Rasvadieetti; viimeinen oljenkorsi ja vähän käytetty keino laihtumiseen
Ravinto koostuu joko hiilihydraateista, proteiineista tai rasvasta.
Yleisesti hyväksytyissä ohjeissa on keskitytty vähentämään joko hiilihydraatteja tai rasvaa ja paheksuttu vahvasti proteiinipitoiseen dieettiin siirtymistä. Mistään ei ole täyttä yhteisymmärrystä ja virhekäsityksiä on kuluttajien keskuudessa liikkeellä paljon. Asiantuntijoidenkaan neuvot eivät aina ole riidattomia tai kestävällä pohjalla.
Sekoitan nyt keskustelua ja keinovalikoimaa vielä rasvadieettiteorialla.
Hiilihydraatin haitat
Nopeat hiilihydraatit heiluttavat verensokeria joka monella nykyihmisellä on jo valmiiksi epävakaa hyperinsulemian ja insuliiniresistenssin tähden.
Erittäin monella suomalaisella on alkava sokeritauti ja sanoisin että sen keskeinen aiheuttaja on se kuormitus haimalle minkä nopeat hiilihydraatit saavat aikaan.
Tästä voidaan toki väitellä ja aamiaismuro- ja valmisruokateollisuus onkin tehnyt suurpanostuksen vastakkaisen näkökannan puolesta.
Mikäli sokeritasapaino on jo keikahtanut, kalorien laskeminen voi olla kärsimysten tie. Elimistö haluaa säilyttää entisen painonsa ja jotta paino ei laskisi, mm. ruumiinlämpö laskee ja ilmenee jaksamisongelmia. Elimistö menee säästömoodiin. Tässä on heti todettava että kalorien laskentamenetelmä voi toimia erinomaisesti nuorella henkilöllä, jonka sokeritasapaino ei ole vielä vaurioitunut.
Jo Jean Brillat-Savarin havaitsi varhaisella 1800-luvulla että kotieläimillä on taipumusta lihoa, mikäli saavat viljatuotteita tai muita nopeita hiilihydraatteja. Tämän hän toi julki kirjassaan Maun fysiologia, joka on edelleenkin varteenotettava teos. Brillat-Savarin on ehkä ensimmäinen joka on kiinnittänyt huomiota nopeiden hiilihydraattien lihottavaan vaikutukseen, en ainakaan tiedä varhaisempia.
Proteiinin haitat
Hiilihydraattien lihottavaa vaikutusta vastaan on kamppaillut anglo-saksisessa maailmassa näkyvimmin Robert Atkins. Hänen varhaisin versionsa dieetiksi oli ehkä hiukan yksioikoinen, mutta jälkimmäisempi versio jo kehittyneempi.
Myös saksalaisella kielialueella on samankaltaisia tendenssejä kuin Atkinsilla ja jo varhemmin, mutta anglo-saksinen tiede dominoi meillä nykyään ja muusta ei oikein edes tiedetä. Tri Antti Heikkilä on avannut hiukan saksalaisen ravitsemustieteen maailmaa kirjoissaan ja Heikkilällä on oma samantapainen versionsa Atkinsin dieetistä.
Atkinsin dieetin ideana on välttää nopeita hiilihydraatteja.
Monet ihmiset ymmärtävät Atkinsin tarkoittavan proteiinipitoisten ruokien olevan sallittuja ja vapaasti hölvättävissä. Näin ei oikeastaan tarkasti luettuna ole. Mutta kun näin asia laajasti ymmärretään, siitä seuraa joukko ongelmia.
Atkinsin dieettiläiset voisivat sääliä edes sikoja, lehmiä ja kanoja. Atkinsin dieetti merkitsee verilöylyä eläinsuojissa.
Runsas proteiinien osuus ruokavaliossa kuormittaa munuaisia. Saattavat munuaiset poksahtaa. Atkisin dieetti altistaa mm. kihdille. Myös elimistön kuivuminen on mahdollista, mikäli dieettiä ei ymmärretä.
Munuaisia jossain mitassa säästää se että alkoholi ei sisälly Atkinsin dieettiin. Jos joku kuvittelee voivansa soveltaa Atkinsin dieettiä ja nappailla siinä sivussa ohuita siivuja pullosta, ei ole ymmärtänyt paljoakaan Atkinsin dieetistä.
Mitä jää jäljelle?
Paasto
Paasto on mitä suositeltavin laihdutustapa (tietyin lääkärin määräämin rajoituksin).
Paasto parantaa insuliinin tehoa, joten hyperinsulemia poistuu paaston myötä.
Paasto voi lääkärin valvonnassa jatkua yli vuoden, ja on jatkunutkin, joten käytännöllinen yläraja on korkealla.
Paasto on luonnollinen tapa olla syömättä. Paasto voi olla vuorokauden mittaan tapahtuvaa (englannin breakfast viittaakin yöllisen paaston katkaisemiseen) tai olla viikoittaista (kuten katolisissa maissa ennen vanhaan) tai jaksottaista.
Paaston väitetään aiheuttavan lihasten katoamista, mutta en nyt pitäisi tätä vakavana ongelmana. Nimittäin eläinmaailmassa metsän eläin joutuu kokemaan paastoa välillä pitkiäkin aikoja. Mitä siitä tulisi jos hyökätessään saaliseläimen kimppuun eläin olisi menettänyt lihaksensa? Toimintakyvyn katson säilyvän paastosta huolimatta.
Henkilöille joille on tärkeää lihasvoiman säilyminen tai kasvattaminen, paasto ei ehkä ole se keskeisin menetelmä pitkään jatkuvana.
Paaston epämiellyttävä sivuvaikutus on, että se edellyttää tahdonvoimaa ja ensimmäiset päivät voivat olla hankalia itselle ja läheisille.
Sivumennen sanoen, sen todellisen välimerellisen dieetin keskeinen osa on paastopäivät johon uskonto on määrännyt. Jossain Kreikassa paastopäiviä vuodessa on kertynyt reilusti yli sata. (Tiedemiesten välimerelliseksi dieetiksi nimittämä dieetti on irvikuva siitä todellisesta ruokavaliosta mitä Välimeren piirissä yleensä on nautittu ja nautitaan).
Jos paastokin lasketaan keinovalikoimasta pois, ei jää jäljelle kuin rasva.
Rasvadieetti
Rasvassa on enemmän kaloreita, ravitsemuksellista tehoa, kuin muissa ruoan aineosissa.
Rasvadieetissä rasvaa olisi nautittava varsin pieniä määriä. Sillä on sekin hyvä vaikutus että venynyt mahalaukku pienenee. Fermentoituvien hiilihydraattien aiheuttama rasitus hampaille jää pois.
Rasvan yhteydessä voi nauttia erilaisia ruohoja, salaatteja mielin määrin. Kurkku, tomaatti, sipuli ja salaatti sisältävät vain vähän kalorioita joten niitä voi lisätä rasvaan ilman että dieetti menee pilalle.
Yleisiä virheajatuksia laihduttamisesta
On liikuttavaa miten 200-kiloinen laihduttaja television ylilihavia käsittelevässä ohjelmassa sanoo olevansa huolissaan siitä saako hän kaikkia tarvitsemiaan ruoka-aineita jos hän vähentää syömistään. Tässä on näkökulmavirhe ja aika yleinen sellainen, luulisin. Monikin laihduttaja lienee huolissaan tämän kaltaisesta.
Hedelmiä suositellaan kaikissa virallisissa dieeteissä. Ilman näitä ei saa tarvitsemiaan vitamiineja. Sanoisin että yhtä huonosti perusteltu huoli kuin edellinenkin. Hedelmät nostavat verensokeria nopeaan eli keikuttavat verensokeria, lisäävät näläntunnetta ja haittaavat laihtumista.
Erittäin yleinen virheajatus on, että rasva aiheuttaa lihomista. Mutta eihän esim. lihotussialle anneta lainkaan rasvaa, ainakaan tarkoituksella. Rasva aiheuttaa lihomista vain jos sitä syö liikaa. Mekanismit liian syömiseen ovat muuallakin kuin liiassa rasvassa.
Määrätietoinen rasvan välttely ei useinkaan johda laihtumiseen ja voi pahimmassa tapauksessa pitkään harjoitettuna viedä sairaalaan (elimistölle välttämättömät rasvahapot jäävät puuttumaan ravinnosta).
Kevyttuotteissa rasva on korvattu hiilihydraateilla eivätkä ne ole tehokas tie laihtumiseen. Kevyttuotteiden valmistajat ovat tosin tästä toista mieltä.
Todetaan nyt vielä että tämä on vain raapaisu aiheeseen. Kiinnostuneet voivat lukea kokonaisia kirjoja aiheesta.
Aikoinaan ilmailulääkäri ärähti minulle
”kaksikymmentä kiloa pois”
minä pöljä erehdyin kysymään, mikä se olisi tehokas keino ?
”Et syö, keskitysleirillä ei ollut lihavia”
oli vastaus.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta moni ei mielellään menisi keskitysleirille. Laihduttaminen voi olla oikeasti aika vaikea rasti mikäli vapaus säilytetään.
Ongelmaa ei ehkä voi supistaa lyhyeen tokaisuun.
Melko vähän tunnettua on elimistön kyky säädellä energiantarvettaan menemällä säästöliekille. Väsyttää ja paleltaa, ei kivaa. Ja elimistön ravinnonsaantia voi pienentää sadoilla kilokaloreilla päivässä ilman että laihtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole laihduttaminen helppoa, ei.
Ilmoita asiaton viesti
Erilaiset dieetit sopivat vaihdellen eri kehotyypeille. Varsinaiset paastotkin toimivat tapauskohtaisesti. Lähtökohtaisesti oma paastomalli kannattaisi etsiä ja sitä saannollisesti käyttää. Pätkäpaasto ehkä helpoin ja miellyttävin tapa tai siinä voi puhua jo syömistottumuksesta.
Paastoista syntyy kuitenkin, Autofagiaa, joka on kehon sisäinen kierrätysohjelma, jonka avulla kuona ja turha aines siivotaan soluista ulos ja tärkeät osat käytetään energiantuotantoon ja uusien solujen rakennusaineena. Paaston aikana mekanismi puhdistaa meidän solujen ylikuormaa. Mitä pidempään tämä mekanismi saadaan pysymään aktiivisena, sitä pidempään ikääntymistä pystytään pidentämään.
Ilmoita asiaton viesti
No kyllä näin voi sanoa. Siinä missä puhut solujen ylikuormasta, itse puhuisin ehkä itse erityisesti sitoutuneen sokerin kuormasta. Nimittäin verensokerin mittaus mittaa vain sitoutumatonta sokeria. Sen lisäksi kehossa on sitoutuneita sokereita joilla mielestäni voi selittää nivelvaurioita ja jopa sellaista huonosti tunnettua ilmiötä kuin itsesyttymistä.
Paastoamalla päästään nopeimmin eroon sitoutuneista sokereista ja maksaan kertyneestä rasvasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ketoiltu tässä hallituksen kanssa puolisen vuotta. Olo on mitä mainioin, ei turvota lainkaan, ei pieretä, pukamat katosivat ja painokin tippunut jo 5 kiloa. Muutenkaan tässä mitään läskejä oltu ikinä. Lautasella yleensä rasvaista kaikkea hyvää ja maassa kasvavat kasvit, saa livetä välillä jos tekee mieli, ei tämä ole niin vakavaa. Ihmettelee välillä kun kaapissa lojuneet housutkin mnenevät heittämällä jalkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä käy niin, että laihdutuskuurin päätyttyä paino palaa entisiin lukemiin tai sen yli. Ehkä parempi keino on pudottaa vain päivittäin nautitun hiilihydraatin määrää radikaalisti. Se tarkoittaa, että ruokavaliosta karsitaan sokeri, viljat ja peruna. Kun suositusten mukainen hiilihydraattiannos on 200-300 g/pv, pudotuksen jälkeen voisi olla esim. 60 g/pv. Käytännössä vähentynyt hiilihydraatti korvautuu rasvalla.
Tuollaista ruokavaliota voi perustella sillä, että viljat, sokeri ym runsaasti hiilareita sisättävät ruoka-aineet ovat vasta tulleet ihmisen ruokavalioon, eikä elimistö ole ehtinyt sopeutunut niihin. Joillekin nämä uudet tulokkaat sopivat, mutta valtaosalle ei.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole dieetti, vaan se on elinikäinen tapa ravita itsensä. Useimmat ylipainoiset laihtuvat normaaleihin mittoihin hiilareita rajoittamalla. Ainakin sen sanotaan parantavan elämän laatua jokaisella sitä toteuttavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kirjoitus tuleekin nähdä sellaista vulgaarikäsitystä vastaan että ravinnon korkea proteiinipitoisuus olisi jotenkin tavoiteltavaa.
Ilmoita asiaton viesti