”Olin kakalla kun susi hyökkäsi”, kertoi hyökkäyksestä selvinnyt. Susien uhreista

Vanhoista kirkonkirjoista on selvinnyt 193 henkilöä jotka ovat tulleet suden syömäksi. Tämä vuosien 1600-1880 välillä. ”Äten af varg” on tyypillinen merkintä. Lukuun sisältyy paljon lapsia, mutta ainakin yksi miehen ikään ehtinyt. Kaikki kirkonkirjat eivät ole säilyneet, ja kaikkea ei tiedetä, joten uhreja on tätä enemmän. Antti Lappalainen on tutkinut kirkonkirjat mikrofilmiltä ja kirjoittanut kirjan Suden jäljillä.

Parhaiten jälkipolville on tiedossa ne 22 lasta, jotka sudet söivät vuosina 1880-1881 Länsi-Suomessa. On jopa viitattu että tämä olisi erityinen poikkeus ja kyseessä olisi vain yksi poikkeuslauma joka herkutteli paimenpojilla ja -tytöillä.

Viime kädessä kyseessä voisi olla jopa vain yksi kajahtanut naaras, joka opetti laumansa syömään ihmisiä. Viime kädessä tuo kajahtanut naaras on voinut olla vaikka koirasusi. Naaraan puoliso on ammuttu ja täytetty ja se on todettu hiljakkoin täydeksi sudeksi DNA-näytettä myöten. (Ihmissyöjäkoiras on vitriinissä Turussa, naaraasta on otettu turkki talteen mutta se on hävinnyt).

Taustaa

1800-luvun lopulla susien luontainen saalis, hirvet, oli metsästetty loppuun ja susilla oli kaamea nälkä. Jänikset juoksevat kiusallisen vikkelästi joten pikkuiset paimenpojat saattoivat olla juuri mukavan kokoisia isoja jäniksiä.

Kilpaileva selitys

On väitetty, ettei ihmissyöjäsusia ole ollut olemassakaan vaan ei-halutut lapset on nitistetty ja selitetty kuolemat susien teoiksi. Tämä ei ole uskottavaa , sillä ennenvanhaan ihmiset ovat tienneet toistensa asiat tarkemmin kuin omansa ja kuolemantapaukset ovat aina olleet laajan kannunvalannan kohteena. Rovastilla on ollut keinonsa selvittää asioiden todellinen laita.

Missään tapauksessa tämä ei koske näitä 22 länsisuomalaista lasta sillä ne tapaukset on tarkoin rekisteröity ja selvitetty, nimismiesten ja journalistien toimesta.

Yhtymäkohta Viiltäjä-Jackin ja lapsiuhrien välillä

Prostituoituja on surmattu kautta maailman sivu. Kyseessä on vaarallinen ammatti, sillä asiakas saattaa saada mielihyvää pahoinpitelystä tai tappamisesta ja prostituoitu on haavoittuvassa asemassa ja yksin tekijän kanssa. Syy, miksi Viiltäjä-Jackista tuli maailmankuulu, ei ole niinkään tekojen poikkeuksellisuudessa, vaan siinä, että juuri tuohon aikaan syntyi sanomalehdistö.  Uusi media tarvitsi uutisia ja lukuarvoltaan kiinnostavia uutisia. Se teki Viiltäjä-Jackista maailmantähden.

Hiukan samaa voi olla ihmissyöjäsusissakin. Ne ravitsivat uutisnälkää jota silloin hiljakkoin yleistyneet sanomalehdet tarjosivat.

”Olin kakalla”

1800-luvun lopulla taloihin alettiin hiljaksiin rakentaa hyyskiä. Mutta useimmissa taloissa ei vielä ollut pikkulaa. Talonväki teki lastinsa minne sattui. Soveliaisuussyistä, ja jos ei ollut erityistä kiirettä, mentiin ainakin metsänreunaan. Metsästä katsellen tällainen kyykkysillään oleva lapsi on mukavan kompaktin kokoinen ja asento on haavoittuva, sellainen josta on vaikea puolustautua.

Jos eläytyy suden hajumaailmaan, niin lisähoukuttimena voi olla vielä toimituksen tuoksu. Tuoksun perusteella kyse on saaliseläimestä.

Susi voi purra lapsen jalan tai käden luun poikki. Vastaanpaneminen ja puolustautuminen voi olla vaikeaa jos hampaisiin jää.

Monissa tapauksissa varmaa tietoa ei ole, että kyse olisi ollut kakalla käynnistä. Paimen on saattanut jäädä muuten jälkeen toveristaan. Ja monet hyökkäyksistä on tehty seisovillaan ollutta lasta vastaan.

1900-luvun tapaus

Olen melkoisen varma, että 1900-luvun puolella on ollut myös tällainen lapsisurma. Legendan mukaan pikkutytön kädessä olleen lyhdyn on nähty vilkkuvan suden juostessa saaliineen pihalta metsään. Kaikkia menneen ajan tapahtumia ei näe vain nettiä tutkimalla.

Kuuma kysymys kuuluu, voiko 1880-luvun tapahtumat toistua.

Ainakin Siperiassa susivaara on täyttä totta. Siperia on muuttumassa tätä nykyä paikaksi jossa on vaikeaa enää asua saati pitää eläimiä susien yleisyyden ja agressiivisuuden takia. Asian vei vinksalleen Neuvostoliiton hajoaminen, joka hajotti monella tapaa yhteiskuntaa syrjäseuduilla ja tarjosi elintilaa susilaumoille.

Asumattomalle Tshernobylin ydinvoimalan onnettomuusaluelle on kehittynyt susipopulaatio, joka on paljon totuttua agressiivisempi. Ne tappelevat keskenään ja uhkaavat ihmisiäkin.

Susi sopeutuu nopeaan ympäristönsä vaatimuksiin, edellytyksiin ja mahdollisuuksiin.

Italian vuoristoissa on melko lailla susia, mutta ihmissyöntiä ei ole siellä sattunut. Siellä on kilttejä ja pienikokoisia susia, siperialaisten susien ollessa takkuisia ja ilkeitä.

Minun arvaukseni on, että jos susien sallitaan syövän pihakoiria, ennenpitkää suden suussa voi olla lapsi. Pahan suden ei pidä antaa elää. Pihasudelle nappi otsaan, se on kantani.

Susitilanteessa on hiukan samaa kuin haidenkin kanssa. Haivahinkoja ei tapahdu kovin paljoa, mutta kun tapahtuu, niin varmasti tapahtuu. Haivahingot ovat lisääntymään päin. Erityisen vaarallista olisi räpiköidä avomerellä, tai öisin, tai syöttien kanssa, tai käyttää kirkkaanvärisiä räpylöitä. Mutta kyllä hain suuhun voi joutua keskellä päivää ihan tavallisella biitsillä. Kun sattuu sattumaan niin sattuu.

Esimerkiksi juokseva lenkkeilijä voi sytyttää susien saalistusvietin. Onneksi lasten ei enää nykyisin tarvitse käydä kakalla metsänreunassa.

Kirjoitus perustuu 1880-luvun tapahtumien osalta Jouni Tikkasen kirjaan Lauma, Otava 2019

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu