Olipa kerran aika jolloin oli paljon hyönteisiä…

Inhottavan vähän hyönteisiä on nykyään.  Toista oli ennen.

Joka torpassa oli lehmä tai kaksi.  Se takasi hiukan omavaraisuutta ja paljon hyönteisiä.  Lehmän lanta on ihanteellista hyönteisille.  Sitä voi syödä, siitä voi rullata pillereitä ja mitä kaikkea.  Myös maanparannukseen se on erinomaista.  Itse asiassa ihan alussa lehmiä pidettiin enemmänkin lannan kuin maidon takia.  Lehmä on erinomainen lannoitteentuottaja ja hyönteisetkin kiittää.

Isoissa taloissa oli paljon lehmiä (ja vielä enemmän hyönteisiä).  Lanta kasattiin keoiksi ja miten milloinkin, paljaan taivaan alle.  Nykyään lantalat taitavat olla tarkoin varjeltuja ja tieteellisesti ohjattuja paikkoja joissa ei ole enää sijaa hyönteisille.

Kärpäskerhot

Tukholmassa on latriinijäte käsitelty paskaukkojen ja paskankantajaeukkojen toimesta.  Nämä ovat kuljettaneet kärryissä täydet latriinitynnyrit flugmöteiksi kutsuttuihin katoksiin.  Se on ollut yhtä juhlaa kärpäsille.  Loputtomasti latriinijätettä, nam.

Paskaukot ja paskankantajaeukot ovat tehneet rikoksia, siitä päätyminen tällaiseen vähemmän kutsuvaan ammattiin.

Katoksista saaristolaiset ovat ostaneet (hyvä ei ole koskaan ilmaista) tynnyrien sisällön ja kuljettaneet ne saariston paskakuoppiin, mistä saariston viljelijät ovat sitä lunastaneet ja kärränneet pelloilleen.  Kun eihän oman perheen ja oman karjan jätteet mihinkään riitä kun yritetään repiä elanto maasta.

Vaikka kyllähän joka talossa on oma kärpäskerho tietenkin ollut.  1800-luvun lopulla huussit alkoivat yleistyä, sitä ennen käytiin metsänreunassa.

Vastaava Helsingissä

Tynnyreitä ei ole meillä lainattu vaan lasti on kipattu suoraan ruumaan.  Sen tähden on pyritty keskittämään paskapurjehdukset kauden loppuun, jolloin on viileämpää ja alus ehtii tuulettua talven yli ennen uutta purjehduskautta.

Irtotavarana latriinijäte on varsin liukasta, joten tässä on merenkulullisia vaaroja.  Voi vaikka koko alus kantrata, mikäli lasti lähtee liikkumaan.

Lastin kiinteyttämiseksi on pyritty vuoraamaan ensin lastitila hevosen lannalla joka on kiinteämpää.  Tätä on saatu Suomenlinnasta jossa on pidetty paljon hevosia.

Hevosenlannalla vuorattuun ruumaan on kaadettu latriinijäte.   Työ on ollut vaarallista, sillä haju- ja hyönteisvaaran vuoksi on mielellään otettu hiukan desifiointiainetta sisäisesti.  Pahimmassa tapauksessa seurauksena on voinut olla vaikkapa horjahtaminen ruumaan.

Sen verran suuripiirteistä jätteiden lajittelu on ollut että joskus latriinijätetynnyreiden sekaan on päätynyt tynnyreitä joissa on lasi- tai posliinijätettä.  Mutta sinne sekaan vaan, täysiä tynnyreitä ei ole ollut sopivaa jättää laiturille. Tämän tähden Helsingin ympäristön pelloista löytyy posliinin ja lasinsirpaleita varsin yleisesti.

Purkauspaikkoja on ollut eri puolilla saaristoa.

Latriinijätettä kuljetettiin, paitsi saaristoon, myös junakyydillä ympäri Uuttamaata.  Latriinijäte on ollut haluttua ja siitä on suorastaan välillä hiukan kilpailtu.

Näiden syiden tähden hyönteisiä on ollut ennenvanhaan paljon.  Tästä kenties avautuu nykypäättäjille muutama idea, millä tavoin voitaisiin hyönteisten määrää taas lisätä.

Pölyttäjät

Hiukan spesifisemmäksi mennään, mikäli halutaan erityisesti pölyttäjiä lisää.  Tähän voisi kyllä huomauttaa että kyllä ihan kärpäsissäkin on hyviä pölyttäjiä.  Kärpäsillä on mukavia sukasia, joihin siitepöly myös tarttuu.

Väitetään että ennen vanhaan auton ikkunaan liiskaantui aivan eri määrä hyönteisiä kuin nykyään.  Pääsyy tähän asiantilaan tulikin jo käsiteltyä. lehmien ja muiden eläinten pito ja sen vähentyminen.  Ja yleisen hygieniatason nousu.

Mutta on toki muitakin syitä.

– Tuulilasit ovat nykyään viettävämmät.  Vinompaan tuulilasiin osuu vähemmän hyönteisiä, ilmavirta tempaa hyönteisen ohi lasin.

– Sade ja lämpötila kussakin kesän vaiheessa määrittelee hyönteisten määrän.  Huonosta hyönteisvuodesta ei kannata huolestua, sillä hyönteisten lisääntymiskyky on suuri.  Kärpäs-isukilla on kesän lopussa miljoona perillistä. Joten ei kannata huolestua vaikka kanta jonakin vuonna pienenisi.

– Kanta ihan luontaisesti voi vaihdella laajoissa rajoissa, monista syistä ja monivuotisina sykleinä.  Emme esimerkiksi tiedä paljoakaan hyönteisten keskuudessa vallitsevista epidemioista.  Kun on helpompaa havannoida hiukan isompia eläimiä, niin esimerkiksi oravien määrissä on huomattavaa huojuntaa.  Kanta on milloin suuri, milloin pieni.  Voi kestää vuosiakin ennenkuin kanta vahvistuu heikentyäkseen taas muutaman vuoden kuluttua.

– Tiestö on muuttunut.  Ennen vaikkapa Tampereelle ajettiin kapeaa pikatietä jossa on kapeat pientareet.  Ja niitä lehmiä siellä niityillä.

Itse asiassa moottoritie pientareineen on niin suuri aukko luonnossa, että tavoitteellisen hyönteisen ei kannata lähteä sitä ylittämään.  Ja hyönteisellä on kyllä aina joku tavoite.  Ihminen kuvittelee että hyönteinen lentelee sinne tänne, mutta voin vakuuttaa että hyönteisen lentely on pääosin tavoitteellista toimintaa.

– Niityt ovat ihmisen aikaansaannoksia ja juuri niityt ovat ihanteellisia paikkoja hyönteisille.  Vihreiden halu korvata niityt hoitamattomalla metsällä varmasti vähentää hyönteisten määrää.

– Nykyaikainen tehoviljely käyttää melko ärjyjä aineita hyönteisten torjunnassa.  Tällä on merkitystä enemmän kuin heikosti perustellulla uskomuksella ilmastonmuutoksesta joka vaikeuttaa hyönteisten elämää.

– Hännänhuippuna voisin mainita, että tokihan hyönteiset oppivat välttämään autoja.  Joko niin että oikeasti oppivat tai niin että autoja välttävien hyönteisten osuus populaatiossa vahvistuu kun ne toiset taas liiskaantuvat tuulilaseihin eivätkä jatka sukua.

Loppulause

Kuten huomaamme, ihminen todellla on vaikuttanut hyönteisten määrään negatiivisesti.  Kuitenkin, ottaen huomioon hyönteisten kyvyn lisääntyä, ei ehkä kannata huolestua.  Palaamalla entisiin tapoihin saamme hyönteiset runsastumaan nopeasti.