Sisiliassa Mafian vastaiset toimet olivat pahempaa kuin Mafia. Entä onko Suomen tilanne kunnossa?

Netflixin dokumenttisarja Pino Maniacista ja hänen piskuisesta paikallisesta televisioyhtiöstään, Telejatosta, osoittautui paljon kiinnostavammaksi kuin olisi arvannutkaan.  Ohjelma kulkee nimellä Vendetta.  Tapaus on myös tuore.

Seuraavassa tulee juonipaljastuksia, joten kehotan katsomaan ohjelman ensin.

Pino Maniaci vetää röökiä ketjussa ja kertoo paikallistelevisiossaan Mafian toiminnasta kiusallisia faktoja.
Mafia hirttää kostoksi kaksi hänen koiraansa, joka saa Italian pääministerinkin soittamaan Pinolle tuen ilmauksensa.

Maniaci ruotii ohjelmissaan myös paikallispoliitikkojen kyvyttömyyttä.

Uutta sisältöä tulee kun Pino Maniaci alkaa arvostella Antimafian toimintaa.

Taustaa

1980-luvun alussa Mafian toiminnan estämiseen tuli uusia mahdollisuuksia, kun kansanedustaja Pio La Torren ehdottamana säädettiin lait jotka mahdollistavat rikollisin keinoin saadun omaisuuden takavarikoinnin vähäisin muodollisuuksin.

Pio La Torre tapettiin kyllä nopeaan mutta laki saatiin aikaan.  Sen ansiosta Mafian toiminta on vaikeutunut tuntuvasti.

Lakia on Sisiliassa sovellettu laajasti.  7600 kiinteistöä ja 1000 liikeyritystä on takavarikoitu.

Erityisesti takavarikkoja on viime vuosina ahkeroinut tuomari Silvana Saguto.  Hänen takavarikoimansa omaisuuden arvo lasketaan miljardeissa.

Piskuinen Telejato alkaa jahdata mahtavaa Antimafiaa

Työtä vaille jääneet työntekijät valittavat Maniacille sitä, miten takavarikkojen johdosta he ovat menettäneet työnsä ja takavarikot ovat johtaneet yritysten omaisuuden hävittämiseen ja toiminnan loppumiseen.

Maniaci alkaa tutkia varsinkin Cavallottin perheen asioita.  Heidän yrityksensä, isoisän perustama kaasunjakeluyritys on toimittanut kaasua yli sadan kunnan alueella ja yrityksen arvo on noussut sadan miljoonan euron kieppeille.

Takavarikko on suoritettu ilman että mitään rikosprosessia olisi ollut meneillään Cavallottin perhettä vastaan.

Tuomari Silvana Saguto toteaa ettei tuollaisia omaisuuksia ole mahdollisuus kerätä rehellisin keinoin.

Cavallottin perhe on aloittanut prosessin omaisuuden takaisinsaamiseksi.  Prosessi on kuitenkin hidas ja yrityksen arvo alenee nopeaan, toiminta hiipuu ja laitteet rappeutuvat tai häviävät.

Tähän saumaan iskee Pino Maniaci.  Alkaa kampanja Antimafiaa vastaan.  Cavallottit keräävät mm. kansalaisaloitetta perusteettomia takavarikkoja vastaan.

Antimafia iskee takaisin

Karabinieerit alkavat seurata Pino Maniacin elämää tuomarien pyynnöstä.  Pian ilmenee että Maniaci on vähäisestä viehätysvoimastaan huolimatta melkoinen naistenmies.  Yhtä kunnallispoliitikkoa Maniaci oli onnistunut painostamaan siten että eräs hänen rakastajattarensa oli saanut työtä kunnassa.  Salakuunnellussa puhelussa Pino sanoo että saat kiittää minua, mutta vain yhdestä kohdasta.  Niin, munastasi, rakastajatar naurahtaa.

Ilmenee että Mafian hirttämät koirat ovat toisen naisen perusteellisesti suuttuneen petetyn aviomiehen hirttämät. Uhkauspuhelu oli myös tallentunut.

Saadaan videota siitä, miten Maniaci kiristää kunnallispoliitikkoa sillä, että hän muutoin kaataa lokaa ohjelmassaan kunnallispoliitikon päälle.  Maniacia vastaan nostetaan syyte kiristyksestä ja uhkana on kymmenen vuoden vankeustuomio.

Pino Maniaci häädetään kotikaupungistaan ja hän joutuu eroon perheestään ja yrityksestään ja joutuu muuttamaan Palermosta Sciaccaan.  Karkotus perutaan pian hallinnollisen virheen vuoksi.

Kiristyssumma on muodollisesti kustannus esitetystä mainoksesta ja summakin 400 euron kieppeillä.  Joten mitään suurrikollisuutta ei kiristys ole.  Toisaalta, onhan siinä sama elementti kuin Cosa Nostran harjoittamassa suojelurahojen keruussa.  Pienistä summistahan koostuvat ne Mafiankin kuukausittaiset suojelurahat.

Oikeudenkäynnit

Oikeudenkäynneissä tuomari Silvana Saguto ja hänen kanssaan yhteistoiminnassa toiminut toinen tuomari tuomitaan kumpikin runsaan kahdeksan vuoden vankeuteen korruptiivisista väärinkäytöksistä.

Silvana on jo prosessin alussa menettänyt oikeutensa toimia tuomarina.  Rikoshyötyä on kertynyt 1,2 miljoonaa euroa jonka Silvana menettää.

Tuomari Silvana Saguton aviomies ja perheen lapset tuomitaan myös vankeuteen ja menettämään rikoshyötynä saamiaan rahoja omaisuuden arvioinneista, myynneistä ja toimimisesta varallisuuden hoitajina takavarikoiduissa yrityksissä.

Pino Maniacin syyte kiristyksestä hylätään, mutta tuomio langetetaan solvauksesta.  Vuosi vankeutta (ohjelmassa ei mainita sitä mutta arvelen siinä käyvän samoin kuin Suomessa, tällaista pikkutuomiota ei istuta vaan se on ehdonalaista).

Cavallottin perheen toiminnassa ei todeta mitään rikollista elementtiä.  Perhe saa takaisin omistukseensa sen mitä yrityksestä on jäljellä.

Antimafian toiminta yleensä

Uskoisin että kyseessä on jäävuoren huippu.  Tosiasia on että Finanssipoliisi, Guardia di Finanza on Italiassa hyvin pelätty ja omaisuuden menetys tapahtuu helposti ja omaisuutta on vaikeaa saada takaisin.

Koko ongelma voidaan pelkistää ikiaikaiseen kysymykseen, kuka valvoisi valvojia.

Uskoisin että voi sanoa että Italiassa viranomaisten mielivalta saattaa alentaa kiinnostusta hankkia omistukseensa tuotantovälineitä.

Toisaalta, ehkä osittain tällaisten syiden tähden Italiassa joka neljäs työllinen työllistää itse itsensä.  Tätä pidetään yleensä heikosti toimivan talouden merkkinä mutta ehkä Italian tapauksessa tähän on pitänyt mennä ja hyvänä puolena voi pitää sitä että tuotantoketjut ovat kehittyneet erittäin verkostoituneiksi, koostuvat kymmenistä pienistä toimijoista jotka toimivat yhteistoiminnassa.

Suomessa

Suomessa ongelma ei ole samanlaajuinen mutta olisi hyvä huomata että meillä on sama ongelma, kuka valvoisi valvojia.

Tietoisesti ollaan menty Suomessa siihen että konkursseissa pesänhoitajalla on suuri määräysvalta ja viranomainen valvoo toimintaa vain etäältä.

Tämä on johtanut siihen ettei kukaan pesänvalvoja halua vaarantaa nenäänsä vaatimalla oikeilta rikollisilta suorituksia.  Eikä ole kiinnostunut tekijöistä joilta ei ole mitään nyhdettävissä tai joilta on vaikeaa periä (kuten ulkomaalaiset).

Suomessa pesänhoitajien kiinnostus kohdistuu niihin joilta voi jotain kiristää.  Kiristäminen tapahtuu vaatimalla ns. takaisinsaanteja.  Pesänhoitajat käyttävät hyväkseen erityistilintarkastajia joilla ei ole edes alan jäsenyyttä.  Ei edes muodollista velvoitetta noudattaa tilintarkastajien eettisiä sääntöjä.

Tuntemani tämän tyyppisiin juttuihin erikoistuneen asianajajan mukaan pyöreästi puolet takaisinsaantivaatimuksista on asiattomia.

Ja sen voi itsekin todeta tutkimalla oikeustapausselostuksia.  Hovioikeuden julkistamissa tapauksissa on mm. huolintaliikkeen konkurssipesän vaatimus palauttaa pesään asiakkaiden puolesta tullille maksettuja tulleja.
Mikäli ne olisi tuomittu pesään palautettavaksi, pesä olisi käyttänyt varat muuhun ja konkurssipesän asiakkaat olisivat saaneet maksaa tullille uudelleen samat, jo kertaalleen maksetut maksut.

Tällainenkin tapaus vain esimerkkinä siitä miten tavoitteena ei ollenkaan ole oikeuden toteutuminen vaan kysymys on saalistuksesta.  Pesänhoitajan ja hänen tukenaan toimivan erityistilintarkastajan voi rinnastaa kaapparilaivan kapteeniksi ja perämieheksi.

Ikävä piirre on se, että monesti pesien suurin velkoja on verottaja ja verottaja tuntuu hanakasti hyväksyvän tavan kiristää pesään yhteydessä olleita yrityksiä.

Usein konkurssipesän takaisinsaantivaatimukset ovat heikosti verhottuja kiristysyrityksiä.  Usein yrityksen on halvempaa maksaa kuin ryhtyä vuosikausia kestäviin ja kalliisiin oikeusriitoihin varattoman konkurssipesän kanssa jonka ei hävitessään tarvitse maksaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.

Suomessa valvoja, Konkurssiasiamies ei ole kiinnostunut laittamaan ruotuun rosvoilevia pesänhoitajia.  Se olisi helposti tehty, kieltämällä ajamasta juttuja tyhjällä pesällä.  Joko pesänhoitajan tai pesän osakkaiden olisi sitouduttava vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen mikäli pesä häviää jutun.

Siltä osin kuin nuoret tuntevat olosuhteita ja sitä miten suojaton yrittäjän omaisuus on saalistajia kohtaan Suomessakin, uskoisin että se vähentää kiinnostusta ryhtyä yrittäjäksi.

Monessa suomalaisessa perheessä ymmärretään hyvin millaisista riskeistä on kysymys, kun taustana on ne 90-luvun alun karkeat oikeudenloukkaukset, joiden kohteeksi monet yrittäjät joutuivat tuona aikana.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu