Orjalaivoissa lastia kohdeltiin todella törkeästi. Samaan aikaan Englannin laivastossa…

Orjat kahlittiin orjalaivoissa usein paikoilleen tiheisiin riveihin.  Tosin näin tehtiin vain nopeilla Atlantin ylityksillä. Kauppatavara ehtisi mennä liian huonoon kuntoon jollei Atlantin ylitys suju nopeasti.  Mutta siis aivan törkeää kahlita orjat paikoilleen.

Samaan aikaan vaikkapa amiraali Nelsonin lippulaivassa, 58 metriä pitkässä aluksessa jolla on sata tykkiä jotka vievät tykkikansilla melkoisesti tilaa, on noin 850 miehen miehistö.  Ihan kaikille ei voi mitenkään taata omaa hyttiä.

Joten merimiehet yöpyvät riippumatoissa, jotka ripustetaan tykkikansille nukkumisen ajaksi siten että riippumattoja pitää työntää erilleen, että mahtuisi omaan riippumattoonsa.  Noin viisi riippumattoa rinnakkain ja sitten kapea käytävä, loputtomiin, kaikilla kansilla aivan alimpia myöten.  Kannet ovat juuri niin matalia kuin vain voivat olla, sillä tykkikannet päällekkäin tekevät aluksen muutenkin turhan korkeaksi.

Tällainen linjalaivan laivakoko ja miehistön määrä oli vakiintunut jo parisataa vuotta aikaisemmin, ennen Nelsonin aikaa.

Työaika

Laivassa on kaksi vahtia ja kummankin vuorokautinen työaika on 12 tuntia, päivin öin.  Sen lisäksi kaikki miehet kannelle tarkoittaa että molemmat vahdit tulevat kannelle.

Vapaapäiviä ei ole, vahdit pyörivät samalla tavoin kaiken aikaa merellä.  Sunnuntaisin järjestetään jumalanpalvelus, joskin kapteeni voi myös päättää toisin.

Työtä vauhditettiin puosun rottinkipiiskalla.

Lomat

Lomat eivät varsinaisesti pyöri.  Alus ankkuroidaan niin kauas rannikosta, ettei uimalla pakoon yrittäminen kannata. Eivät merimiehet tuohon aikaan tosin edes osanneet uida.

Vessa-asiat

Orjalaivoissa missä orjat oli kahlittu paikoilleen, ei ollut mahdollista suoriutua vessa-asioista asiallisesti.  Mutta eipä annettu liiemmin ruokaakaan.

Sotalaivassa miehistö on käynyt tarpeillaan keulassa, vaikka olisi hieman keliäkin.  Siellä on pieni ritilikkö.  Tästä syystä vessaan menemistä nimitetään vielä tänä päivänäkin että ”menen keulaan”, to the heads. Veneestä voidaan sanoa että siinä on kaksi keulaa (two heads), vaikka se olisi yksirunkovene.

Pooppikannesta nykyään väännetään vitsiä, mutta se on vain upseereille varattu siten että vain kapteeni tai vahtiupseeri voi oleskella tuulen puolen pooppikannella.  Upseerit ovat käyneet potalla tai galleriassa, lanteella roikkuvalla parvekkeella jos sellainen on ollut.

Rekrytointi

Palvelus laivastossa ei perustu vapaaehtoisuuteen.  Tosin 1800-luvulla saatiin parannuksia ja muodollisesti edellytettiin sen jälkeen vapaaehtoisuutta.  Eräässäkin laivassa naureskeltiin miten sitkein tyyppi kesti 12 vuorokautta pilssissä painolastisoran päällä, pimeässä rottien ja hiirien seassa, ennenkuin älysi haluta vapaaehtoiseksi.

Ennen muodollista vapaaehtoisvaatimusta rekrytointi suoritettiin ns. pakko-ottoina.  Esimerkiksi maahan saapuva kauppa-alus pysäytettiin merellä ja pakko-otettiin kaikki miehet jotka eivät olleet aivan välttämättömiä laivan saamiseksi satamaan.

Mutta tyypillisesti oli turvauduttava kovempiin otteisiin.  Eikä aina voinut odottaa, että saataisiin ammattiväkeä vaan otettiin ihan vaan maakrapuja.  Pakko-otoissa käytettiin pakko-ottomiehistöjä, press gangeja.

Press gang

Press gang koostui yleensä upseerista ja kahdestatoista miehestä.  Miehillä oli aseinaan puiset metriset patukat ja upseerilla miekka.

Majatalo tai kapakka saarretaan ja kelvolliseksi katsotut miehet otetaan kiinni ja soudetaan veneellä laivaan.
Voidaan myös saartaa kylä rannikolla yöllä ja valikoida kelvolliseksi katsottavat miehet laivaston palvelukseen.

Joku lähtee merelle suoraan iltakävelyltä morsiamensa kainalosta.

Hot press

Mikäli henkilö pystyy osoittamaan että hänellä on velkaa tai indentuurivelvoite, ei tätä ole voitu pakko-ottaa. Kuitenkin vääriäkin notaarin vahvistamia velkakirjoja on liikkeellä, joten näitä ei aina otettu todesta.

Hot pressin aikaan nämä servituutit ja indentuurisitoumukset menettävät merkityksensä ja valtion valtuutuksella pakko-otetaan kuka tahansa joka vain saadaan kiinni ja joka kelpaa ikänsä ja ruumiinkuntonsa puolesta.  Ei nyt kuitenkaan ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluvia.

Tällä tavoin hoidettiin laivaston rekrytointi.

Hengen vaara, terveyden menettämisen vaara

Alukset olivat taistelualuksia.  Vastapuolen tykkituli lennätti melkoisia sälöjä laipioista.  Toivoa sopi etteivät haavat tulehtuneet.  Pahoin rikkoutuneet jäsenet sahattiin irti.  Jos lääkäri oli taitava, saattoi selvitä hengissä.  Mitään puudutusaineita ei tietenkään käytetty luusahan kirskuessa.

Ruoka koostui pääosin laivakorpuista ja suolalihasta.  Kopauttamalla korppua pöytään toukan, weewilin, saa irti korpusta. Limettimehusta ei ollut oikeutta kieltäytyä, sitä oli pakko ottaa keripukin estämiseksi.

Laivan vesi otettiin joesta, mm. Lontoosta lähtevät alukset täyttivät vesitynnyrinsä Thamesin vedellä.  Sanotaan sinisen liekin tulleen vesitynnyristä, mikäli lyhty oli lähellä kun sellainen avattiin.

Oikeastaan ainoa kunnollinen ja luotettava ruoka-aines oli rommi, jota saatiinkin päivittäin.

Ja puhtaus on puoli ruokaa, laivat pidettiin erittäin siisteinä.  Kannet hangattiin hohkakivellä joka päivä kontaten.

Jumala taivaassa, kapteeni laivassa

Jotkut kapteenit olivat todellisia mulkeroita, samaan tapaan kuin jotkut orjanomistajat olivat mulkeroita.  Kapteenin sana oli laki ja ruoskittavaksi joutui jos katseli röyhkeästi, tai liian arasti, jos nappi oli pudonnut tai persuuksiin oli tullut palkeenkieli.  Yleisin syy ruoskintaan oli kuitenkin tehtävien hidas suorittaminen.  Tunnetaan kapteeni joka ruoskitutti joka kerta miehen joka suoriutui mastosta viimeisenä.

Ruoskinta

Ruoskittava sidottiin käymäkelaan ja paita riisuttiin.  Ruoskana käytettiin 9-häntäistä kissaa, solmuruoskaa joka on tiukkaan punottu ja pietty.  150 iskun rangaistuksesta on sanottu että se on pahempi kuin kuolema, eikä tuomittu ole enää sen jälkeen entisensä.  Asteikko sinällään ulottuu siitä eteenkinpäin aina sellaisiin lukemiin, joista ei yleensä enää selvitä.

Kuolemantuomio

Mikäli lyö upseeria, vaikkapa vahingossakin, on se kuolemantuomion veroinen rike.  Homoilusta saa myös kuolemantuomion.  Tuomittu vetäistään köydellä kaulasta riippumaan keulamaston raa´annokkaan noin tunniksi, muille opiksi ja varoitukseksi.

Kapinat

Orjalaivoilla orjat olivat hanakoita kapinoimaan. Miehistön piti kaiken aikaa olla varuillaan kapinan varalta.
Näissä oloissa kapinaherkkyyttä oli myös laivastossa.  Tiettyä, ihan pikkuista tyytymättömyyttä saattoi esiintyä varsinkin niiden keskuudessa jotka olivat vastoin omaa tahtoaan joutuneet laivalle.

Laivastossa asia oli ratkaistu niin, että oli sekä sinitakkeja että punatakkeja.  Punatakit olivat merijalkaväkeä ja saivat säännöllistä palkkaa ja olivat ryhtyneet alalle vapaasta tahdosta.  Merijalkaväki suoritti tehtäviä maissa, maihinnousuja ja rynnäkköjä, mutta toinen tehtävä oli myös estää kapinointi.

Englanti tunnetaan vapauden tyyssijana. Kaikki on vapaata ja varsinkin sopimusvapaus on rikkumaton. Niinpä on maissa voitu tehdä indentuuriservituutti-sopimuksia, missä henkilö luopuu kaikista oikeuksistaan ja palkasta ylläpitoa vastaan. Ja hyväksyy myös itseensä kohdistuvat ruumiilliset rangaistukset. Voidaan kysyä paljonko se eroaa orjuudesta.

Orjakaupan aikaan nuohoojat käyttivät oppipoikia jotka kirjaimellisesti ryömivät savupiippuihin nuohoamaan piiput.  Aina ei leipuri malttanut lopettaa leipomista ajoissa ja tuolloin apupoika joutui sitten ryömimään kuumaan piippuun.

Paremmiston piirissä vaikutti erittäin voimakas lobbausjärjestö joka vastusti orjuutta, ja nimenomaan yhtä tiettyä orjuuden muotoa mitä nykyisin kutsutaan transatlanttiseksi orjuudeksi.

Jossain kohtaa orjuuden vastustajien nimimies heräsi huomaamaan, että öö, onkohan meillä nämä ihmisoikeudet ihan kunnossa omien kansalaistenkaan kohdalla.

+4

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu