Peruskoulu on resursseja tuhlaava järjestelmä. Ja olennaisesti samaa juurta kuin Pirkkalan marxilainen koulukokeilu

Peruskoulu tuhlaa resursseja koska haluaa samaa peruskoulutusta kaikille.  Kun resurssit pitäisi suunnata etevimpien kouluttamiseen mahdollisimman korkeatasoisesti ja päästää hiukan helpommalla ne joista voisi tulla hyviä työihmisiä.

Nyt pilataan teoreettisesti lahjakkaat pakottamalla ne samoihin häliseviin luokkiin kuin lahjattomat.

Ja kiusataan suotta käytännöllisiä ihmisiä joista saattaisi kehkeytyä hyvinkin lahjakkaita käden taidoissa ja menestyä hyvin tai erinomaisesti käytännön elämässä.

Ymmärrän hyvin miten koululaiset voivat olla läpeensä vittuuntuneita joutuessaan kahlaamaan epäkiinnostavan pitkän hyödyttömän kouluputken läpi.  Nykysukupolvet ovat jo keski-iässä päästessään lopulta työelämään.  Ei ihme jos työvoimasta tulee pula näillä otteilla.

Oppilasainesta kuvaillaan Opetushallituksessa hammastahnatermeillä tuubista tulevana massana.  Oppilaat eivät ole massaa, vaan jokaisella on omat vahvuutensa.  On järkyttävää miten oppilaiden erityislaatuisuutta ei kunnioiteta.

Tasa-arvoisuuden pitäisi merkitä sitä että kuka tahansa voi edetä kykyjensä mukaan mille tahansa tasolle varallisuuden tai ulkoisten tekijöiden estämättä.  Se ei missään tapauksessa saa merkitä sitä että jokaisen olisi saatava sama koulutus.

Olisi myös tärkeää että jokainen voi halutessaan ja kyetessään hypätä toisille vankkureille.  Varsinkin murrosiässä mieli voi muuttua ja jos kyvyt antavat myöden, linjan vaihdon pitää olla mahdollinen myöhemminkin.  Näin on ollut jo vanhankin järjestelmän aikaan, ilman että hukkakoulutusta olisi tarvinnut antaa kaikille.

Luo valtavaa motiivia, mikäli oppilas haluaa pysytellä valitsemillaan vankkureilla ja joutuu ponnistelemaan pysyäkseen niillä.  Ja opiskelumotiivia, insentiivejä nykyjärjestelmästä puuttuu.  Kukin oppilas tulee toisesta päästä ulos kuin hammastahnatuubista puristamalla, yrittämättä ja ponnistelematta.

Tätä nykyistä koulujärjestelmää ei voi ymmärtää kuin marxilaisuuden ja lysenkolaisuuden ilmentymänä.

Kammottavinta on että tämä yrittämättömyys halutaan laajentaa siihen mittaan että heikkolahjaisistakin halutaan tehdä korkeakoulutettuja.  Puhutaan että korkeakoulutus pitäisi saada 50%:lle tai 70%:lle oppilasaineksesta.

Kammottavaa.  Saadaan paljon huonoja intiaanipäällikköjä ja vähän intiaaneja.  Ehkä suorittava taho onkin tarkoitus tuottaa maahanmuuton avulla?

Peruskoulun synty

R. H. Oittinen, Kouluhallituksen pääjohtaja ja peruskoulun isä on ollut vasemmistodemari ja nimenomaan marxilaisuuden kovinta laitaa edustava.  Näin koko peruskoulu on saanut virheellisiin marxilaisiin oppeihin ja olettamuksiin perustuvan luonteensa.

Jos palautetaan mieliin, niin sosialidemokraattinen puolue päätti puoluekokouksessaan vuonna 1972 pyrkiä sosialistiseen Suomeen.  Ilman vallankumouksia sinne oltaisiin päästy kätevimmin kouluttamalla lapset suoraan marxilaisuuteen.  Tämä on ollut koko peruskoulujärjestelmän keskeinen ydin ja tavoite.

Tämä on ollut marxilaisten lahja suomalaiselle koulujärjestelmälle.  Ihme että oppimistulokset ovat pysyneet niinkin hyvinä niinkin pitkään huolimatta kelvottomasta järjestelmästä.  Se puhuu hyvää ruohonjuuritason koulutusosaamisesta jota täysin älyvapaa järjestelmä ei ole kyennyt täysin lamauttamaan ponnekkaista yrityksestä huolimatta.

Mutta nyt alkaa tulla pää vetävän käteen.  Koulujärjestelmä romahtaa omaan mahdottomuuteensa kun oppilasaines muuttuu yhä vaihtelevammaksi oppimiskyvyiltään.

Peruskoulun paras puoli

Miten usein onkaan saatu kuulla miten peruskoulu on maksuton.  Mutta on vaiettu siitä että vanha koulujärjestelmä oltaisiin voitu käden käänteessä muuttaa maksuttomaksi.

Valtion oppikoulut muuttuivat jo hyvin varhaisessa vaiheessa maksuttomiksi, jo ennen peruskoulu-uudistusta.  Eikä ennen maksuttomuutta käytetyt maksut valtion oppikouluissa olleet korkeita nekään.

Koulukirjat piti itse hankkia, mutta sekin on ollut resursseja säästävää sillä antikvaareista on voinut ostaa edulliseen hintaan edellisvuoden kirjoja.  Ja samanhan ne olisivat maksaneet, olisipa valtio maksanut koulukirjat oppikoululaisille tai peruskoululaisille.

Pirkkalan moniste

Monille on jäänyt luulo että 70-luvun Pirkkalan moniste on ollut jotain taistolaisten hörhöilyä.  Ja että se olisi supistunut yhteen neuvostoliittolaisen oppikirjan käännökseen jota olisi käytetty oppikirjana historian opetuksessa.

Tämä on väärä luulo.  Pirkkalassa on tehty maan kokoon nähden suurta tieteellistä tutkimusta miten oppilaita voitaisiin aivopestä marxilaiseen uskoon.  Siihen on osallistunut monia luokkia ja se on resursoitu erittäin hyvin, siten että tutkimusvarat on otettu muista tutkimuksista jotka on jouduttu keskeyttämään.  Pirkkalan tutkimus on ollut lähes yhtä hyvin resursoitu kuin mitä samainen hallitus on resursoinut Helsingin yliopistoa.

Psykologiaa

Pirkkalan kokeilu on tehty psykologian laitoksen tutkimuksena, miten uusi sosialistinen kansalainen kasvatetaan, eli aivopestään uskomaan marxilaisuuteen.

Avainhenkilöt

Pirkkalan tutkimuksen alullepanijana on toiminut vasemmistodemari R. H. Oittinen, peruskoulun isä.  Hänen halvaannuttuaan samaa työtä on jatkanut hänen suosikkinsa, virkatien ohittanut Kouluhallituksen pääjohtajaksi ponkaissut nuori Erkki Aho, jyrkkä vasemmistodemari hänkin.

Pirkkalan tutkimukselle on resurssit ohjannut sosialistista Suomea kannattanut Pentti Arajärvi, silloin nuori nousevan polven virkamies.  Muilta samaan aikaan tehtäviltä tutkimuksilta on otettu resurssit pois ja ne on ohjattu Pirkkalaan.

Kokeilun on siunannut silloinen opetusministeri Ulf Sundqvist.  Koko kokeilu on tehty opetusministerin tieten ja siunauksella.  Tämä Pirkkalan kokeilu ei todellakaan ole ollut mitään taistolaisten hörhöilyä vaan vasemmistodemariuden kovinta ydintä.

Ekaluokkalaisille

Pirkkalassa on ympäristöopin tunnilla käsitelty sitä miten toiset joutuvat raatamaan ja toiset vain lihovat ja nauttivat toisten työn tuloksista.  Ja miten uskonto on muodostunut ja ensin ollut köyhien puolella mutta miten rikkaat ovat pian huomanneet miten voivat rikastua tällä (virhe)opilla.

Tämä on ollut hassu tilanne kun samaan aikaan uskonnontunnilla on annettu tunnustuksellista uskonnonopetusta ja heti seuraavalla tunnilla kerrottu miten edellistunnin tarinat eivät lainkaan pidä paikkaansa ja niitä on käytetty vain köyhien höynäyttämiseen.

Koulutoimen tarkastaja on antanut lausunnon miten opetus ei ollenkaan vastaa oppilaiden kehitystasoa, mikä näkyikin mm. koevastauksissa joissa ensimmäisinä ihmisinä on ymmärretty olleen Aatamin ja Eevan lisäksi Tarzanin.

Ylemmällä luokalla

Ylemmällä luokalla on käytetty neuvostoliittolaisen oppikirjan Yleinen historia I – II suoraa käännöstä monisteen muodossa. Tämä Pirkkalan moniste onkin melkoisen mielenkiintoista tarinaa ja poikkeaa aika lailla muissa suomalaisissa kouluissa opetetusta.

Mm. II maailmansodan alku on selitetty näin:

”…Valtansa pelastamiseksi suuryritykset alkoivat entistä enemmän tukea fasismia joka oli luvannut pitää työväestön kurissa.  Niin tapahtuikin, fasistien valtaan päästyä käynnistettiin työväenjohtajia kohtaan ajojahti: osa murhattiin kotiinsa, osa vietiin vankiloihin ja erityisiin keskitysleireihin. … Fasistit sulkivat vastustajiaan keskitysleireihin joissa monet työläiset, talonpojat, opettajat tiedemiehet, kirjailijat ja papit kuolivat julmissa kidutuksissa. … Mutta suuryritysten voitot sentään lisääntyivät.

(Huomaa neuvostoerikoisuus, holokaustia ei tunnettu tai tunnustettu neukkulassa koska neuvostoihmisten kärsimykset olivat suuremmat tai ainakin yhtä suuret kuin juutalaistenkin.)

Seurauksia

AFP:n Suomesta lähettämä ja Washington Postissa julkaistu uutinen kertoo näin:

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat oli orjien, sorron, imperialismin ja monopolien maa, kertoo uusi suomalainen oppikirja jota kokeillaan suomalaisissa kouluissa.  Kirja antaa käsityksen että Amerikka taisteli natsi-Saksan kanssa samalla puolella ja että Neuvostoliitto oli sodan alussa paljon Yhdysvaltoja vauraampi maa.

Washington Postissa kysyttiin Pirkkalan monisteen paljastuttua että miten Suomi selittää tämän.  Presidentti Kekkosen ETYK-kokous on ollut vaarassa lässähtää ja menettää uskottavuutensa monisteen päästyä julkisuuteen.  Nämä ovat olleet kiusallisia hetkiä Suomen poliittisessa historiassa.

Lähde

Liian kauan on kestänyt ennen kuin tieteellinen esitys on saatu Pirkkalan kokeilusta aikaiseksi.  Nyt se on kuitenkin laadittu: Jari Leskisen teos Kohti sosialismia! Alaotsikkona Pirkkalan peruskoulun marxilainen kokeilu 1973 -75

Jari Leskinen on Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti.

Mielipiteet peruskoulusta ovat omiani.