Vaihtoehtohistoriaa: Englanti sodasta Thatcheriin. Orwell 1984. Ilmastonmuutos mainitaan

Tässäpä hiukan vaihtoehtoista historiaa.  Lähteenä Orwellin osalta Anthony Burgessin kirja 1985.

Hiukan yllättävästi Orwell on alun alkuaan otsikoinut kirjansa 1948.  Mutta muuttanut sitten nimen siksi millaisena se nykyään tunnetaan.

Kirjan 1984 ympäristö ja olosuhteet ovat kuin vuoden 1948 Englannissa.  Vaatteet ovat kuluneita tai karheita, huonosta kankaasta ja muodottomia, ruoka hirvittävää sotkua, saippua huonoa, mitään ihonhoitotuotteita ei ole tarjolla, paitsi eliitille jolle tietenkin kaikkea on tarjolla.

Lontoo on hoitamaton ja osittain raunioina.  Yhteisruokalat ja muut järjestelyt ovat kuin Orwellin kirjassa.  Julisteet muistuttavat kansalaisia velvollisuuksistaan.  Kovaäänisiä käytetään ohjaamaan väkijoukkoja.

Sodan aikana kehittynyt vastakkainasettelu

Armeijan käynyt kertoo että hän oli punainen jo mennessään, mutta takaisin tullessaan oli leimuavan tulipunainen.

Upseeriston pelkkä puhetapa ärsytti äärettömästi.  Upseeriston ääretön typeryys.  Puute ja huonot olot.  Miehet olisivat antaneet taivasosuutensa yhdestä Victory-savukkeesta.

Vaalit

Churchill kävi tervehtimässä joukkoja.  Ukkeli oli niin pihalla tilanteesta että rouhutteli paksua sikariaan joukkojen edessä jotka kärsivät kalvavasta tupakantuskasta.

Churchill valmisteli joukkoja siihen että tästä taidetaankin lähteä uuteen matsiin, tällä kertaa neukkuja vastaan.  Siis miehille joista jotkut olivat olleet kuusi vuotta armeijassa yhtä soittoa.  Mitään kiirun kierää ei ollut kotiuttaa joukkoja.

Vaaleissa pidettiin tarkka huoli siitä kaikki joukko-osastot pääsevät äänestämään.  Ja kuinka ollakaan, vasemmisto voitti rytinällä, myös sotamiesten äänillä.  Churchill tästä sanomaan että se oli petos.  Mikään petos ollut vaan osoitus siitä miten eliitti ja Churchill on ollut niin ulkona reaalimaailmasta.

Ingsoc

Englannissa sosialistit voittivat vaalit.  Orwellin kirjan kuvitteellinen sosialistinen puolue oli nimeltään Ingsoc. Englannin sosialistipuolue siis, keksitty nimi.

Jotkut konservatiivit olivat hyvin iloisia Orwellin kirjasta että tässä saa nyt sosialistit kyytiä.  Mutta ei, Orwell oli kyllä sosialisti loppuun saakka.  Ei nyt vaan sattumalta pitänyt neukkumallisesta sosialismista.

Orwellin 1984 kuvaa sekä neuvostososialismia ja sitä pakkovaltaa mihin englantilaiset oli pakotettu sodan aikana ja joka jatkui vielä pitkään sodan jälkeenkin. Aika  muodollista ja hankalaa on ollut osata täyttää kaikki kaavakkeet oikein.  Hihnaa ei ole päästetty löysälle mitä tulee kansalaisvapauksiin.  Kansalaisten valvonta on ollut tiukanlaista.

Katujulisteet

Mieliin on yritetty vaikuttaa julisteiden avulla.  Keep calm and carry on, kuten uudelleen muotiin tulleet sodanaikaiset julisteet kehottivat.  Erityisen mieleenpainuva on ollut kehotus että Pysy sinä kestävänä jotta me voittaisimme.

Koko se ankea kirjan 1984 ympäristö kuvaa itse asiassa sodan jälkeistä Englantia.  Sota oli maailmanluokan erehdys Englannille.

Taloudellinen valta romahti, talous meni heikkoon kuntoon, siirtomaat menetettiin.

Aivan kuin loukkauksena kaikkien menetyksien päälle saivat vielä sosialistien hallinnon.

Alun alkuaan englantilaiset eivät ole olleet kovin kiinnostuneita politiikasta mutta sotaseikkailu muutti sen asian.

Työväenpuolue

Omasta puolestani pidän ihan hyvänä että ihmiset saivat jotain hyvitystä menetetyistä vuosista.  Toisaalta aika nopeaan työväenpuolue alkoi saada sekaisin taloutta.

Tuhotyötä

Tunnetusti viha kapitalisteja kohtaan oli Englannissa niin syvää että koottaviin autonmoottoreihin pudoteltiin muttereita ihan huvikseen.  Kaveri osti Austinin jossa oli imusarja halki jo uutena.  Tiedän tapauksen missä paketti on lähetetty lentokoneella Englantiin.  Rahti on purettu koukuilla.  Siis lentokoneen rahti aivan kuin se rahtitavara olisi jotain purjelaivalla tulleita puuvillapaaleja.

Luokkaerot

Sodan jälkeinen Englanti on ollut omituinen sekoitus valtavia luokkaeroja.  Luokat ovat viihtyneet keskenään, luokkien välillä ei ole ollut liiemmälti kanssakäymistä.  Jokseenkin mahdottomia tilanteita on syntynyt jos epäsäätyisen parin yläluokkainen puoliso on vieraillut alaluokkaisen puolisonsa perheessä ja toisin päin.

Näiden vaikeiden luokkaristiriitojen tähden avioliitot ulkolaisten kanssa ovat tulleet suosituiksi.  Oman luokan hivuttaminen ylöspäin tai alaspäin on ollut helpompaa jos puoliso on ollut ulkopuolella näistä luokkaristiriidoista.

Orwell on ollut lähtöisin yläluokasta ja on yrittänyt muuntaa etonilaista ääntämystään työläishenkisemmäksi.  Burgess taas alaluokasta lähteneenä on yrittänyt sulautua yläluokkaan.  Molemmat rastit on olleet vaikeita jollei mahdottomia.

Suomalaiset on yleensä otettu hyvin vastaan Englannissa osittain sen tähden että Suomessa opetettu kouluenglanti on ollut sopivasti ylempää keskiluokkaa.  Ei liian ärsyttävän yläluokkaista muttei myöskään sellaista työväenkieltä joka herättäisi torjuntaa.

Verot kehittyy

Se miten työväenluokan hallitsemassa Englannissa omistamisesta on rangaistu, käy hyvin ilmi pelkästään siitä millaisiin vaikeuksiin kartanot ja linnat ovat joutuneet.  Kiinteistöverot ovat olleet kovat ja kun kiinteistöistä ei välttämättä ole mitään tuottoja, kiinteistöverotus on saanut erikoisen luonteen.  Omistajien on pitänyt myydä linnansa vaikkapa amerikkalaisille nousukkaille.  Sitkeimmät tyypit ovat järjestäneet opastettuja tutustumiskierroksia joista saaduilla pennosilla on yritetty saada kokoon tarvittavat kiinteistöverot.

Kiinteistöt ovat olleet niin kovin verotettuja, että se on vaikuttanut hintoihin merkittävästi.

Brightonilainen merenrantatalo on maksanut aikoinaan saman kuin puolitonnari.  Vene on nykyisin kymppituhannen arvoinen ja uusi ehkä parisataa tuhatta, mutta merenrantatalo maksaa kolme miljoonaa.  (Tällainen vertailulaskelma tehtiin muutama vuosi sitten englantilaisessa venelehdessä eikä siinä oikeastaan ole niinkään huomion arvoista veneen hintakehitys vaan paremminkin talon hintakehitys).

Vuosia naurettiin investoijalle joka investoi lontoolaisiin kiinteistöihin.  Ei siis mitään järkeä.  Nykyään ei naureta enää, Londongradin kiinteistöhinnat ovat huippukorkeita.

Työväenvallan jäljiltä asunnon vaihtaminen on tullut melkein mahdottomaksi kun vanhasta asunnosta olisi pitänyt maksaa myyntivoiton vero ja kovien inflaatioiden jäljiltä puntamääräinen ostohinta on jäänyt hyvin alhaiseksi ja mahdollinen myyntihinta olisi ollut melkein kokonaan raskaasti verotettavaa voittoa.

Myyntivoiton vero jähmettää markkinoita merkittävällä tavalla meilläkin.  Ei oman asunnon vaihtoa, mutta kaikkia muita kiinteistöjä kyllä, vaikkapa kesämökin vaihtamista toiseen.

Irvine Welshin kuva työttömästä

Irvine Welsh kuvaa edinburghilaisia nuoria.  Ja miksei hiukan Leithistäkin, ovat vierekkäin.

Mieleenpainuva on kirjojen (vaikkapa Liima) nuori mies jonka ainoa työkokemus on lyhyeltä ajalta, jolloin kokeiltiin ovelta ovelle myyntiä, artikkeleina virvoitusjuomat ja lehdet.  Tämä nuori mies tyrmää kaikki tarjotut työpaikat koska ne eivät vastaa työkokemusta.

Pakettiauton kuljetus ei vastaa, ei virvoitusjuomien myynti eikä lehtienkään myynti.  Joten tämä nuori mies on vuosikausia työttömänä työttömyyskorvauksien varassa.

Vielä paljon hurjempia työuria on ollut lehtien painopaikkana tunnetulla Fleet Streetillä.  Siellä on ollut todella tarkkaa, onko mies ollut vasemman käden kierteiden vai oikeakätisten kierteiden kiristäjä.  Parhaimmillaan on voinut pistää jonkun työttömän menemään puolestaan työpaikalle jos on ollut paha krapula.

Sitten eräänä aamuna lehdet painetaankin ihan eri paikassa.  Kelvottomat lehtikapitalistit ovat salaa rakentaneet kokonaisen painotalon Itä-Lontooseen.  Työväki eli rikkurit joudutaan kuljettamaan sinne busseilla joissa on metalliverkot ikkunoiden suojana.  Mutta niin vaan syntyi kokonaan uusi lehtien painopaikka.

Meidän työsuhdeturvamme ja työttömyyskorvausjärjestelymme on ollut aivan vanhan englantilaisen systeemin veroista ja on samalla tavoin estänyt työllistymistä ja kuluttanut yhteiskunnan resursseja aivan turhaan.  Ja on vieläkin, joskin pientä toivoa on että siihen asiantilaan vihdoinkin tulisi jotain järkeä.

Margaret Thatcher

Voi sanoa että Thatcher mursi pitkään jatkuneen ay-liikkeen ja työväenliikkeen dominanssin Englannissa.
Kova mimmi.  Ja on saanut peräänsä samanlaisen lokakampanjan kuin mitä yritetään täällä masinoida Riikka Purraa vastaan, vaikkei Purra ole (vielä) tehnyt oikeastaan juuri mitään

Hiilikaivosmiehet

Parhaimmat tai pahimmat muistot on hiilikaivosmiesten lakosta.  Tämä on sikäli ikävä aihe, että ei hiilikaivoksissa työskentely varmaan hirmuisen hauskaa ole ollut.  Lakko kumminkin murrettiin, samaten satamalakot ja nykyisin voimakas ay-liike Englannissa on muisto vain.

Thatcherin pahin erehdys

Tarkoituksessa murtaa hiilikaivosmiesten lakko Thatcher keksi ottaa keppihevosekseen vasemmiston oman lempilapsen, ilmastonmuutoksen.  Tai siihen aikaan sitä kutsuttiin vielä kasvihuoneilmiön voimistumiseksi.

Vasemmisto, jäätyään ilman johtoajatusta Neuvostoliiton hajottua, omaksui nimittäin nopeaan uuden aatteen.  Tarkoituksessa haitata teollisuutta ja elinkeinoelämää ja kun entiset puheet työväen suhteellisesta kurjistumisesta eivät enää tuntuneet tarkoituksenmukaisilta, keksittiin tämä ilmastohuoli.

Niin tämäpä Thatcher keksi ottaa sen aseekseen hiilikaivostyömiehiä vastaan.  Eli hiiltä ei pidäkään enää käyttää vaan on siirryttävä sellaisiin tuotantotapoihin jotka ei tärvele ilmastoa.  Se oli yksi keinoista murtaa lakko.

Thatcher innostui tästä ilmastohuolesta hiukan liikaa ja vastoin hänen tieteellispoliittisen neuvonantajansa lordi Moncktonin kantaa.

Loppu on historiaa.  Lakko murrettiin mutta perustettiin myös iso apparaatti miettimään sitä mitä ilmastolle voisi oikein tehdä ja mittaamaan ilmaston muuttumista (vaihtelua).

Ei olisi pitänyt mennä siihen halpaan.  Se oli Thatcherilta paha erehdys.   Virheellisen opin kanssa ei pitäisi flirttailla edes leikillään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu