Onko arvotaulusi väärennös? Wenzel kertoo väärentämisepisodista, Karinen spekuloi

Wenzel Hagelstamin muistelmat on julkaistu.  Mielenkiintoista luettavaa jo osin unohtuneesta historian vaiheesta.  Wenzelin nuoruuden erilaisuudesta nykyaikaan verraten.

Antiikin ja taiteen kaupassa elettiin hurja buumi Wenzelin aikaan.

Suomenruotsalaisessa kuplassa monet asiat ovat olleet hiukan eri tavoin kuin valtaväestön keskuudessa, joskin molemmin puolin arki on ollut samantapaista.  Syöty läskisoosia ja tillilihaa ja muita jo unohtuneita ruokia.  Silakka, silloin keskeinen köyhien ja muidenkin proteiinien lähde, on nykyisin harvinaista herkkua ja kohta EU:n kieltämää.

Mutta asiaan.

Hitsari väärentää

Veli Seppä, lempääläinen entinen hitsari, nousee keskeiseksi hahmoksi suomalaisessa
väärentämistarinassa.  Ihan kahvirahoja on saanut väärentämisestä, Wenzelin ja poliisin mukaan.  Kauppiaat on talletelleet ne suuret setelit, ne on saanut vain pitkät Veliltä.

Kuulemani juorun mukaan poliisin kiinnitettyä huomiota Veli Seppään ökymaasturi vaihtui japsikotteroon jossa taustapeilikin oli korjattu teipillä.  Yksityislentoja ei enää tilattu perheenjäsenille.

Joten eipä juuri ole ansainnut, ei.

Satoja väärennöksiä

Neljännes Veli Sepän tunnustamista paristasadasta väärennöksestä on ollut Särestöniemejä.  Voidaan kysyä, että jos toiminta on jatkunut kolmekymmentä vuotta, onko kyse enää sadoista.  Eikö olisi parempi puhua tuhansista tai kymmenistä tuhansista?

Jos Särestöniemenne on ostettu vuoden 1985 jälkeen, jolloin Veli Seppä aloitti tuotantonsa ja jos taulu on ostettu auton peräluukusta, on syytä epäillä taulun aitoutta.

Samaten jos taulu on ostettu Bukowskin taidehuutokaupasta.  Hagelstamillakin on kuulemma yksi Veli Seppä myyty Särestöniemenä, asia joka harmittaa Wenzeliä vieläkin.

Bukowski ohittuu kirjassa maininnalla.  Olisin ollut kiinnostunut tietämään enemmän Bukowskin osuudesta tässä väärennyshärvassa.

Sen sijaan Wenzel mainitsee helsinkiläisen neljän miehen koplan väärennysten levittäjinä ja jotka olisi tuomittu.

Sen lisäksi joitakin nimiä, Jouni Ranta on omasta osuudestaan kirjankin kirjoittanut.

Rannan bravuuri oli myydä suuret nimet ”epävarmoina”, jolloin asiakas saattoi kuvitella saavansa aidon, mutta alennuksella.  Eli halvalla à la Sulo Vilén.

Skaala

Pidätyshetkellä Veli Sepällä on ollut valmiina Tove Jansson, Elias Muukka, Ellen Thesleff ja Akseli Gallen-Kallela, yksi kutakin.  Parit näistä on ollut vain signeerattavana. Kuivumassa on ollut yksi Särestöniemi.

Skaala tosiaan on ollut laaja, kaikki kallis taide on ollut väärentämisen kannalta kiinnostavaa.

Miten tunnistat väärennöksen?

Jos olet epävarma, nykyisin tekniikka on jo entisiä aikoja parempaa ja varmuus saadaan helpommin kuin aikaisemmin.  Kansallisgalleria osaa auttaa.

Käytännön tuntomerkkinä on rumpumaisuus, kun vanha teos on poistettu ja uusi maalattu vanhalle pohjalle.

Puutteet provenienssissä ovat paljastavia.  Usein väärennöstä on käytetty taidehuutokaupassa ennen myyntiä.  Se on joko käyty huutamassa sieltä, sama huutanut joka sen on tuonutkin tai myynti on edennyt vain siihen pisteeseen että kuva teoksesta on saatu katalogiin.

Kun varsinainen taiteilija maalaa rempseästi ja takeltematta, on väärennys vastaavasti hitaammin ja haparoivammin tehty.  Teos näyttää hermostuneelta.

Toisaalta, nopeat johtopäätökset on vaarallisia.  Itse taiteilija on voinut olla kaameassa kankaisessa ja maalannut vapisevin käsin.

Hagelstam oli alkanut kiinnittää huomiota siihen että eri taiteilijoiden töissä eri aikakausilta on alkanut olla liikaa samoja värejä.

Maahantuodut

Alun perin Veli Sepän ura alkoi siitä että Ruotsista oli saatavissa edulliseen hintaan suomalaista taidetta jonka hinta oli Suomessa Ruotsia parempi.

Rikollisuuteen siirryttiin siinä vaiheessa kun huomattiin että tiettyinä aikoina maalaustyylit ovat olleet samantapaisia ja siten uskottava myyntiteos saadaan pelkästään signeeraamalla jonkun toisen työ suomalaisen taiteilijan tekemäksi.

Wenzel viittaa Markku Matikan menestyksen väärennösten myyjänä perustuneen tähän, sen lisäksi että hänestä taisi tulla nopeaan Veli Sepän keskeinen asiakas.

Veli Sepän mukaan väärentäminen oli niin helppoa, liian helppoa.

Uhriton rikos?

Huumausainekauppaa pidetään usein uhrittomana rikoksena jossa myydään sitä mitä luvataan.

Toisaalta kerrannaisvaikutukset voivat olla yhteiskunnassa suuria.

Väärennöskaupassa kai ajatellaan että ostaja varokoon.  Ja että viheltäen ansaittuja rahoja vain siirrellään taskusta toiseen.

No mielestäni uhri on ainakin se, joka on tehnyt ostoja vaikka eläkesäästämistarkoituksessa.  Tosin ehkä ajatuksena on ollut välttää veroja eikä pimeitä tuloja ole voinut oikein muuhun sijoittaakaan.

Mielestäni väärennösrikoksessa suurin uhri on rehellinen taidekauppa.  Koko ala kärsii
epäilyksenalaisuudesta.

En vähättelisi yleisen tapainturmeluksen merkitystä.  Ei ole hyvä juttu jos rikos on kannattavaa toimintaa.  Sellainen kaivaa maata rehellisen toiminnan alta yleisemminkin.

Venäläinen kytkös

Ferdinand Léger on kuulemma myyty Suomessa 2,2 miljoonalla eurolla.  Aito Veli Seppä.  Muitakin Légerejä on Seppä tehnyt tusinan verran.  Ihmetellä sopii, onko Suomessa niin montaa Légerien keräilijää?  Ehkä, mutta luontaisesti asiakas olisi voinut olla venäläinen uusrikas.

Suomessa on ollut emigranttien jäljiltä paljohkosti vanhaa venäläistä taidetta.  Ja lisää on ollut helppo tehdä muuttamalla sopiviin tauluihin venäläinen tekijän nimi.

Venäläisiä on ihan varmasti kiinnostanut myös Suomessa myynnissä olleet Dalit ja Picassot.

Ja tässä tuleekin koukku.  Ei kannata myydä venäläiselle väärennöstä.  Ehkä ei edes aitoakaan jos venäläiselle syntyy epäilys että se voisikin olla väärennös.

Tunnettu helsinkiläinen väärennöksiin sekaantunut taidekauppias menehtyi asunnossaan ollessaan yksin.  Ei epäillä rikosta.  Hiukan samaan tapaan kuin Berezovskikin menehtyi yksin ollessaan kotonaan Lontoossa.  Eppäillä soppii olisiko Picasso tai Léger tullut myytyä väärälle henkilölle.

Samaisen taidekauppiaan poika myös menehtyi yksin ollessaan.  Rikosta ei epäillä siinäkään.  Ihan tavallinen hengenlähtö.

Hiljakkoin kuulin juorun että eräs puolivillainen pääkaupunkiseudulla vaikuttanut hämärätaidekaupoissa häärännyt taiteilija olisi todettu murhatuksi. Ruumiinavaus olisi tehty vasta myöhäisessä vaiheessa ja olisi siinä todettu epäluonnollinen kuolintapa.

Hän on ollut juuri sellaisessa maineessa jolle mahdollisesti teos olisi viety uudelleen signeerattavaksi jos ei oltaisi viitsitty ajaa Lempäälään saakka.

Tappelijan maineessa ollut taiteilija ei ehkä ajatellut että vastaan voisi tulla ihan oikea kovanaama.

Venäjällä tunnetusti väärennöskaupassa ei ole murhia vältelty.  Mutta onko venäläisiä tapoja harrastettu myös Suomen maaperällä, siinäpä kysymys.