Tasapainon korjailua. Kävelyn alkeita ja talouden alkeita. Kapitalismin puolustus.

Mikäli otat maitopurkin käteesi, tuiskahdat nenällesi. Nimittäin jollet varaudu tasapainon muutokseen. Olet top-heavy, pysyt pystyssä vain jatkuvasti tasapainottelemalla. Kun otat maitopurkin käteesi,painopisteesi siirtyy vaarallisella tavalla eteesi, ja tarvitset korjausliikkeen, jolla kompensoit muuttuvan painopisteen.

Muuttuvan painopisteen ongelma aktivoi aivoissa monenlaisia alueita. Tärkeää on katseella seurata maiseman mahdollista kallistumista. Kokemus kertoo mitä maitopurkki suunnilleen painaa ja otat pientä ennakkoa tiedostamattomasti jo ennenkuin edes tartut purkkiin. Mikäli maitopurkki on täydempi kuin luulit, joudut tekemään nopean lisäkorjauksen. Mikäli olet maistissa, maitopurkin käteen ottaminen saa sinut huojumaan, sillä aivotoimintasi on heikentynyt ja ylikorjailet horjuvaa tasapainoasi.

Näköhavaintoja tukee muut kehon tasapainoaistimukset. Tärkeitä ovat myös saapuvat tiedot eri nivelistä, asentoaisti on ihmisen kuudes aisti. Käteen otetun maitopurkin johdosta muuttuneeseen tasapainotilaan tarvitaan koko vartalon hiuksenhienoa säätöä, varpaista kiireeseen (vanha nimitys päälaelle).

Humaltuneen seisominen ei ole vakaata, tasapainon säilyttäminen on kovaa työtä johon tarvitaan isoa määrää myrkytystilasta vapaata aivokapasiteettia kaiken aikaa.

Kävely tekee tasapainoilun vielä haastavammaksi. Pitää mukautua esteisiin ja epätasaiseen pintaan. Pitää tehdä tuulikorjauksia, liukkaalla pinnalla kävely on haastavaa. Nousut ja laskut, portaat ja korkeuserot, pitää oikein ihmetellä miten ihmiset pysyvät alkuunkaan pystyssä.

Mikäli kävelet reppu selässä, kävely mukautuu siihenkin automaattisesti.  Jalat ovat aavistuksen enemmän harallaan entistä heikomman tasapainon vuoksi, repun paino kompensoidaan ryhdin muutoksella jne.

Analogia talouteen

Marksistit suhtautuvat vähätellen ”markkinoiden näkymättömään käteen”, mutta kyse on olennaisesti tasapainoilusta, joka sujuu yhtä huomaamattomasti kuin kävellessä.

Mikäli maitopurkkeja tuntuu menevän kaupaksi hiukan enemmän kuin ennen, kauppias kasvattaa tilaustaan hiukan. Mikäli yhtenä päivänä maito loppuu kesken, se kompensoituu hienoisena piimän tai kaljan myynnin kasvuna tai sitten sillä että kauppiaan taloudellinen asema heikkenee lievästi.

Markkinoiden jokaisella tasolla jokainen toimija sopeuttaa toimintaansa joka hetki muuttuvaan tilanteeseen. Jos kysyntä on pienenemään päin, karjatilallinen hankkii hiukan vähemmän heiniä seuraavaksi kaudeksi. Meijerissä lykätään uuden koneen hankintaa jne.

Sosialistisissa talouksissa

Maailmalla on kokemusta sosialistisesta taloudenpidosta. Kokonaisia junalastillisia kaalinpäitä mätänee jossain sivuraiteella samaan aikaan kun ihmisillä ei ole ruokaa. KOHEen puulaatikoihin pakatut hissinosat pudotettiin jonnekin venäläiselle pellolle odottamaan taloa jota ei koskaan rakennettu. Naulatehdas teki ensin kuuden tuuman nauloja kun tuotantotavoite annettiin tonneina, ja sitten 1,5 tuuman nauloja, kun käskettiin tekemään nauloja kappalemääriin perustuen. Suunnitelmatalous epäonnistuu, koska niin yksityiskohtaista tuotantosuunnitelmaa ei ole mahdollista tehdä että se vastaisi tarpeita, varsinkin kun tarpeet muuttuvat tai tarkentuvat kaiken aikaa.

Hävikki

Erehdyksiä tulee kaiken aikaa, silti hävikki on kapitalistissa talouksissa paljon pienempää kuin missään kansandemokratiassa ikinä pystyttäisiin. Usein erehtyvät yrittäjät korvautuvat yrittäjillä, jotka eivät tee yhtä paljon virheitä, eli korjausliikkeitä tapahtuu kaiken aikaa kaikilla tasoilla.

Tällainen tasapaino on herkkä mutta mukautuu hyvin. Isot typeryydet kulkeutuvat koko järjestelmän läpi ja näkyy viime kädessä työttömyytenä tai nälkänä. Tasapaino saavutetaan viime kädessä nälkäkuolemina jollei järki palaile päättäjiin vähemmällä (ja ei aina silläkään, Stalin, Lenin, Mao tai Pol Pot eivät paljoa kuolemista perustaneet).

Kun markkinoille pamautetaan julkisen vallan toimenpiteitä, ei seurauksena voi olla muuta kuin sekasortoa, mikäli toimenpiteet eivät kunnioita markkinoiden lakeja.

Nyt teemme sellaista että maksamme mielivaltaisesti valituille yrityksille tukia (eli aiheutamme markkinahäiriöitä), tuemme sitä että toiminta suunnitellaan uudelleen (tosiasiassa jokaisessa yrityksessä suunnitellaan toimintaa uudelleen jatkuvasti, joka päivä ilman että siitä tarvitsisi jotain korvata).

Tai voihan tälläkin tavalla tehdä. Jos maksetaan uikutuksesta, niin ei pidä ihmetellä jos uikutus lisääntyy. Jos tuetaan yrityksiä, niin ei pidä ihmetellä jos yritykset perustavat sitten toimintansa tukien saantiin jatkossakin.

Jättiläiserehdyksiä tekeillä

Aivan kamalaa on EU:n uusi taksonomia, missä arvotetaan taloudelliset toimet hyviin ja huonoihin, tuettaviin ja niihin mitä pitäisi haitata. Kun maksamme riihikuivaa rahaa EU:lle, saamme takaisin huonoa rahaa joka on pakko käyttää epätarkoituksenmukaisiin kohteisiin.

Aivan kamalaa on tukea epäonnistuvia yrityksiä. Periaatteessa pitäisi tukea vain onnistuvia yrityksiä, ja niitähän ei siis tarvitse todellakaan tukea. Mikäli heikossa markkinatilanteessa halutaan antaa lisäpotkua, se on annettava kaikille yrityksille tai koko taloudelle yhtäläisesti, esimerkiksi alentamalla arvonlisäveroa tilapäisesti. Jos halutaan helpottaa kokonaisten alojen toimintaa, voidaan alentaa esim. ravintoloiden arvonlisäveroa tilapäisesti. Ollaan hakoteillä, mikäli yritysten on osoitettava miten surkeasti niillä on mennyt, ja palkinto saadaankin siitä ettei olla pärjätty.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu