Sotatraumat ja mitä niistä tiedämme. Sananen vihapuheesta

Tiedämme että sodankäynyt sukupolvi on hiukan erilaista kuin sitä seuranneet sukupolvet.

Mutta aika vähän ehkä kuitenkin tiedetään mekanismeista niiden erojen takana.

Mielenkiintoista valaistusta tähän tarjoaa Pavlovin koirat.  Nyt en kuitenkaan puhu klassisesta Pavlovin kokeesta, missä koira alkoi kuolata aina kuullessaan kellon äänen.

Ei, vaan silmäilin kahvilassa tämänpäiväistä Hufvudstadsbladetissa ja siinä oli mielenkiintoinen kolumni missä kerrottiin mitä Pavlovin koirille tapahtui niiden ollessa häkeissä pietarilaisen talon kellarissa.  Nevan tulviessa vesi alkoi nousta kellarissa eikä kukaan päässyt vapauttamaan eläimiä.  Näinpä eläimet kokivat hukkumisen ja voimattomuuden tunteita, koirien waterboardingia.

Kirjoituksen mukaan pelastuneiden koirien reaktiot poikkesivat toisistaan kovasti.  Osasta tuli pelkääviä, osasta apaattisia ja osa alkoi suhtautua hoitajiin aggressiivisesti.  Erikoinen täysin kolmeen eri suuntaan menevä reaktio.

Pelkäävä koira on kyllä surkea näky.  Häntä on painuneena jalkojen väliin, jalat vapisevat, koira läähättää suu puoliavoinna, kieli ulkona.  Apaattista koiraa en muista nähneeni, vähemmin onneksi aggressiivistakaan koiraa.

Mieleeni tulee tätä heti verrata sodan aikaisiin sotilaiden kokemuksiin.

Sodassa monet joutuivat tilanteeseen jossa tilanteen hallinta ei ollut omissa käsissä, vaikkapa jossain keskityksessä, vihollisen kranaattien putoillessa asemiin.

Monille ei jäänyt mitään merkille pantavaa henkistä vauriota.  Kenties nuoruus on ollut yksi suojaava tekijä.  Huumori kenties.  Aivan varmasti yhteishenki tovereiden kesken.  Ja olenpa tuntenut sellaisenkin joka tuntui olevan kuin valaistunut, uskoen kenties että elämä ei voi tarjota enää mitään kamalampaa.

Mutta on sitten niitä traumatisoituneitakin.

Siihen aikaan puhuttiin ”tärähtäneistä”, henkilöistä jotka olivat menettäneet toimintakykynsä.  Heitä voitaisiin kai pitää pelkoreaktion tähden toimintakykynsä menettäneinä.  Tärähtäneillä hallitsematon vapina oli kai aika yleinen oire.

Apaattisiin voisi kuvitella kuuluvan ne, jotka menettävät toimintakykynsä.  En tosin tiedä sodan aikana tällaisia olleen, mutta olettaisin että on ollut ja kenties mielisairaala on ollut heidän sotilasuransa päätepiste.  Tai äärimmäiset rankaisutoimet, siihen aikaan kun Suomen armeijassa kuri oli preussilainen (venäläisellä lisukkeella) ja ymmärrystä ei riittänyt tällaisille asioille.

Viimeisin on ehkä mielenkiintoisin.  Nimittäin voidaan kysyä missä mitassa vaikkapa Tuntematon sotilas-kirjassa esitetty aggressiivisuus on johtunut taustaltaan sotastressistä.

ja vielä mielenkiintoisempaa on, miten sotastressi on voinut näkyä paljon sota-aikaa myöhemmin perheväkivaltana.
Nimittäin sitä perheväkivaltaa on kyllä ollut sotien jälkeen aivan eri tavalla kuin nykyään.

Muija ja lapset on ajettu hankeen.  Kenties viina ei olekaan ollut se villitsijä vaan viina on vaan laukaissut sen piilotetun aggression mikä on sodasta jäänyt.

Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen lausunto

Toiviainen ylitti tänään itsensä linkittämällä vihapuheen suoraan kansanmurhaan.  Se alkaa vihapuheesta ja päätepisteenä on nyt Ukrainassa nähtävä kansanmurha.

En pitäisi tällaista vulgääriä reititystä kovinkaan hyvin tarkempaa tarkastelua kestävänä.

Ensimmäisenä tulee mieleen, mitä patoutuneita vihantunteita voi syntyä siitä jos suu on tukittava.  Monia ihmisiä helpottaa jo se että voivat puhua suunsa puhtaaksi.  Nyt huolellinen argumentointikin, jos se menee väärään suuntaan, halutaan kiellettäväksi.

Toisekseen, kun on tutkittu pelien vaikutusta lapsiin, tietääkseni on päädytty tulokseen, ettei örkkien tappaminen mitenkään suoraan siirry käytökseen.  Voidaan kuvitella että örkkien tappaminen itse asiassa vähentää paineita tappaa ihmisiä oikeasti kadulla ja puutarhassa.  Tästä lienee kyllä eriäviäkin kantoja.

Tulee mieleen sekin miten pojat jotka eivät saa leikkiä pyssyllä tulevat yhä aggressiivisemmiksi.  Kun pyssyleikit sallitaan, lapset pian siirtyvät muihin leikkeihin eivätkä pyssyt enää kiinnosta.  Tästäkin väitteestä voi olla eriäviä kantoja.

Ja vielä, gonzoreportteri Thompsonin seuratessa LSD:n käyttöä Kaliforniassa (LSD oli alun perin sallittua), hän totesi että monet säyseät yliopistoprofessorit muuttuivat leipäveitsen kanssa heiluviksi murhanhimoisiksi maanikoiksi, kun taas erittäin väkivaltaista elämää viettävät helvetin enkelit pysyivät täysin rauhallisina tutkien pään sisässä aukeavaa värien maailmaa.  Voidaan kuvitella että heillä ei ollut patoutumia ja sen tähden käytöskin oli rauhallista oman kontrollin menetyksestä huolimatta.

Johtopäätös

Itse kuvittelen että höyryn päästäminen ulos vaikkapa vihapuhetta kirjoittaen johtaa vähempään väkivaltaan.  Kun taas näillä somilla väkivallattomilla kukkahattutädeillä voi olla hyvinkin verenhimoisia taka-ajatuksia.  Se on:  Mieli lytätä ja tuhota väärin ajattelijat.

Mitä taas tulee sotatraumoihin, niin on todella surullista, että saamme Ukrainassa uuden sukupolven sodassa henkisiä traumoja saaneita.  Se on taas uusi kirous joka jatkuu aina kolmanteen polveen saakka.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu