Rasvadieetti; viimeinen oljenkorsi ja vähän käytetty keino laihtumiseen

Ravinto koostuu joko hiilihydraateista, proteiineista tai rasvasta.

Yleisesti hyväksytyissä ohjeissa on keskitytty vähentämään joko hiilihydraatteja tai rasvaa ja paheksuttu vahvasti proteiinipitoiseen dieettiin siirtymistä.  Mistään ei ole täyttä yhteisymmärrystä ja virhekäsityksiä on kuluttajien keskuudessa liikkeellä paljon.  Asiantuntijoidenkaan neuvot eivät aina ole riidattomia tai kestävällä pohjalla.

Sekoitan nyt keskustelua ja keinovalikoimaa vielä rasvadieettiteorialla.

Hiilihydraatin haitat

Nopeat hiilihydraatit heiluttavat verensokeria joka monella nykyihmisellä on jo valmiiksi epävakaa hyperinsulemian ja insuliiniresistenssin tähden.

Erittäin monella suomalaisella on alkava sokeritauti ja sanoisin että sen keskeinen aiheuttaja on se kuormitus haimalle minkä nopeat hiilihydraatit saavat aikaan.

Tästä voidaan toki väitellä ja aamiaismuro- ja valmisruokateollisuus onkin tehnyt suurpanostuksen vastakkaisen näkökannan puolesta.

Mikäli sokeritasapaino on jo keikahtanut, kalorien laskeminen voi olla kärsimysten tie.  Elimistö haluaa säilyttää entisen painonsa ja jotta paino ei laskisi, mm. ruumiinlämpö laskee ja ilmenee jaksamisongelmia.  Elimistö menee säästömoodiin.  Tässä on heti todettava että kalorien laskentamenetelmä voi toimia erinomaisesti nuorella henkilöllä, jonka sokeritasapaino ei ole vielä vaurioitunut.

Jo Jean Brillat-Savarin havaitsi varhaisella 1800-luvulla että kotieläimillä on taipumusta lihoa, mikäli saavat viljatuotteita tai muita nopeita hiilihydraatteja.  Tämän hän toi julki kirjassaan Maun fysiologia, joka on edelleenkin varteenotettava teos.  Brillat-Savarin on ehkä ensimmäinen joka on kiinnittänyt huomiota nopeiden hiilihydraattien lihottavaan vaikutukseen, en ainakaan tiedä varhaisempia.

Proteiinin haitat

Hiilihydraattien lihottavaa vaikutusta vastaan on kamppaillut anglo-saksisessa maailmassa näkyvimmin Robert Atkins.  Hänen varhaisin versionsa dieetiksi oli ehkä hiukan yksioikoinen, mutta jälkimmäisempi versio jo kehittyneempi.

Myös saksalaisella kielialueella on samankaltaisia tendenssejä kuin Atkinsilla ja jo varhemmin, mutta anglo-saksinen tiede dominoi meillä nykyään ja muusta ei oikein edes tiedetä.  Tri Antti Heikkilä on avannut hiukan saksalaisen ravitsemustieteen maailmaa kirjoissaan ja Heikkilällä on oma samantapainen versionsa Atkinsin dieetistä.

Atkinsin dieetin ideana on välttää nopeita hiilihydraatteja.

Monet ihmiset ymmärtävät Atkinsin tarkoittavan proteiinipitoisten ruokien olevan sallittuja ja vapaasti hölvättävissä.  Näin ei oikeastaan tarkasti luettuna ole.  Mutta kun näin asia laajasti ymmärretään, siitä seuraa joukko ongelmia.

Atkinsin dieettiläiset voisivat sääliä edes sikoja, lehmiä ja kanoja.  Atkinsin dieetti merkitsee verilöylyä eläinsuojissa.

Runsas proteiinien osuus ruokavaliossa kuormittaa munuaisia.  Saattavat munuaiset poksahtaa.  Atkisin dieetti altistaa mm. kihdille.  Myös elimistön kuivuminen on mahdollista, mikäli dieettiä ei ymmärretä.

Munuaisia jossain mitassa säästää se että alkoholi ei sisälly Atkinsin dieettiin.  Jos joku kuvittelee voivansa soveltaa Atkinsin dieettiä ja nappailla siinä sivussa ohuita siivuja pullosta, ei ole ymmärtänyt paljoakaan Atkinsin dieetistä.

Mitä jää jäljelle?

Paasto

Paasto on mitä suositeltavin laihdutustapa (tietyin lääkärin määräämin rajoituksin).

Paasto parantaa insuliinin tehoa, joten hyperinsulemia poistuu paaston myötä.

Paasto voi lääkärin valvonnassa jatkua yli vuoden, ja on jatkunutkin, joten käytännöllinen yläraja on korkealla.

Paasto on luonnollinen tapa olla syömättä.  Paasto voi olla vuorokauden mittaan tapahtuvaa (englannin breakfast viittaakin yöllisen paaston katkaisemiseen) tai olla viikoittaista (kuten katolisissa maissa ennen vanhaan) tai jaksottaista.

Paaston väitetään aiheuttavan lihasten katoamista, mutta en nyt pitäisi tätä vakavana ongelmana.  Nimittäin eläinmaailmassa metsän eläin joutuu kokemaan paastoa välillä pitkiäkin aikoja.  Mitä siitä tulisi jos hyökätessään saaliseläimen kimppuun eläin olisi menettänyt lihaksensa?  Toimintakyvyn katson säilyvän paastosta huolimatta.

Henkilöille joille on tärkeää lihasvoiman säilyminen tai kasvattaminen, paasto ei ehkä ole se keskeisin menetelmä pitkään jatkuvana.

Paaston epämiellyttävä sivuvaikutus on, että se edellyttää tahdonvoimaa ja ensimmäiset päivät voivat olla hankalia itselle ja läheisille.

Sivumennen sanoen, sen todellisen välimerellisen dieetin keskeinen osa on paastopäivät johon uskonto on määrännyt.  Jossain Kreikassa paastopäiviä vuodessa on kertynyt reilusti yli sata.  (Tiedemiesten välimerelliseksi dieetiksi nimittämä dieetti on irvikuva siitä todellisesta ruokavaliosta mitä Välimeren piirissä yleensä on nautittu ja nautitaan).

Jos paastokin lasketaan keinovalikoimasta pois, ei jää jäljelle kuin rasva.

Rasvadieetti

Rasvassa on enemmän kaloreita, ravitsemuksellista tehoa, kuin muissa ruoan aineosissa.

Rasvadieetissä rasvaa olisi nautittava varsin pieniä määriä.  Sillä on sekin hyvä vaikutus että venynyt mahalaukku pienenee.  Fermentoituvien hiilihydraattien aiheuttama rasitus hampaille jää pois.

Rasvan yhteydessä voi nauttia erilaisia ruohoja, salaatteja mielin määrin.   Kurkku, tomaatti, sipuli ja salaatti sisältävät vain vähän kalorioita joten niitä voi lisätä rasvaan ilman että dieetti menee pilalle.

Yleisiä virheajatuksia laihduttamisesta

On liikuttavaa miten 200-kiloinen laihduttaja television ylilihavia käsittelevässä ohjelmassa sanoo olevansa huolissaan siitä saako hän kaikkia tarvitsemiaan ruoka-aineita jos hän vähentää syömistään.  Tässä on näkökulmavirhe ja aika yleinen sellainen, luulisin.  Monikin laihduttaja lienee huolissaan tämän kaltaisesta.

Hedelmiä suositellaan kaikissa virallisissa dieeteissä.  Ilman näitä ei saa tarvitsemiaan vitamiineja.  Sanoisin että yhtä huonosti perusteltu huoli kuin edellinenkin.  Hedelmät nostavat verensokeria nopeaan eli keikuttavat verensokeria, lisäävät näläntunnetta ja haittaavat laihtumista.

Erittäin yleinen virheajatus on, että rasva aiheuttaa lihomista.  Mutta eihän esim. lihotussialle anneta lainkaan rasvaa, ainakaan tarkoituksella.  Rasva aiheuttaa lihomista vain jos sitä syö liikaa.  Mekanismit liian syömiseen ovat muuallakin kuin liiassa rasvassa.

Määrätietoinen rasvan välttely ei useinkaan johda laihtumiseen ja voi pahimmassa tapauksessa pitkään harjoitettuna viedä sairaalaan (elimistölle välttämättömät rasvahapot jäävät puuttumaan ravinnosta).

Kevyttuotteissa rasva on korvattu hiilihydraateilla eivätkä ne ole tehokas tie laihtumiseen.  Kevyttuotteiden valmistajat ovat tosin tästä toista mieltä.

Todetaan nyt vielä että tämä on vain raapaisu aiheeseen. Kiinnostuneet voivat lukea kokonaisia kirjoja aiheesta.