”Todella pahalta, todella pahalta, näyttää tässä nyt”…, nimittäin MS Estonian onnettomuustutkinta

Nämä ikoniset sanat välittyivät Estonian komentosillalta laivan uppoamisen edellä.

Onnettomuudesta on tehty tutkinta. Tutkintakomissio, JAIC, on perustettu kolmen valtion kesken.  Viro, Ruotsi ja Suomi sopi yhteisymmärryksessä, että vika on neljännen maan, Saksan.  Ja ei siinä mitään, maailma nyt ei muutenkaan ole reilu paikka.

Mutta sitä en olisi tiennytkään, että myös faktat voivat heittää tässä tutkinnassa niin pahasti kuin nyt on minullekin käynyt ilmi.

Tämä kirjoitus perustuu Tapio Kuosman jo vuonna 2008 laatimaan kokoomateokseen Tapaus Estonia.

Todistajia ei ole kuultu

Myös osalla matkustajista on ollut syvätietoa laivoista, koneista, hydrauliikasta, lauttaliikenteestä ja merenkulusta. Tämä voimavara on ohitettu kokonaan tutkinnassa.

Miehistöltä olisi ollut mahdollisuus saada hyvin ristiriitaista tietoa.  Tämä on vältetty sillä että on valittu neljä ”tähtitodistajaa”, ammattimerenkulkijaa, jolloin on saatu ehjä tarina.

Todistajien lausuntoja on muokattu

Mutta kun edes näiden tähtitodistajien lausuntoja ei ole päätynyt suorasanaisina tutkintaraporttiin.  Vaan nämä lausunnot on virtaviivaistettu.  Ne ovat päätyneet muokattuina ja käsiteltyinä muunnoksina komission käsiin, edes komissio ei ole käsitellyt alkuperäisiä lausuntoja.  Muokattuina ja virtaviivaistettuina ne on luettavissa myös loppuraportissa.  Tätä voitaisiin pitää jopa väärennöksenä.

Jossakin määrässä jopa tähtitodistajien lausunnotkin saattavat olla hiukan painostettuina annettuja, tähtitodistajatkin ovat ehkä luopuneet väittämästä muita kuin puhdasoppisia ajatuksia.

Puuttuu olennaisia tietoja

On aika olennaista että lähtöpäivän aamuna on tehty aluksessa merenkulun tarkastus, jota alus ei ole läpäissyt.  Kaksi ruotsalaista merenkuluntarkastajaa on koulutusmielessä tehnyt tarkastuksen Estonialle kera koulutettavien tulevien virolaisten merenkuluntarkastajien.

Heti on käynyt ilmi, ettei alus täytä SOLASin vaatimuksia.  Alus on ollut kovalla kädellä käytetty, jäissä ja laituriin ajoissa vaurioitunut, ja muutakin puutetta on ollut.

Tästä on otettu yhteyttä virolaisen uuden viraston, merenkuluntarkastuksen johtajaan joka on sanonut että Estoniaahan ei pysäytetä.

Ruotsalaiset merenkulun tarkastajat ovat olleet sen jälkeen yhteydessä Ruotsiin, että voisiko Ruotsi kieltää aluksen tulon aluevesilleen, perusteena se ettei se täytä määräyksiä.  Huonoksi onneksi viraston johtajaa ei ole tavoitettu, hän on ollut Islannissa eikä sellaista isoa päätöstä olla saatu virastossa muilla voimin tehtyä.

Näin alus on saanut lähteä viimeiselle matkalleen.  Tarkastus on naamioitu koulutustilaisuudeksi jossa alusta ei ole varsinaisesti tarkastettu.

Uskottavuus

Suomessa on totuttu luottamaan ja uskomaan viranomaisiin.  Tässä tutkinnassa nähdyn valossa ei ehkä kannattaisi.

Käänteinen tapahtumajärjestys

JAIC:n, kolmen valtion yhteisen tutkintakomission mukaan visiiri ja keularamppi on ensin repeytynyt auki ja sen jälkeen alukseen on tulvinut vettä.

Tosiasiassa alukseen on tulvinut vettä jo ennen keulan aukeamista.

Varsin luotettavien todistuksien mukaan keularamppi ei ole ollut repeytyneenä auki kun vuotovesi on jo kallistanut laivaa.

Tarkasti sanoen kyseessä on kaksiosainen tapahtuma.  Jo pian lähdön jälkeen toista peräluukkua on ilmeisesti pidetty raollaan jotta huonokuntoisesta keulaportista vuotava vesi on päässyt poistumaan autokannelta.

Alus on ollut nimittäin rampa ankka jo satamasta lähdettäessä.  Alus on lähtenyt laagsiidassa, alukseen on jäänyt väärän lastauksen tähden kallistuma.  Alus ei ole ollut tasapainossa.  Tasapainon puute on ollut sen suuruinen, ettei sitä ole kyetty korjaamaan painolastitankeilla.

Kahjuksi, pahaksi onneksi tuuleen ja merenkäyntiin nähden kallistuma on ollut epätoivottavalle puolelle ja tuuli ja merenkäynti on lisännyt kallistumaa lisää, asteina noin kahdesta asteesta neljään.  Ja nämä asteet siis sen jälkeen kun ylemmän puolen painolastitankki on ollut piripinnassa ja alemman typötyhjä.

Mutta jotain kivaakin, täten autokannelle vuotava vesi on kätevästi kerääntynyt autokannella styyrpuurin puolelle ja raottamalla pelkästään styrpuurin puolen peräluukkua vesi on päässyt takaisin sinne mistä tullutkin.  Pumppujakin on käytetty pitkin matkaa koska runko ei ole ollut muutenkaan tiivis.

Mutta ei siinä kaikki.  Se vakavampi käänteinen järjestys syntyy siitä, että pamauksien jälkeen vettä on tulvinut voimalla alemmalta 0-kannelta autokannen alaiselle I-kannelle jo siihen aikaan kun keularamppi on ollut vielä kiinni.

Vesi I-kannelle ei todistajalausuntojen mukaan ole tullut ylhäältäpäin, autokannelta, vaan altapäin, 0-kannelta.  Ja siitä vuodosta on useampiakin todistajahavaintoja ajalta jolloin keularamppi on ollut vielä kiinni.

Tämän faktan JAIC on dissannut kokonaan.

Tätä voi verrata siihen, että pidetään itsestäänselvyytenä että ihminen on aiheuttanut lisääntyneen hiilidioksidipitoisuuden ilmakehässä ja ollaan sokeita sille että lämpeneminen itsessään aiheuttaa hiilidioksidipitoisuuden lisääntymistä ilmakehässä ja että maapallon pinnan ja ilmakehän lämpeneminen puolestaan voi aiheutua muustakin kuin ihmisen toiminnasta.

On olemassa mahdollisuus käänteiseen tapahtumien järjestykseen yhtä hyvin ilmastonmuutoksessa kuin Estonian uppoamisessa.

Omaakin vikaa on

Omaksi viaksi luen ylimielisyyden.  Olen ajatellut että jysäykset, tutina ja kaikki muu on aaltoiskujen aiheuttamaa ja aaltoiskuihin tottumattomat ihmiset ovat luulleet normaalia aaltoiskujen aiheuttamaa äänimaisemaa joksikin vakavammaksi.  Tosiasiassa laivalla on ollut henkilöitä jotka ovat hyvin osanneet arvioida eri äänien luonnollisuuden tai luonnottomuuden.

Ehkä on tullut ajateltua silläkin tavalla että ei ne virolaiset osaa käyttää laivaa.  Tietyin osin pitää paikkansakin, laivaa oli käytetty kovalla kädellä ja se oli monin osin merikelvottomaan kuntoon saatettu.  Kyse on silti enemmän vähistä resursseista ja muutenkin epävakaista ajoista lähtöisin kuin osaamattomuudesta.

Nimittäin, toisaalta, neukkulassa päällystökoulutusta saaneilla jokaisella on purjelaivakokemusta mihin Suomessa ei ole enää päästy moneen kymmeneen vuoteen.  Purjelaivoissa tulee elementti tutummaksi kuin muutoin ja kansipäällystön koulutus ei supistu vain nappuloiden paineluun, teoriaan ja meren tuijotteluun lasin takaa.

Loppulause

On käynyt ilmi, ettei JAIC:n tutkinta ole luotettava eikä anna oikeaa kuvaa tapahtumista.

Tutkinta jossa ei avata ikäviä asioita, ei ole minkään arvoinen.  Kaikkeen todisteluun liittyy ristiriitaisuuksia.  Sen sijaan että ristiriidat lakaistaan piiloon, olisi ne tuotava näkyville ja pyrittävä löytämään kullekin havainnolle oma painoarvonsa.

JAIC:ia voi arvostella jo siitä, että se ei ole hankkinut tietoonsa kaikkea saatavilla olevaa tietoa, on tyytynyt muokattuun tietoon ja on aivan tietoisesti myös salannut asioita.

JAIC:n suomalaisen jäsenen, Kari Lehtolan habitus tulee tätä kautta ymmärrettävämmäksi.  Olen kuvitellut että pieni hermostuneisuus, rauhattomuus on luontainen ominaisuus.  Ei se ehkä olekaan.  Jos olisi tehty rehellinen tutkinta, kenties Lehtola olisikin ollut käytökseltään ihan rauhallinen ja vakaa.

+16

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu