Väite ”97 % tiedemiehistä” on ilmastonmuutosväitteistä perättömin

Kun ilmasto käy kovin kuumana täällä US:n sivuilla, katson parhaimmaksi keskustelun taustaksi tuoda julki vanhan kirjoitukseni aiheesta, muutamin lisäyksin, tässä:

Ilmastoväitteistä laajimmin levinnyt väite on, että ilmastotiedemiesten kesken vallitsee konsensus, yksimielisyys.
Kun puhutaan tieteestä, ei tuloksia koskaan saada huutoäänestyksillä, joten liikaa painoa ei pitäisi laittaa jonkun mielipiteen yleisyydelle. Mielipiteitä on kuitenkin tässä asiassa poikkeuksellisen paljon tutkittu.

Keskeisimmät ilmastojärjestöt, hyvinkin 97 % järjestöistä sanoo tukevansa tätä ns. konsensusta, tosin tästä eivät kaikki jäsenet pidä. Parempi rahoituksen saanti voi osittain selittää myönteisen kannan ns. konsensukseen. Järjestöt saattavat istua myös kahdella tuolilla, kuten Kiinassa, missä tiedeyhteisön edustaja Xi Zshenhua on todennut että maan tiedeyhteisö suhtautuu ilmastonmuutokseen avoimin mielin, eli pitäen mahdollisena ilmastonmuutoksen aiheuttajana myös aurinkoa ja luonnon syklisyyttä.

Hyvä esimerkki on Ilmatieteen laitos. Se on naulannut teesinsä nettisivuilleen ja pidän kyseenalaisena, voisiko minkäänlaisena skeptikkona edes työskennellä laitoksella. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos-oppi on kautta maailman nostanut ilmatieteen arvostusta, rahoitusta ja henkilökunnan määrää noin kymmenkertaiseksi entiseen verrattuna. Tilanne on tieteenhaaralle edullinen, mutta ensisijaisesti voidaan kysyä onko mahdollista edes pysyä virassa alalla, joka on naulannut itsensä yhteen näkemykseen, ainakaan Euroopassa.

Myös Suomen IPCC:n asenne on kysymysmerkki, kun vuonna 2015 järjestö on vastannut, että heidän kantansa asiaan perustuu huoleen ja varovaisuusperiaatteeseen (1), mutta julkisuuteen on myöhemmin tultu puhumalla että asia on ”päivänselvä”.

Cookin mielipidetutkimus

Parhaiten tunnettu on John Cookin toteuttama tutkimus mielipiteistä (2), jota on paljon siteerattu…väärin. Cookin tutkimus on toteutettu kaksi kertaa, vuosina 2013 ja 2016.

Cookin tutkimus tulee parhaiten esiin skepticalscience-sivuston kautta, joka on Cookin viiteryhmän oma sivusto ja joka ei anna tutkimuksen merkityksestä, luotettavuudesta ja ainutlaatuisuudesta oikeaa kuvaa. Muitakin tutkimuksia aiheesta nimittäin on tehty.

Cookin tutkimusta on syytetty tulosten manipuloinnista sekä datan luovasta käsittelystä.

Mm. ainakin neljä tutkijaa (mm. Dr. Richard Tol) on huomauttanut, että heidän tutkimustuloksensa eivät ole konsensuksen mukaisia, vaikka ne on niputettu konsensuksen mukaisiksi. Dr. Tol arvostelee (3) Cookia muutenkin epätieteellisestä tutkimusotteesta.

Cookin tutkimuksen toimijat eli arvioijat ovat tutkimuksen mukaan itsenäisiä, mutta tosiasiassa samaa viiteryhmää ja ovat olleet tiiviisti yhteydessä toisiinsa suunnitellessaan kysymyksiä ja vastausten tulkintaa. Otoksen kokoa ei ilmoiteta jne.

Tuo Cookin 97% ovat itse asiassa vastanneet myönteisesti kysymykseen, onko ilmastonmuutos todellinen. Siinä ei puututa sen voimakkuuteen eikä varsinkaan siihen, onko se ihmisen aiheuttama. Ihmisen merkitystä asiantuntijoiksi ilmoittautuneista pitää 67% suurena tai melko suurena. Tutkimuksissa missä on ainoastaan aitoja asiantuntijoita, kuten meteorologeja tai ilmastotieteilijöitä on saatu pienempiä prosenttilukuja, kuten Stenhousen ja Maibachin työryhmien kartoituksissa.

Eri kirjoituksessa on varmaankin syytä avata tarkemmin noita Stenhousen ja Maibachin tutkimuksia, ne nimittäin eivät ole tulleet yleisesti tunnetuiksi vaikka ovat korkealaatuisia ja mielenkiintoisia.
Vastakkaiset mielipiteet

Cookin tutkimusta on arvostellut myös Brandon Schollenbergin kirja: The Climate Wars: How the Consensus is Enforced.

Myös Peter Doran ja Maggie Kendall Zimmermann ovat arvostelleet tapaa, millä Cookin tutkimuksessa on dataa käsitelty.

Yksi lähestymistapa aiheeseen on Dr. Tim Ballin kirja The Deliberate Corruption of Climate Science. Hän väittää, ettei juuri kukaan ole edes lukenut IPCC:n raporttia, ei edes ne tutkijat jotka ovat siihen kirjoittaneet. Ball väittää, etteivät päättäjät ole lukeneet edes lyhyttä kooste-osaa joka on heille tarkoitettu. Surullisena Ball pitää sitä, että vain harva lukee ”Tieteellinen perusta ilmastofysiikalle”-osaa, jossa harjaantumatonkin silmä havaitsee paljon arvosteltavaa. Ball pitää tarpeellisena kriittistä asennetta, vaikka tekijät olisivatkin tiedemiehiä. Naiivina sitä, etteivät ihmiset, ja varsinkaan muut tiedemiehet voi uskoa, etteivät tiedemiehet väärentäisi, harhaanjohtaisi, salaisi tai antaisi tahallaan väärää kuvaa ilmastosta.

Tim Ball on muuten henkilö, jonka työn ansiosta Kanadan korkein oikeus totesi, ettei Michael Mannin kuuluisaa jääkiekkomailatutkimusta voi pitää rehellisenä tieteellisenä tutkimuksena. Jääkiekkomailatutkimus on ollut kuitenkin keskeinen vaikuttamassa siihen käsitykseen että jotain ainutlaatuista on tapahtumassa ilmastossa. Se on ollut keskeinen myös Al Goren elokuvassa ”Epämiellyttävä totuus”.

Uutta tutkimusta

Vuoden 2017 ilmastotutkimuksesta löytyy 485 tutkimusta, jotka eivät tue ns. konsensusta. Luku perustuu Kenneth Richardsin vertailuun uusista ilmastotutkimuksista (4).

Toisinajattelijat

Tunnetuin toisinajattelija lienee MIT:n ilmastoprofessori Richard Lindzen, joka on tehnyt urallaan yli 200 tutkimusta ilmastosta. Entinen Greenpeacen johtaja, tohtori Patrick Moore on tunnettu denialisti. Astronautti, kuussa käynyt geologian tohtori Harrison Schmitt pitää ihmisen osuutta ilmastonmuutoksessa suurena arviointivirheenä. Ja näitä toisinajattelevia tiedemiehiä on tuhansia, heistä on listauksiakin wikissä.

97 % amerikkalaisista

97 % amerikkalaisista kaskun mukaan on sitä mieltä, että ilmastonmuutos ei ole tärkeiden asioiden joukossa, kun pohditaan miten tehdä maailma paremmaksi paikaksi. Mutta tämä koskee toki vain tavallisia amerikkalaisia, ei välttämättä tiedemiehiä. Ero lienee siinä, että tavalliset amerikkalaiset maksaisivat lystin, kun taas ilmastotiedemiesten ammatti riippuu ilmastohuolen pysymisestä ajankohtaisena.

Konsensus on epätoivottavaa

Michael Chrichton, lääketieteen tohtori ja tunnettu tieteiskirjailija pitää hyvin epätoivottavana ilmiönä konsensusta tieteessä. Tiede edistyy vain vastakkainasettelun kautta. Ns. konsensus antaa vapaan vallan roistoille (Chrichtonin mukaan) kun väittelyn sijasta voidaan vain viitata siihen että asia on jo sovittu.

Konsensus sopii kenties politiikkaan mutta tieteessä kysymys konsensuksesta on täysin irrelevantti. Ainoa millä on merkitystä on se mitä tutkimukset kertovat meille. Suurimmat tieteen edistysaskelet ovat aina tapahtuneet vallitsevaa konsensusta vastaan.

1) Sähköpostivastaus allekirjoittaneelle 6.2.2015
2) John Cook: Consensus on consensus – final
3) Richard Tol: Comment on Quantifying the consensus on antrophogenic global warming in the scientific literature.
4) Kenneth Richards, Indianan yliopisto, netissä notrickszone.com

Kirjoitus on julkaistu mm. Skeptikko-lehdessä 1/2019, ja sitä on hiukan täydennetty tässä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu