Neuvostomiehityksen aikainen afgaaniarmeija ja KhAD, afgaanien oma KGB. Karzai elvytti KhAD:n

Venäläismiehityksen aikaan afgaaneilla oli oma armeija, aseistettuna parhailla neuvostoaseilla.  Miehityksen alussa joukkojen koko oli 10 divisioonaa ja miehityksen loppuessa 12 divisioonaa sekä useita erikoisprikaateja ja pienyksikköjä.

Tosin divisioonat olivat useimmiten alimiehitettyjä, miesvahvuus saattoi olla jopa vain kymmenesosa nominaalisesta miesvahvuudesta.

Neuvostoafgaaniarmeija oli kuitenkin merkittävä toimija.  Afgaani-ilmavoimilla oli 12 ilmarykmenttiä, 30 hävittäjää, 70 pommikonetta. 76 helikopteria ja 40 kuljetuskonetta.

Ehkä amerikkalaiset eivät viitsineet opettaa afgaaneja lentämään mutta venäläiset viitsivät.

Lentäjät olivat Neuvostoliitossa koulutettuja ja osasivat venäjää.

Upseerit olivat Neuvostoliitossa koulutettuja ja kävivät vähintään kuuden kuukauden kurssin ja osasivat venäjää myös, ainakin auttavasti.

Maajoukkojen laatu ei ollut kummoinen.  Mujahediinien puolella afgaanit taistelivat hyvin mutta neukkupuolella oli tavanomaista ottaa hatkat kesken taistelun.

Upseerien puolella oli käynnissä jatkuva puhdistus.  Aatteellinen puhtaus oli iso ongelma.

Rekrytointi

Uusien alokkaiden hankinta oli kaikkein halutuin toimi venäläissotilaille.  Rekry tehtiin turvallisilla alueilla, ei olisi ollut mitään järkeä mennä vuoristoon rekryämään.

Rekryämisen yhteydessä kylistä sai hedelmiä ja vihanneksia, kotieläimiä voitiin takavarikoida ja kerätä marihuanaa.
Rekryämistä tehtiin kuukauden verran keväällä ja syksyllä.

Kyse oli tietenkin pakko-otosta, kukapas afgaani vapaaehtoisesti neukkuarmeijaan menisi.

Pakko-otossa saarrettiin kylä, miehet käskettiin keskusaukiolle ja asepalvelusikäiset kerättiin kuorma-autoihin ja ajettiin parakeille.

Parakeilla ajettiin parta pois (uskonnon määräysten vastaisesti), alokkaille annettiin pikainen asekoulutus ja tähdennettiin mitä seuraa jos ei tottele käskyjä.

Puolen vuoden aikana tyypillisesti kaksi kolmasosaa alokkaista oli häipynyt aseineen ja usein mujahedin-joukkoihin.
80-luvun loppupuolelle tultaessa afgaanit olivat jo oppineet pakenemaan vuorille kevään ja syksyn pakko-oton ajaksi.

Asepalvelus kesti, jos ei onnistunut karkaamaan, kolme vuotta.  Kolmen vuoden jälkeen oli kaksi vapaavuotta.  Jos sinä aikana avioitui, ei tarvinnut tulla takaisin.  Monilta se ei onnistunut ja silloin edessä oli neljä lisävuotta palvelua.

Venäläisten kannalta ainoat oikeasti luotettavat joukot olivat KhAD-joukot, heillä ei ollut mitään menetettävää.

KhAD, Afganistanin KGB

Valtion tiedustelujoukot, KhAD, keskittyivät sotilastiedusteluun ja valtion vihollisten etsintään.

Kiinnisaatuna heillä ei olisi ollut pitkää elinajanodotusta, sen tähden he olivat urheampia sotilaina kuin varusmiehet. Samaan tapaan kuin SS-miehet itärintamalla.

Neukkujen KGB:n ja GRU:n kanssa yhdessä toimien KhAD:n joukot tiedustelivat ja vakoilivat klaanien ja heimojen välisiä suhteita, mujahediinien joukkojen sijainteja, asevarastojen sijainteja ja kuljetusväyliä.

KhAD:n sanottiin olevan brutaalin tehokas.  Heillä oli omat kidutuskeskuksensa.

KhAD loi oman agenttiverkostonsa.  He toimivat myös ihmismetsästäjinä.  Erityisesti yritettiin metsästää ulkomaisia neuvonantajia.

Toisaalta mujahediinit tekivät samaa työtä, ottivat selvää agenteista ja syöttivät väärää tietoa ja yrittivät usuttaa neuvostojoukkoja vääriin kohteisiin.

KhAD:n ja KGB:n avuksi Neukkulan päämies, Andropov kehitti tuhannen miehen vahvuiset KGB:n erityisjoukot, Kaskad-nimellä tunnetut.  Nämä iskivät ennalta-arvaamatta tärkeisiin kohteisiin.  Myöhemmin nimi vaihdettiin Omegaan.  Jos mieleen tulee partisaanit jotka hyökkäilivät suomalaisiin rajaseutukyliiin, mielikuva ei ehkä ole ihan väärä.

Lisäksi luotiin Kobalt-joukot, pienet seitsemän hengen iskuryhmät.  Nämä pukeutuivat kuin merirosvot sekä käyttäytyivät myös.

KhAD:n jatko

KhAD toimi vuoteen 1996 asti.  Länsimiehityksen alettua presidentti Karzai elvytti KhAD:n toiminnan uudelleen, vain nimi vaihdettiin.

Samat tutut miehet, kuulustelijat ja kiduttajat, saivat taas työn alle samoja miehiä.  Mikä oikeastaan muuttui miehittäjän vaihtuessa?

Samat agentit vakoilivat taas samoja miehiä.  Ilmaiskuja tilattiin samaan tapaan väenkokouksiin.
Luultavasti toleranssitkin pysyivät samoina tai melkein samoina.  Jos vuoristossa elävän tappaa droonihyökkäyksellä, on melko todennäköistä että iskun kohteena oli jälleen kerran mujahediini tai taliban.  Ei mennyt siinä ammo hukkaan.

Minne KhAD:n miehet nyt?

On vaikea ajatella että yleinen armahdus koskisi murhaajia, kiduttajia ja ilmaiskuja hääjuhliin tilanneita.

KhAD:n miehet ovat tällä hetkellä kaikkein suurimmassa vaarassa Afganistanissa.

Pitäisikö meidän tarjota heille turvapaikka?

Lähde

Sekä James Fergussonin kirjassa Taleban että Rodric Braithwaiten kirjassa Afgantsy kerrotaan KhAD:n jatkaneen erinimisenä toimintaansa Karzain noustessa nukkepresidentiksi.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu