Työväestö nousee laillista esivaltaa vastaan, taas

Vasemmisto ei voi hyväksyä eduskunnan voimasuhteita.  Ei voi olla hyväksyttävää että Suomessa on oikeistohallitus.

Sama tapahtui vuonna 1917.  Työväestö ei voinut hyväksyä valittua eduskuntaa.  Väärin valittu.

Tuolloin tapahtui niin että eduskuntavaalit päätettiin pitää uudelleen, vaikka ei olisi tarvinnut.  Vasemmisto oli niin itsevarma että myöntyi helposti uusiin vaaleihin.  Olihan vasemmiston mielestä kansanvalta kaikki kaikessa ja kukas vaaleja vastustaisi.  Mutta kun vaalitulos paljastui, tulos ei kelvannutkaan vasemmistolle.

Ilman että äänestyskopin tuntoja voisi kukaan tarkkaan tietää, on luultavaa että kansa otti etäisyyttä yhä väkivaltaisemmiksi ja vallankumouksellisemmiksi käyviin puheisiin mitä vasemmiston suunnasta saatiin kuulla.

Eduskunnan vasemmistoenemmistö menetettiin vuonna 1917 ja sitä vasemmisto ei voinut hyväksyä.

Tilanne johti kapinaan, punakapinaan, laillista esivaltaa ja laillisesti valittua kansanedustuslaitosta vastaan.  Ja tämä siitä huolimatta että vain muutamaa vuotta aikaisemmin oli toteutettu kaikkien aikojen uudistus, siirrytty säätyjen vallasta kansanvaltaan.  Uudistus oli maailmanennätysluokkaa, sillä kansanedustuslaitos muodostettiin suoraan  yksikamariseksi ja samalla myönnettiin myös naisille yhtäläinen äänioikeus.

Tuolloin alinkin kyökkipiika sai äänestysoikeuden.  Ja saman painoarvon äänelleen kuin kartanonherra.  Jokaisella oli yksi ääni, kun aikaisemmin vain kymmenesosalla kansalaisista oli ääni.  Suurin osa kansasta kun nimittäin ei kuulunut säätyläisiin.  Enin osa kansasta, sivukansa, oli säädyttömiä, ei-aatelisia, ei-pappeja, ei-porvareita eivätkä omistaneet maata kuten talonpoikaissäädyn edustajat.

Tänään

Saamme tuntoja samasta tilanteesta.  Työväestö (tarkemmin sanoen punaisin osa heistä) ei voi hyväksyä Suomen lakia joka tullaan säätämään eduskunnassa.  Vaan otetaan oman käden laki käyttöön.

Tilanne tulee johtamaan yleislakkoon, pidän sitä väistämättömänä kehityskulkuna kuullun valossa.

Työväestö ei voi hyväksyä eduskunnan piakkoin säätämiä lakko-oikeuden rajoituksia.  Sellaisia samanlaisia kuin mitä vallitsee muissa Pohjoismaissa.

Kyllä se on nyt niin, että perseet on saatava laittaa penkkiin silloin kun huvittaa ja tukilakoilla voi tukea vaikka Ugandan laillista (tai laitonta) hallitusta jos huvittaa.

Laittomasta lakosta johtuvien korvausten pitää jatkossakin olla joitakin killinkejä.  Kyllä työväestöllä on oltava oikeus aiheuttaa mahdollisimman suurta vahinkoa työnantajalle ja olla maksamatta siitä.

Jatkossakin pitää olla niin että kaikki työntekijät maksavat palkastaan työttömyysturvaa, mutta vain liittoihin kuuluvat saavat nauttia oikeudesta ansiosidonnaiseen.

Jatkossakin ”yleishyödyllisten” (lue yleishaitallisten) yhteisöjen pörssivoittojen ja havitteluun perustuvien voittojen on oltava verovapaita.  Vain näin voimme taata työntekijäjärjestöjen täydet rälssioikeudet ja laittomien lakkojen rahoituksen.

Tukilakko-oikeuksien on oltava laajat.  Pienenkin työntekijäryhmän oikeuksia on saatava valvoa sellaisella teholla että koko Suomi seisoo jollei punaisten paroonien mieltä noudateta.

Työsuhteen pysyvyys

Ja myös:  Jos työnantaja on tehnyt sellaisen erehdyksen että on palkannut mätämunan palvelukseensa, siitä ei voi päästä irti kuin suurin kustannuksin.

Sillä hyödytön ja haitallinen työntekijä on sosiaalisesti läheinen ammattiliitoille ja sellaisten pysymistä työpaikan ilmapiiriä pilaamassa pitää ammattiliiton edistää.

Jos yhtään osaan laskea yksi plus yksi, niin tämä on keskeisin syy miksi pienet työnantajat välttävät viimeiseen saakka uuden työntekijän palkkaamista.  Eroaminen puolisosta on kivuttomampaa kuin työntekijästä eroon pääseminen jos valinta osoittautuu epäonnistuneeksi.