Työelämän muutos: Hoboilun, hoopoilun uusi versio, asuminen autossa

Hoboiksi nimitettiin löysäläisiä, kausityötä etsiviä työttömiä, jotka kiertelivät Amerikkaa, usein junien kyydissä.  Paras matkalippu oli syndikalistisen ammattiliiton, IWW:n jäsenkortti.  Se käytännössä lähes oikeutti matkustukseen.  Ainakaan IWW:n jäsenkortilla ei ollut samanlaista pelkoa tulla pahoinpidellyksi tai tapetuksi.

Muutoin hoboilu saattoi olla vaarallista.  Rautatieyhtiön miehet käyttivät kovia keinoja karistaakseen vapaa-matkustajat tavarajunien kyydistä.

Mm. Merimies-Unionin johtaja Niilo Wälläri oli aikanaan yksi hoboista.  Hän on ainakin osan Amerikassa olostaan viettänyt kiertelevää elämää ja lienee käynyt länsirannikollakin.  Osa suomalaisista pummeista ei päässyt juurikaan junglea, vesijättömaalle kyhättyä hökkelikylää pidemmälle.

1930-luvulla työläisillä oli kovat ajat.  Sosiaaliturvaa ei ollut satunnaista keittotarjoilua lukuunottamatta.  Se työ oli otettava jota oli saatavilla.  Ja kausityön mahdollisuuden merkeissä oltiin valmiita tekemään pitkiäkin matkoja varattomina ja rautatieyhtiön vahtien uhallakin.

Sellaiseen matkailuun on tarvittu särmää ja muutakin kuin banjonsoittoa ja heinäpehkoa tyhjässä karjavaunussa.

Kovapintaiset yrittäjät matkailevat edelleenkin tavarajunissa.  Ei ole ihan helppoa, rata-alueet on melko hyvin vartioituja ja kiinni jääneet luovutetaan poliisille.  Ja voihan siellä junien välissä tulla pataankin ihan kuten ennen vanhaan.

Nykyinen kiertelevä työläisyys menee hiukan eri kuviolla.

Nykyajan nomadit

Lisääntyvässä määrin matalapalkka-alojen palkkaus ei ole sellaista että se mahdollistaisi asumista.

Kiinnelainojen lyhennykset tai vuokran maksu ei onnistu pienistä tuloista.

Joten ihmiset siirtyvät pyörien päälle.  Iso vanha sedankin kelpaa, mutta mieluummin toki paku tai vanha matkailuauto tai matkailuperävaunu.  Lava-auton lavalle kiinnitetty asunto-osa.  Vanha koulubussikin käy.  Auton kanssa voi siirtyä aina sinne missä työtä on tarjolla.

Vaikkapa Amazonilla, mikä on iso työnantaja, on varastojensa lähistöllä maa-aluetta missä työntekijät voivat asua autoissaan.

Tässä on sekin etu että työmatkat jäävät lyhyiksi.

Amazon on kiireaikana kuten ennen joulua työvoiman puutteessa ja ottaa melkein kenet tahansa töihin.  Keskustelu ja huumetesti tosin tarvitaan.  Vaihtuvuus on kova, heikolla asenteella ei pärjää eikä heikot jaksa 12-tuntisia päiviä tai öitä.  Yövuoron palkkaus on hiukan, dollarin verran tunnilta, päivähukia parempi.  Se on otettava minkä saa.

Varastossa käytettävä skanneri kertoo mitä tehdä.  Jos olet liian hidas tai käyt vessassa muulloin kuin tauolla, skanneri huomauttaa siitä.  Jos hidastelu jatkuu, työpaikka loppuu.  Jos loukkaannut, työ loppuu. Jos myöhästyt, pisteitä menee ja kun pisteet on käytetty, työ loppuu.  Autossa asuva ei myöhästy niin helposti kuin bussilla tuleva, joten sekin hyvä puoli on autossa asumisessa.

Ja onhan sitä kaikenlaista muutakin duunia. Yleisesti ottaen tilapäistöitä tekevä saa varautua etsimään töitä laajalla alueella.

Eipä siinä mitään, on tavallaan romanttistakin olla vapaa kiinteästä työpaikasta ja kiinteästä asuinpaikasta.

Varsinkin nuorille se käy eikä heillä välttämättä ole vaihtoehtoja. Eläkeläiset taas puolestaan tekevät sitä pakosta, kun eläke ei riitä elämiseen. On tartuttava niihin työtilaisuuksiin joita tulee. Ja varsinkaan kun eläkesäästöt eivät riitä vakituiseen asuntoon tai sen vuokraan.

Asunnoton muttei koditon

Autossa asuva vielä omistaa kodin. Tämän alapuolelle sijoittuu kodittomat. Varsinkin varsinaiset märkäselät, luvattomat ja nimettömät maahanmuuttajat joita Yhdysvalloissa on miljoonia (ehkä kymmenen miljoonaa) saattavat olla myös kodittomia.

Autossa asuva voi käyttää pottaa. Suihkussa voi käydä vaikka kuntosaleilla. Varkaudet ja väkivalta uhkaa autossa asuvaa hiukan eri tavalla kuin vakinaisessa asunnossa asuvaa.

Kun lähdetään parempaan, trailer park on seuraava pykälä ylöspäin. Ihan luxus-asumista kun sähkö, vesi ja viemäröinti on tarjolla. Tosin kuukausikulut vuokratrailerista ovat helposti 600:n luokkaa.

Tilanne kehittyy täälläkin

Ruotsissa sanotaan olevan jo yli 100 000 paperitonta. Näitähän ei työlainsäädäntö koske, ei ainakaan silloin kun työskentelevät maahanmuuttajaravintolan keittiössä. Rikollisuus on se toinen mahdollisuus hankkia elanto.

Amazonin varasto eli amazon-kielellä täyttymyskeskus on suunnitteilla Etelä-Ruotsiin. Se on mainio paikka työntekijälle joka on valmis pakkotahtiseen työskentelyyn. Jää nähtäväksi miten Amazonin ja ruotsalaisen hyvinvointiajattelun kohtaaminen tulee sujumaan.

Toistaiseksi Suomessa on sosiaaliturva kohdallaan, paikoin jopa tuhlaileva ja palkitsee ihmisiä joilla on työhalut vähissä.  Valtion tuhlaus toisarvoisiin kohteisiin ja velkaantuminen ennen pitkää aiheuttaa sen, että turvaverkko rapautuu ja sen läpi alkaa tippua ihmisiä enenevästi.

Talouselämä toimii globaalissa ympäristössä ja jossain vaiheessa ollaan tilanteessa jossa verot ja veronluonteiset maksut imevät niin paljon ettei verojen nosto enää tuota enempää valtion kassaan.

Taloutemme on ollut velkavetoinen ja jossain vaiheessa velan oton on loputtava. Koska hallitseva rälssi ei halua luopua etuuksistaan eikä työpaikoistaan, on sosiaalietuuksia kiristettävä.

Se merkitsee USA:n tapaista kehitystä täälläkin. Autossa asuminen on toki vaikeampaa tässä ilmastossa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu