.  Niiden väliset viheralueet rakennetaan täyteen taloja.

Kaukoviisaasti suunnitellut avarat ulosmenoväylät kavennetaan.  Ihmisten aika kuluu ruuhkissa ja raitiovaunun odottelussa jota ei tule.

Kasvillisuuden poistaminen nostaa kaupungin kesäisiä lämpötiloja joka siten todistaa ihmisen vaikutuksen ilmastoon.

Keskustan tulevaisuus

Kun keskusta ei enää mahdu toimimaan keskustana, kaupunki ei enää toimi kuten on joskus ennen toiminut.

On menetetty mahdollisuus suunnitella millainen Helsinki voisi olla.  Jatkossa pistetään vain laastaria kipeimpiin paikkoihin ja kärsitään toimimattomasta kaupungista.

Toisin voisi olla.  Kaupungissa voisi toki olla keskusta ja se voisi ja sen pitäisi sijaita historiallisen keskustan ulkopuolella.