Presidentti Koivisto ja Karjalan palautus nykytapahtumien valossa

Koivistoa on syytetty siitä, ettei hän ottanut kuuleviin korviinsakaan ajatusta Karjalan palauttamisesta.

On väitetty että Koivisto länsisuomalaisena ei ole tunnistanut sitä suurta kaipausta isien maahan jota evakot ovat tunteneet.  Ja miten evakot ja evakkojen jälkeläiset olisivat olleet halukkaita maiden palauttamiseen vaikka suurinkin uhrauksin.

Tapahtuneen valossa, siis Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen jälkeen, Koiviston näkemykselle on annettava enemmän ymmärrystä.

Asiantuntemus

Koiviston taloudellinen osaaminen on ollut heikkoa ja massiivisia virheitä on tehty talouden saralla.  Myös kylmäkiskoisuus velallisten asemaa kohtaan on ollut silmiinpistävää ja myötätunto on suuntautunut voittopuolisesti pankkien etujen ymmärtämiseen.  Myös laillisuus on ollut lapsipuolen asemassa lama-ajan velkomisoikeudenkäynneissä.

Heikko osaaminen ei koske kuitenkaan Venäjä-asioita.

Koivisto on vaivautunut opettelemaan venäjää, ja seurannut monipuolisesti virtauksia Venäjällä, aikana jona asiantuntemusta Venäjällä vallitsevista ideologisista virtauksista on ollut melko harvoilla.

Karjalan palautus, ongelma 1

Keneltä Karjala olisi saatu takaisin?  Jeltsinin asema ei ole ollut erityisen vahva ja Jeltsinin meille myymä Karjala ei olisi ollut monelle venäläiselle vaikutusvaltaiselle taholle, vaikkapa KGB:lle tai armeijalle, tai yleensä silovikeille, mieleinen liiketoimi.

Jo vuonna 1992 Venäjän duuma on tehnyt päätöksen että Krimin pitäisi kuulua Venäjälle.  Toisin sanoen, vailla laajojen kansanjoukkojen ja eri tahojen hyväksyntää Karjalankin takaisin saaminen olisi voinut olla epävarma saanti.

Vastaava äänestys duumassa olisi voitu tehdä Karjalankin osalta.  (Karjalalla tarkoitetaan tässä vain Suomen luovuttamia alueita, venäläinen ymmärtää Karjalalla Venäjän Karjalaa).

Karjalan palautus, ongelma 2

Olisimme saaneet Karjalan palautuksen yhteydessä melko ison venäläisen vähemmistön kerralla.  Nykyisin Venäjän sotilasdoktriiniin kuuluu suojella rajantakaisia venäläisiä.  Asiaan kuuluu että Venäjä itse yksin päättää, milloin ulkovenäläiset tarvitsevat suojelua ja Venäjän asevoimien peliin puuttumista.

Karjalan palautus, erityistalousalue

Astetta realistisempi projekti olisi ollut yhteinen erityistalousalue, jossa asukkaille ei olisi tarjottu suomalaista sosiaaliturvaa, vaan erityistalousalueella olisi ollut taloudellista toimeliaisuutta houkuttelevaa lainsäädäntöä, mm. verovapauksia.

Verovapaista alueista on kosolti esimerkkejä historiasta.   Verovapaat alueet ovat yleensä menestyneet hyvin.

Myös Tampere, poikkeuksellisen isoksi kasvaneena sisämaan kaupunkina saa kiittää kasvustaan ja menestyksestään sille aikoinaan annettua verovapautta.

Karjalan kannaksen erityistalousalue olisi houkutellut mm. autojen kokoonpanotehtaita sekä monenlaista muuta teollisuutta.  Sijainti olisi ollut edullinen, lukutaitoista työvoimaa hyvin saatavissa ja Venäjän markkinat olisivat olleet lähellä.  Logistisesti Viipuri sijaitsee hyvin edullisesti.  Edulliset vesikuljetukset ovat mahdolliset moniin suuntiin, sekä puuvarojen saannin kannalta että muiden raaka-aineiden kuljetuksen kannalta sekä valmiiden tuotteiden kuljetuksen kannalta.

Erityistalousalueen hallinto ja perikato

Jonkinlainen yhteishallinto yhdessä Venäjän kanssa olisi ollut se malli jolla olisi edetty.

Ja tässä se koukku tuleekin.  Venäjä ei ole koskaan kyennyt noudattamaan sopimuksiaan eikä olisi tehnyt sitä tässäkään tapauksessa.  Muutaman vuoden kuluttua, kun kaikki olisi saatu pyörimään, venäläinen osapuoli olisi sanonut että he jatkavatkin tästä ja tshuhnat good-bye.

Olisi ollut megaluokan fiba luottaa venäläisiin.

Yhteydet venäläisiin

Koivisto suorastaan huijasi äänestäjiä väittäessään ettei hänen kontakteissaan venäläisiin ollut hurraamista.  Päinvastoin, yhteydet olivat kiinteät.

Kun Koiviston aikaa arvostellaan siitä, miten suomalaiset menivät aivan polvilleen venäläisten edessä Kekkosen jälkeen, voidaan toisaalta sanoa, että olisi ollut voimia jotka olisivat halunneet vielä suurempaa alistumista Venäjän edessä.

Vaikea sanoa, missä määrin Koivisto ehkä esti Venäjälle alistumista vielä laajemmassa mitassa kuin tapahtui.  Paino sanalla ehkä.

Yhteenveto

Vaikka Koiviston maineeseen on jäänyt pieni kolhu hitaasta Baltian maiden tukemiseen ryhtymisestä, kokonaisuutena Koiviston asiantuntemusta Venäjän ideasta, Venäjän toimintamallista on pidettävä oikeansuuntaisena.

Karjalan palautus tulee ajankohtaiseksi vasta kun Venäjä on käsittänyt oman asemansa ja on luopunut imperialistisista haaveistaan. Sitä saadaan odottaa kenties pitkäänkin.

Lähde

Problematiikkaa Karjalan palauttamisesta on käsitelty Ilmari Susiluodon kirjassa Uusi Karjalakirja joka iäkkyydestään (painettu v. 2009) huolimatta on hämmentävän ajanmukainen.

Susiluoto luettelee kaikki Duginit ja Iljinit jotka vasta nyt ovat saaneet tunnettuutta lännessä.  Kirja avaa hyvin venäläistä ajattelua.  Tosin kirjassa enemmänkin todetaan että saahan kaikesta haaveilla.  Haaveilu imperiumista johon Suomikin kuuluu, on osa venäläistä shirokaja naturaa, laveaa ja suurpiirteistä venäläistä luonnetta.

Edes Susiluoto ei osannut aavistaa että kaikki se haaveilu ja hulluus voisi tulla todeksi hyökkäyksessä Ukrainaan vuonna 2022.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu