Syyttäjä, krp ja Hesari detektiiveinä dirty harry-hengessä. Tapaus Aarnio.

Dirty Harry on Clint Eastwoodin näyttelemä poliisi, joka oikaisee mutkia saadakseen rikollisen käpälälautaan. Tällaista makua on hiukan Aarnion tapauksen tutkinnassa.

HS on tehnyt omia tutkimuksiaan täysillä omalla tutkivan journalismin agendallaan.  Aivan mahtavia klikkiotsikkoja on saatu oikeudessa keskeneräisestä asiasta.

Tilanne Suomessa, poliisin tekemä rikos

Jotta poliisit eivät pääsisi peittelemään omia tekosiaan, on Suomessa tarkasti määritelty, miten poliisin mahdollisesti tekemät rikokset tutkitaan.

Tutkinnan tekee ulkopuolinen poliisi, jolla ei ole mitään yhteyksiä tai intohimoja tutkittavaan asiaan nähden.
Voisi ajatella että samainen lainsäädäntö suojelisi myös poliisia, siten etteivät vihamielisesti henkilöön suhtautuvat poliisit pääsisi tutkimaan poliisin tekemää rikosta ja vaikuttamaan tutkintaan omalla asenteellaan.

Tapaus Aarnion kohdalla tutkinnan on suorittanut keskusrikospoliisi, jolla on ollut huumepoliisiin tunnetusti ja todistetusti erittäin tulehtuneet välit.  Tämä näkyy siinäkin että nyt huumepoliisi on kokonaan hävitetty ja huumepoliisin työ on siirretty krp:n vastuulle.

Tuntuu, että tässä tutkintaa ei olisi ollut suorittamassa täysin neutraali ja ulkopuolinen poliisi.  Hyvähän se on että kaikki paha kaivetaan auki, mutta se ei ole hyvä jos syyttömyyden puolesta puhuvat seikat unohdetaan ja haudataan ja jos poliisin työ perustuu yhden tavoitteen taktiikkaan.

Syyttäjäksikin on valikoitunut syyttäjätaho, jolla on ollut hampaankolossa huumepoliisia ja Aarniota vastaan, aiemman hävityn Aarnio I:sen jälkeen, näin Aarnion mukaan (kirjassa Myrkky).

Todistajan kelpoisuus

Yhdysvalloissa pannaan paljon painoa todistajan taustalle.  Vakiintuneen perheenisän ja yhteiskunnan tukipilarin sana painaa enemmän kuin rikollisen tai prostituoidun sana.  Suomessa ei samankaltaista taustan arvotusta tehdä. Ihmisen sana on yhtä arvokas, olipa tausta mikä tahansa.

Nyt keskeisiä todistajia Aarnion oikeudenkäynnissä ovat olleet prostituoitu Saara ja ammatti- ja taparikollisena tunnettu Vilhunen.

Ihan Suomenkin oikeuskäytännön mukaan voidaan kysyä, onko Saaran sana kovin luotettava jos tarinat vaihtuvat moneen kertaan.  Ja jolla on pitkä historia takanaan aiheettomia ilmoituksia.

Saarahan on muuttanut kertomustaan moneen kertaan.  Jos Saara kertoo, että Aarnio on käyttänyt hänen seksipalvelujaan, miten luotettavana sellaista väitettä lopulta voi pitää?  Sekö julkaistaan Hesarissa totena?

Oikeudenkäynnissä ja HS:ssä on moneen kertaan kerrottu julkisesti miten Vilhunen on ollut huumepoliisin vasikka, ilmiantaja.  Tämä on erikoinen tieto, kun perinteisesti ilmiantajien henkilöllisyyttä on suojeltu ja on ilmeistä että vasikka joutuu tiedon julkistamisen jälkeen hengenvaaraan rikollisten keskuudessa ja myös vankilassa.

Virkatie ohitettu

Tapauksessa on ohitettu virkatie ja poliisiylijohto.  Ministeriön Päivi Räsänen ja Nerg on saatu kauhistumaan ilmiantajarekisterin puutteita, vaikka tosiasiassa ilmiantajien henkilöllisyys on sellaista tietoa jota ei tavallisen poliisin edes pitäisi saada tietoonsa vuotovaaran takia.  Jos ilmiantajat pitää tarkkaan rekisteröidä, ilmiantajia ei ole eikä tule sen jälkeen.

Muotomääräysten unohtaminen

On olemassa sääntö miten poliisi peitetoiminnassaan ei saa edesauttaa rikoksen tekemistä.  Hashistynnyrien tapauksessa tynnyrien lähettäjä on pyytänyt lähetyksen palauttamista, mutta sitä ei ole toteltu vaan tynnyrit niiden sisään vaihdettuine tiiliskivineen ovat matkanneet Suomeen saakka.  Siten on tapahtunut suomalainen rikos, sen sijaan että kyseessä olisi ollut vain hollantilainen rike/rikos ja suomalainen rikoksen yritys.

Tarinoita, kovan faktan sijaan

Yhteystiedot ovat keskeistä todistusaineistoa.  Puhelimien käytöstä jää jälkiä vaikka ne ovatkin olleet anonyymejä. Puhelujen sisällöstä ei ole tietoa, vaan viestittely on rekonstruoitu sen mukaan mikä on ollut luultavaa (tutkinnan mielestä).  Siitä on aika pitkä matka faktisesti tietää mitä on puhuttu tai mitä asiaa tekstiviestit ovat lopulta tarkoittaneet.

Noin yleisellä tasolla puhuen luulisi että huumepoliisi aika lailla joutuu sotkeutumaan itsekin rikollisten piiriin selvittäessään rikoksia joissa ei ole suoraa uhria, sellaisia joiden intressinä olisi valittaa rikoksesta.

Suomalainen erityispiirre on, että lähtökohtaisesti kaikkea mitä poliisi kertoo, tuomarit pitävät faktana.  Hyvä esimerkki on palava sähköpyörä.  Jos VTT sanoo ettei pyörä voi aiheuttaa paloa mutta poliisi sanoo että on aiheuttanut, niin tuomarit uskovat poliisia.

Tässä voi tapahtua perustavaa laatua oleva virhe, jos syytettyyn nurjamielisesti suhtautuva poliisi kertoo syyllisyyttä tukevat seikat mutta unohtaa kertoa syyttömyyttä tukevia seikkoja.

Rahakätkö Aarnion tontilla

Rahat ovat olleet ämpärissä paljaana nipuissa.  Seitsemän kuukautta kaivannossa jonka pohjalla on vettä.  Luulisi että siinä ajassa setelit voisivat jo homehtua.  Homeanalyysiä ei ole seteleistä tehty.  Sormenjälkiä ei ole otettu seteleistä.  Setelien numeroista voidaan nykyään tietää missä maassa ja millä paikkakunnalla setelit ovat liikkuneet mutta analyysiä ei ole tästäkään tehty.  Tutkiva poliisi ei pidä tarpeellisena, sehän voisi todistaa syytetyn puolesta, syytetty taas ei voi sitä vaatia.

Tuntuu että tässä on hankittu syyllisyyttä tukeva todiste mutta on unohtunut se mahdollisuus että todisteessa voisi olla jotakin heikkoutta.

Aarnion mielestä kyse on istutetusta todisteesta.

Hän väittää ettei olisi ikinä tehnyt kätköä omalle tontilleen.

Lisäksi hän väittää ettei minkään opin mukaan kätkössä saa olla metallia, se tekee kätkön löytämisen liian helpoksi (kätkössä on ollut metallisankainen ämpäri).

Aarnion mielestä poliiseilla on voinut olla isännätöntä rahaa takavarikkojen jäljiltä.  Rahaa jota ei voida/haluta käyttää itse mutta jota ei enää voida/tarvitse tilittää valtiollekaan ja jota olisi tässä käytetty syyllisyyden osoittamiseen.

Selittämätön omaisuuden lisäys

Poliisien kannalta on kiusallista se, että aika ajoin poliisien takavarikoissa tai muussa tutkinnassa käsiin joutuu rahaa jota ei ole kirjoissa ja kansissa.  Aika suuri houkutus voi olla ottaa osa seteleistä itselle.

Erityisen usein taitaa juuri huumepoliisien takavarikoissa tapahtua se, että vastaan tulee rikollista rahaa.
Takavarikkorahan anastaminen on paha juttu mutta silti vielä aika kaukana huumeparonina toimimisesta.  Aarnion selittämätön omaisuuden lisäys voi olla perua muustakin kuin huumeparonina toimimisesta.

Oikeudenkäynnin täydentäminen, uudet väitteet

Ihanteellisessa tapauksessa kerätään todistusaineisto ja syytetty kertoo oman kertomuksensa ja tuomaristo tekee päätöksen näiden mukaan.

Joskus tulee eteen väitteiden täydentäminen tai se että oikeudenkäynnissä esitetään uusia väitteitä.
Tämä on kiusallista ja haittaa oikeusprosessia ja sellaista pyritään välttämään.  En usko että kovin monia kokonaan uusia väitteitä puolustus olisi esittänyt oikeudenkäynnin kuluessa.

Syyttäjäpuoli on sen sijaan täydentänyt Aarnion tapauksessa syytettään 50:llä erillisellä lisäyksellä, aina sen mukaan miten oikeudenkäynti on edennyt.  Onhan se hiukan erikoista, ja ei täysin prosessioikeuden ihanteiden mukaista. Tällainen menettely vaikeuttaa kyllä puolustuksen työskentelyä.  (Lähde: Aarnion kirja Myrkky).

HS:n rooli

Kesken olevaa oikeustapausta ei ole tapana rääppiä julkisuudessa.  Tästä Aarnion tapaus poikkeaa.  Tapaus on ollut kaiken aikaa HS:n kommentoinnin alaisena.  Aiheesta on tehty jopa televisiosarja neloselle, Sanoma-yhtiön kanavalle.

Kaksi Helsingin sanomien naisreportteria ovat uskoneet kaiken mitä Saara on heille keksinyt kertoa.  Ja mikä erikoisinta, se on kerrottu totena laajalle yleisölle.  Tutkivan journalismin korkea veisu.

Samaan aikaan puolustukselle on määrätty ilmaisukielto.  Aarnion puolustus ei ole saanut puhua eikä pukahtaa eikä kommentoida mitään oikeudenkäynnissä esiin tullutta.

Ilmaisukielto ei voi mitenkään koskea vapaata lehdistöä.  Eikä se oikein sido syyttäjääkään joka ilmaisukiellon aikana on vahvistanut todeksi oikeudenkäynnistä vuodetun tiedon.

Oma käsitys

Minulla ei ole asiaan erityistä intohimoa.  Jäi kyllä hiukan ihmetyttämään luettuani Aarnion kirjan.

Tuntuu että tapaus Aarnion käsittely ei ole mennyt oikein nappiin.  Olisiko suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ja  -ajattelussa kuitenkin jotain heikkoutta jos näin heikkoja piirteitä voi olla tuomion takana?

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu