Törmäys valaaseen – M/S Estonian visiiriteorian kritiikkiä

Elokuussa 2019 monirunkoalus, huvialus oli purjehtimassa Panaman kanavalta Uuteen Seelantiin. Sellainen pikku matka. Idea oli ehtiä pois Melanesiasta ennen pyörremyrskykautta, joten oli ajateltu mentävän suoraan liikoja pysähtelemättä. Lenseässä sivutuulessa nopeus pysytteli kymmenen solmun paikkeilla. Oli valoisa vuorokaudenaika.

Oltiinpa siinä väitetyn jätepyörteen paikkeilla.

Jätepyörteestä on maakravuille syntynyt käsitys että se olisi metrien paksuinen jätelautta, mutta sellaista ei tosiasiassa ole olemassakaan. Se on virheiden elikkäs hirveiden onnistuneesti luoma uskomus. Tätä komppaa vielä joukko tiedemiehiä, sillä tällaiset tarinat ovat varsin palkitsevia tutkimusrahoituksen saannin kannalta ja muutenkin.

Roinaa meressä kyllä on, mutta lähinnä rannikoiden läheisyydessä. Meressä on jopa happamoitumisongelma, mutta se johtuu jätevesistä ja sekin vaivaa vain rannikoiden läheisiä alueita.

Valtameret ovat vielä toistaiseksi melkeinpä uskomattoman puhtaita. Perustuu siihen että olosuhteet ovat ankarat, ja siihen että esimerkiksi muovi ei pitkään sellaisessa ympäristössä pärjää.

Jo valtameren emäksisyys on hyvin tuhoavaa, edes haponkestävä teräs ei täysin hyvin pärjää emäksisyydelle. Armoton auringonpaiste sisältää korkeaenergistä säteilyä, lisäksi ilmassa on otsonia.

Eliöstö rakastaa kaikkea kelluvaa, joten kaikki kelluva saa lyhyessä ajassa kuorrutuksen vapaamatkustajia. Vapaamatkustajat vähentävät kelluvuutta ja tyypillisesti muovi vajoaa pohjaan saatuaan riittävästi kyytiläisiä.

En oikein löisi vetoa mikromuovinkaan säilymisen puolesta. Valtameren vesi on ravinteista köyhää ja kaikki mikä on energiaa, kelpaa. Ja muovi nimenomaan on energiaa, pitkäketjuisiksi molekyyleiksi järjestettyä hiiltä. Muovi voi säilyä erämaajärvessä tuhat vuotta, mutta ei valtameressä.

Törmäys

Mutta asiaan, siihen törmäykseen. Hetkeä ennen törmäystä kansivahti näkee tumman hahmon veneen edessä.

Kyseessä on valas, johon vene törmää. Kansivahti ehtii nähdä vahingoittuneen kaskelotin ja vaaleanpunaista vaahtoa meressä. Joten ei kaskelottikaan vammoitta selvinnyt. Merellisen ruokavalion johdosta kaskelotin veren hyytyvyys on heikko ja kaskelotti todennäköisesti vuotaa kuiviin. Ennuste kaskelotille on huono. Kaskelotti päätyy todennäköisesti kelluvaksi ruoka-aitaksi, varsinkin haille. Kelluttuaan aikansa se uppoaa ja merenpohjan eläimistö tekee siitä niin selvää, ettei luunpalastakaan jää.

Mutta takaisin veneeseen. Tällaisessa törmäyksessä tulee kiire. Ei ollenkaan sellaista viipyilevää jahkailua kuin kelvottomassa elokuvatekeleessä All is Lost, missä Robert Redford tuijottelee reikää veneen upotessa täyttä häkää ja missä arvon purjehtija ei tee elettäkään yrittääkseen tyhjentää venettä vedestä. Tosiasiassa mikään ei saa ihmistä liikkumaan nopeammin kuin uhka siitä, että kaarnanpala jolla kellutaan keskellä rannatonta ulappaa, saattaisi upota.

Pilssi antaa hälytyksen, runkoon tulee vettä. irrotetaan turkkilaudat ja tosiaan, törmäys on aiheuttanut kaksi tuuman levyistä halkeamaa (ovat jopa suunnilleen saman muotoisia ja samassa kohdassa runkoa kuin Estonian nyt kuuluisaksi tullut halkeama).

Veneessä on kyllä kartiotulppia vuotojen tukkimiseen, mutta tähän tarkoitukseen niistä ei ole apua. Lyhyt yritys tunkea t-paitaa ja makuupussia halkeamiin todetaan hyödyttömäksi ja osasto suljetaan ennenkuin vesi ehtii nousta seuraavaan osastoon. Onneksi vene on osastoitu, varustettu vesitiiviillä ovilla.

Näillä sitten mennään, linkutetaan lähimpään sopivaan satamaan korjaamaan alusta.

Tarinan opetus

Törmäys voi oikein hyvin aiheuttaa repeämiä runkoon, eikä niiden tarvitse olla juuri siellä mihin on osuttu.

M/S Estonia on osunut pohjaan upotessaan ja on oikein hyvin mahdollista että runkoon on aiheutunut repeämiä sen osuessa pohjaan. Jopa repeämien muoto viittaa sellaiseen.

Kelluvan visiirin teoria

Nyt on keksitty, että M/S Estonian visiiri olisi jäänyt kellumaan pinnalle ja se olisi aiheuttanut kaksi repeämää.

Tätä vastaan puhuu se, että visiiri ei varsinaisesti ole kohtaava esine. Törmäysenergiaa ei synny vaikka kilkkaus tapahtuisikin.

Toisekseen, tuntuu etteivät ihmiset ollenkaan käsitä miten huonosti teräs kelluu. Teräs ei kellu, se on paljon painavampaa kuin vesi. Se lähtee menemään pohjan suuntaan huomattavalla nopeudella, melkein kuin vapaassa pudotuksessa.

Visiiri painavana metalliesineenä ei todellakaan jää aalloille tanssimaan. Kokeilkaapa joskus kuinka hyvin kivi kelluu. Teräs kelluu melkein kaksi kertaa huonommin kuin kivi.

PS. Kelvoton visiiriteoria on esitetty HS:ssä 15.11.  Kuvaus veneen ja valaan törmäyksestä on esitetty hiljakkoin englantilaisessa purjehduslehdessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu