Rappiotaidetta Merikaapelihallissa
Entartete Kunst – Rappiotaidetta, toteaisi Adolf Hitler mikäli kävisi tai voisi käydä Helsingin Kaapelitehtaalla Taidemaalariliiton teosvälityksessä. Näyttely on avoinna vielä pari päivää.
Arvo on katsojan silmässä
Ei pidä olla tyytymätön siihen että kyseessä on rappiotaide natseiluun taipuvaisten silmissä. Jo aikoinaan Natsi-Saksassa rappiotaide keräsi huomattavan suuria kävijämääriä kun ihmiset kävivät paheksumassa teoksia. Vastaavaa yleisöryntäystä ei syntynyt ei-rappiotaiteen näyttelyihin.
Hinnallisesti silloinen rappiotaide on pitänyt kutinsa paremmin kuin ei-rappiotaide. Monikin suorastaan lapsen piirrokselta näyttävä teos maksaa nyt miljoonia, kun taas taitavastikin toteutetut sovinnaiset maisemamaalaukset joutuvat nykyään huutokauppojen alennuslaareihin.
Veikkaan ettei ainoatakaan työtä ollut vedetty AI:llä eli keinoälyllä. Sen verran omaperäisiä.
Kirjoitusta on lyhennetty alkuperäisestä.
”Täytyy sanoa, etten osaisi maalata niin hienosti.”
– Hieno tunnustus! Kari Suomalaisen simppeli hahmo Puujalka-Atte katseli aikansa ympärilleen näyttelyssä, ontui sitten loitommalla istuskelleen taitelijan luo ja töräytti äänekkäästi: ”Minäkään en osaa piirtää!”
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä taide on ilo katsoa.Ahdistava roska ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kirjoitukseni on oikeastaan puffi. Ei voi tietää jollei mene katsomaan.
Ilmoita asiaton viesti
…Puffejahan ne ovat usein ammattiarvostelijoidenkin kriittiset kritiikit,
kun suuri yleisö äänestää jaloillaan ja valtaa katsomot ja näyttelyt.
”Ahdistumistaan pelkäävät” voivat tehdä samoin ja valita sellaiset näyttelyt ja esitykset, joissa eivät ”ahdistu?”
– Monet ”ahdistuvat” silti, ”vaikka kiertävät kaukaa” moiset näyttely-ja esitystilat…ja lehtien yleisönosastot täyttyvät !!!
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan jossakin Kymenlaakson suunnalla kokoomus-ladyt vaativat ”kauniimpaa” taidetta, mm. teattereihin.
– Iso joukko runoilijoita vastasi heille pyytämällä ladyilta ohjeita ja neuvoja siihen, minkälaisia-ja tyylisiä olisivat ne, esim. ”kauniimmat runot…?”
Ilmoita asiaton viesti
Sanonnalla rappiotaide on ikävä historiallinen kaiku ja taide ei ole ihan yksiselitteistä. Se mikä on tänään virallisesti arvostettua, saattaa ajan kanssa muuttua ei arvostetuksi ja toisin päin. Se mitä ei tänään arvosteta, saattaa muuttua hyvinkin arvostetuksi taiteeksi tulevaisuudessa.
Mutta yhdestä asiasta olen vankasti yhtä mieltä, että mitä enemmän taidetta rahoitetaan julkisista varoista, sitä poliittisemmaksi, huonommin tehdyksi ja mitättömämmäksi taide menee. Ja virallisen taiteen pääasia lienee täyttää julkisten tilojen seinät ja siksi näemmekin teoksia pääasiassa sairaaloiden, virastojen ja muiden julkisten tilojen seinillä roikkumassa ja museoiden kellareissa homehtumassa.
YLE:n Areenasta katselin äskettäin virallisesti arvostetusta Taidemaalari Leena Luostarisesta kertovaa ohjelmaa ja joka kuoli 2013. Ohjelmassa sukulaiset miettivät mitkä hänen teoksistaan tulee säilyttää ja mitkä voidaan heittää roskalavalle. Mikä on tietenkin ikävä kohtalo taiteilijalle, koska varmaan jokainen taiteilija haluaisi jättää teoksensa jälkipolville nähtäväksi.
Suuresti nuorempana ihailemani Teppo Terä, joka ei elinaikanaan kuulunut virallisiin taidepiireihin, eikä saanut ansaitsemaansa virallista arvostusta, oli kuitenkin kaupallisesti onnistunut Taidemaalari joka myi kaikki teoksensa, eikä hänellä ollut omia teoksiaan edes itsellään.
Taide lehdessä jo nykyään kuollut Taidekriitikko Otso Kantokorpi ihmetteli reilu kymmenen vuotta sitten, miksi koko ikänsä julkisella rahalla taidetta tehneen ja hänen mielestään loistavan Taidemaalari Olavi Pajulahden 70-80-luvun teokset eivät mene kaupaksi taidehuutokaupoissa.
Samaan aikaan taidepiirien syvästi halveksiman Juhani Palmun saman aikakauden teokset menivät taidehuutokaupoissa kaupaksi erittäin hyvään hintaan.
Taiteesta ja taidemarkkinoista voi vain todeta, ettei tämän päivän taidetta kokonaisarvioida tänä päivänä, vaan vasta tulevaisuudessa ja kuten jo sanoin, arvostukset voivat muuttua ajan kanssa. Olihan nykyään supersuosittu Jan Vermeer unohduksissa melkein kaksisataa vuotta, ennen kuin löydettiin. Elinaikanaan taidekauppiaat maalasivat hänen teoksistaan yli hänen nimensä ja muuttivat sen sen ajan tunnetuimpien taiteilijoiden nimeksi ja hänen teoksiaan myös muokattiin jälkikäteen kuten nykyään hänen teoksistaan otetut röntgenkuvat ovat paljastaneet.
Sama kohtalo minkä Vermeer on kokenut, on tullut liiankin monen taiteilijan osaksi. Pääasia lienee, että historia on korjannut ainakin joidenkin taiteilijoiden kohdalla elinaikaiset vääryydet, mutta mitä ilmeisemmin monet erinomaiset taiteilijat ovat jääneet historian saatossa unohduksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Sanalla rappiotaide tavoittelin klikkiotsikkoa. Otsikkoa joka herättäisi huomiota.
Noin muutoin ehkä hiukan ajattelematon kirjoitus, jonka vuoksi lyhensin sitä.
Tällaisten alitajuntaankin liittyvien ilmiöiden sanoittaminen on vaikeaa. Ja ei pitäisi mennä helpon kautta.
Taiteen arvostuksissa on todellakin aika suuria muutoksia.
Taide muuttuu ja toisaalta ei muutu. Kyseisestä näyttelystä saa aika hyvin yleiskuvaa millaista nykyään tehdään.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyseisestä näyttelystä saa aika hyvin yleiskuvaa millaista nykyään tehdään.”
Tästä asiasta olen toista mieltä, näyttelystä saa vain yleiskuvan minkä laatuista taidetta virallisen taidekentän toimijat tekevät. Maalasin itse harrastuksena noin 15-vuotta ja ihmettelin aina miksi omasta mielestäni maamme parhaat Taidemaalarit olivat näiden liittojen ja järjestöjen ulkopuolisia taiteilijoita. Taidekouluaikana selvisi, että kyse ei niinkään ole taiteesta, vaan eräällä lailla politiikasta ja siksi valtiovalta ei puutukaan näiden liittojen ja järjestöjen EU:n Perusoikeuskirjan Tasa-arvo työelämässä direktiivin vastaiseen toimintaan. Joka edellyttäisi kaikkien Taidemaalarien vapaata pääsyä näihin järjestöihin ammattiasemasta riippumatta.
Ja loppupelissä kyse on rahasta, koska liittoihin ja järjestöihin kuuluvat saavat työlleen julkisen tuen, joko apurahojen tai julkisten taideostojen muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä juuri näin. Merkillinen ammattiliitto. Pitäisi puhua paremminkin keskiajan tyyppisestä kiltatoiminnasta. Killoille oli tärkeää säädellä ammattioikeuksien saantia ja rajoittaa kilpailua.
Merkittäviä kuvataiteilijoita ei ole kuulunut liittoon.
Tarkoitin paremminkin että antaa kuvan siitä millaista taidetta tämän killan edustajien taide, virallisesti
taiteeksi hyväksytty taide on.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri kilpailun rajoittamisesta on kyse ja tämä on mielestäni se asia miksi meillä ei ole yhtään maailmanluokan Taidemaalaria maassamme, vaikka muilla sektoreilla olemme aina olleet maailman huippuja jossain kohtaa itsenäistä historiaamme.
Jos urheilupiireissä kilpailija voisi itse valita kilpakumppaninsa jota rahoitetaan julkisilla tuilla, niin tuskin meillä olisi yhtäkään Olympiatason urheilijaa ollut koskaan maassamme. Koska totta kai hän estäisi itseään lahjakkaimpien ja parempien urheilijoiden pääsyn julkisten tukien piiriin.
Ilmoita asiaton viesti
Taiteilijuudelle ei ole absoluuttisia mittareita joten muitakin selityksiä vähille kansainvälisen luokan taiteilijoillemme on. Enkä olisi niin varma etteikö niitä maailmanluokan taiteilijoita olisikin kohtalainen määrä.
Hiukan satunnaisin perustein designimmekin nousi kansainväliseen kuuluisuuteen, taidokkaan lobbaamisen ansiosta.
Jossakin Marimekon menestyksessä on ollut iso osa bisnesosaamista luovuuden lisäksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Taiteilijuudelle ei ole absoluuttisia mittareita”
Kuivataiteissa on kyllä määrätynlaisia mittareita joilla arvotetaan taiteilijan osaamista ja lahjakkuutta. Näitä ovat värienkäyttö, sommittelun tasapainoisuus, taiteilijan osaamistaso ja esimerkiksi tuore näkökulma vanhaan aiheeseen ja onko teoksen taustalla joku uusi idea tai kannanotto.
Suomenkielen sana taide ei anna tarkkoja määritelmiä siitä mikä luetaan taiteeksi. Mutta kun katsomme englanninkielen vastaavaa sanaa art, saamme jo tarkempia määritelmiä sanalle. Ja niitä ovat muun muassa taide, taito, käsityö, kekseliäisyys ja oveluus. Eli taidetta voidaan arvioida siten, että mitä enemmän Englanninkielisen sanan art merkityksiä teos sisältää, sen enemmän teos on taidetta. Eli huonosti maalattu teos on vähemmän taidetta kuin hyvin maalattu teos, koska se sisältää taitoa. Samoin teos jossa on jonkinlainen idea, on enemmän taidetta kuin pelkkä hyvin maalattu maisema teos, koska siinä on mukana kekseliäisyyttä tai oveluutta.
Olen itse ihmetellyt miksi taiteeksi luokitellaan nykyään ikään kuin pikkulasten tekemiä teoksia ja tullut tulokseen ettei kyseessä ole taide, vaan talousjärjestelmän ylläpitäminen joka vaatii jatkuvaa kulutuksen lisäämistä. Siksi ikään kuin pikkulasten tekemiä sotkuja on luokiteltu taiteeksi, koska näillä saadaan aikaan jatkuvaa kasvua ja täytettyä yhä isommaksi kasvava museoiden ja gallerioiden määrä. Vaikka kyseessä on vain luonnonvarojen tarpeeton tuhlaaminen.
Ilmoita asiaton viesti
No olen kyllä eri mieltä niistä absoluuttisista mittareista.
Saahan sitä arvottaa ja yrittää arvottaa erilaisilla mittareilla mutta loppupeleissä se ei vaan toimi. Eikä niillä arvottamisilla ole merkitystä, tai yhtä vähän kuin vaikkapa kallonmittauksilla.
Ilmoita asiaton viesti
Taiteessa ei ole mitään absoluuttisia mittareita sen arvottamiseksi, vaan jokaisella on vapaa oikeus laittaa seinälleen ihan minkälaisia kuvia tahansa. Otinkin esille vain yhden tavan arvioida taiteena esitettyä teosta ja jokaisella on oma oikeus määritellä miten arvottaa taidetta. Yleensä riittää se, että pitää teoksesta, eikä se tarvitse sen kummempaa määrittelyä.
Ilmoita asiaton viesti
Pienessä on suurta sitä mukaa, kuin pieni menee yhä pienemmäksi, jolloin suuri ajattelee, että jossain vaiheessa mentävä jo mukaan siihen suuruuteen, jota itse kokee myös olevansa.
Siitä se kimppa, vertaisille ja ”vertaisille”.
Millä tavoin luonto ilmentää tällaista, ja mistä on kyse? Mitä kokonaisuus oikeasti vaatii, ja millaista venymistä odottaa siltä, mitä selviytymisessä syytä huomioida?
Analysoippa näitä, ja miksi et tekisi, jos tällaiset tuppaavat käytännössä viemään, ja siinä kun eivät… kyse enemmän todennäköisestä ongelmasta.
Tällaiset taitaa olla myrkkyä, yksinottamiselle. Tulisiko tätä myrkkyä annostella mukaan pikkasen enemmän, jotta tasapainoisuutta.
Ajatus taitaa spekuloivan (teko)taiteellinen, ellei irrallisemmin koettava. Vielä kun keksis perustelun tällaiselle, voisi ilmaisut liittää mukaan paremmin edellytyksin.
On varmasti niin, ettei turhan kevyitä voi pitää tietyissä yhteyksissä enää.
Mitä siten on taide… vaikka effektiivisen pienesti ja varovasti perään kysellen? Tekisikö mieli alkaa jo karjua, jotain rajallisemmasta muistuttavaa.
Kyllä meitä koetellaan.
Ilmoita asiaton viesti