Värimetalleja metsästämässä Villissä Idässä 90-luvulla. Putinin uran nousukiito

Tämä on osa IV Leningrad-sarjassani, viimeinen.  Kaupungin nimikin on jo vaihtunut Pietariksi.

90-luvulla tuntui siltä että voisi yrittää hyötyä jotenkin Neuvostoliiton konkurssipesästä, kun suurvalta niin nolosti kupsahti.

Miten hyötyminen voisi tapahtua?  Kukaan ei tiennyt oikein mitään, varsinkin olisi ollut hullua lähteä kyselemään jostain Venäjän kaupallisesta edustustosta.  Eivät olisi tienneet mitään ja jos olisivat tienneet, eivät olisi kertoneet.
Pinnan alla tapahtui paljon kaikenlaista.  Oli ylipäätään erikoista että suurvalta oli yht´äkkiä köyhä kuin kirkonrotta.

Nyttemmin onkin käynyt ilmi että valtavia omaisuusmassoja siirreltiin tuohon aikaan ja kaikki mitä tapahtui ei ole läheskään selvää vieläkään.

Tuntui kiinnostavalta lähteä haistelemaan tuulia paikan päälle.

Rikollisuus oli vakava uhka ja siksi valitsin kulkuvälineeksi pakettiauton ja otin mukaani turvamieheksi kaverini jolla ei sattunut olemaan mitään erikoista meneillään juuri silloin.

Myöhemmin on sitten selvinnyt kuvio.  Venäjällä on ollut kaksi eri asiaa, maan sisäinen hinta ja ulkomaankauppahinta.  Ero on parhaimmillaan ollut 2000-kertainen (juuri värimetalleissa).

Joten kympillä ostettu pala olisi maksanut lännessä 20 000.  No mehän emme ymmärtäneet tästä mitään, mutta jonkinlainen haju oli siitä että tässä voisi olla joku ansaintamahdollisuus.

Samaan aikaan Putin

Samaan aikaan Putin on noussut Pietarin pormestarin, Anatoli Sobtshakin apulaiseksi.  Pietarin kaupunki on saanut oikeuden käydä ulkomaankauppaa.  Eli käytännössä valtiolta oikeuden ostaa halvalla ja myydä länteen kalliilla.  Ostaa kotimaan hinnoilla ja myydä vientihinnoilla.

Ohjelman nimi on ollut ruokaa öljystä.  Mitään ruokaa ei ole koskaan ostettu, kaupunkilaiset ovat saaneet pärjätä ihan miten vain on huvittanut.  Valtavat tulot ulkomaan kaupasta on pistetty tilille Sveitsiin.

Sobtshak on ollut yksi uuden perustuslain allekirjoittajista, joten hän on ollut merkittävä hahmo uudistusmielisten parissa.  Toisaalta sanotaan että Sobtshak on ollut laiska ja turhamainen henkilö ja käytännön toimet ovat jääneet Putinille.

Ja ihan helppoa Putinin ei toiminta varmaan ole ollut.  Tambovin mafia on pitänyt hallussaan Pietarin satamaa ja kaikesta ulkomaankaupasta on pitänyt maksaa siivu mafialle.

Tästä kaikesta on sanottava että Putinin on pitänyt olla taitava, ihan pelkästään pysyäkseen hengissä.  Ja uuttera.  Ja on pitänyt pitää huolta lukuisista sidosryhmistä, pitää lankoja käsissään ja olla samalla kylmähermoinen.  Ja tapattaminen on ollut osa työkalupakkia.

Kun poliitikko Galina Starovoitova on ruvennut kyselemään, missä se ruoka oikeastaan on siitä ruokaa öljystä-ohjelmasta, Starovoitova on kuollut.  Myöhemmin Sobtshakinkin sanotaan kiinnostuneen siitä mitä hänen nimissään oikeastaan on tehty, mutta Sobtshak on myös kuollut.  Virallinen tarina kulkee niin että Putin pelasti Sobtshakin pidätykseltä.  Sobtshak kuoli kummalliseen sydänkohtaukseen myöhemmin Kaliningradissa.  Leskellä sanotaan olevan ruumiinavausraportti mutta sitä ei julkisteta.  Hautajaisista on otettu kuva surullisesta Putinista.  Onhan se kurjaa kun entiset kaverit ja auttajatkin pitää tappaa.

Öljyn lisäksi Putin on tehnyt myös värimetallikauppaa ruokaa öljystä ohjelman mukaisesti.  Kobolttia ja kadmiumia on ostettu halvalla ja myyty 2000-kertaiseen hintaan.

No, meikäläisen touhut ovat olleet siihen verrattuna joutavaa touhuilua mutta tulipa yritettyä.  Enkä tähän paria päivää enempää tuhlannut.

Pääosin koboltin ja kadmiumin arvo ja käyttö on jossain muualla, mutta taiteilijainvärien pigmentteinä niillä on sijansa.  Eivät haalistu ja niissä on vaikeasti selitettävää laatua.  Koboltti on sinistä ja kadmiumista saa erilaisia keltaisen ja punaisen sävyjä.

Firma Paysage, eli Peižas

Onpa minulla ollut yksi osoite josta alkaa selvitys.  Jossa on ollut määrä olla väritehtaan.  Tuttuun tyyliin mitään mainoskylttejä ei ole rakennuksessa ollut.  Siihen aikaan rikollisten pelossa missään yrityksessä ei ole ollut mainoskylttiä että tässä on yritys, tulkaapa ottamaan ja ryöstämään.

Olen mennyt teollisuusrakennukseen jonka lattia on lakaistu viimeksi tsaarin aikaan.  Puolet katosta on romahtanut.  Hyvä peite, ei varmaan rikolliset tule ensimmäisinä tätä tehdasta ryöstämään.  Missähän täällä on se tehdas, mietin.  Menin peremmälle ja avasin oven.

Ja siellähän se pomo istui.  Wc-tuolissa oli pyramidi joka oli huomattavasti korkeampi kuin reunat.  Kukahan on onnistunut päkistämään sen viimeisen pökäleen?

Ajattelin että tämä oli tässä.

Mutta oli toinenkin osoite, Tshornaja Retshka

Suomen aseman lähistöllä on Pikku Mustijoki joka on antanut väritehtaalle nimensä.

Varmaan tehtaan alajuoksulla joki onkin nimensä veroinen.

Pyyhkäisimme tehtaan portille ja kerroimme haluavamme tavata tirehtöörin.  Ja sehän onnistui.  Istuimme ruskeasävyisessä johtajan huoneessa ja taisimme teetkin juoda.

Johtaja pahoitteli että yritys oli myyty tanskalaiselle joten olimme hiukan myöhään liikkeellä.

Vähiinpä taisivat jäädä tanskalaisen tienestit venäläisväreistä.  Yhden kerran olen nähnyt vientiin tarkoitetun rasian venäläisakvarelleista.  Tuhlailevan aitojen pigmenttien käytön johdosta venäläisvärit ylittivät kyllä länsivärien laadun.  Näin siis akvarelliväreissä.

Mainita voi että lähtiessämme kaupungista vastaan tuli yksisuuntaista katua vastasuuntaan, jalkakäytävää pitkin ajaen Mosse, yli sataa, ja jopa sinä lyhyenä kohtaamisen hetkenä ehti nähdä että kuski oli tuhannen kännissä.

Valitsimme rantareitin Viipuriin joka olikin lähes ajokelvoton.  Raskaan luokan soraurat joihin henkilöauto olisi jo juuttunut kiinni.  Tulipa kuitenkin bongattua Koiviston harmaakivikirkko, jota oli käytetty perunavarastona viimeiset viisikymmentä vuotta.

Venäjän tullissa tullimies sitten kertoi että pojat, pojat, luuletteko että saatte viedä tuliaisia pois maasta ihan miten haluatte.  Pakettiautoon oli nimittäin mahdutettu hiukan tavallista suurikokoisempi tuliainen ja tullimies valisti että siitä pitää maksaa vientitulli.  Eipä ollut tullut edes mieleen.  Tuontitullit oli kyllä tuttu asia mutta eipä ollut tullut mieleen että vientitullejakin voisi olla.

Kun kerroimme että siinä tapauksessa viemme tuliaisen Viipuriin ja annamme sen ensimmäiselle vastaantulijalle, vaikkapa katusoittajalle, niin oltiin pattitilanteessa.  Tilanne ei edennyt ja seisoskeltiin.  Lopulta tullimies uupui ja sanoi että painukaa hittoon.

Eräs tuttu (ja tunnettu) kuunarimies haaveili tuohon aikaan kuunarin rungon rakennuttamisesta pietarilaisella telakalla.  Näin jopa sen piirustukset.  Hintakin oli selvillä.  Eipä siitäkään olisi mitään tullut.  Joko rikolliset olisivat sen takavarikoineet tai viimeistään kuunari olisi juuttunut tulliin.

Toisaalta onpa Suomessa myyty menestyksellä Pietarissa tehtyjä alumiiniveneitä, joten ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.

Eräälle replika J-veneelle jota eräs britti rakennutti Arkangelissa kävi kyllä aika ohraisesti. Venäläismafioso keksi että J-luokan vene onkin hänen vaikka britti oli kyllä laskut maksanut ja työt teettänyt.  Ja aivan kuin venäläiskriminaali ymmärtäisi höykäsen pöläystä siitä mikä J-vene edes on, mutta niin vain piti ottaa.  J-veneellä tarkoitetaan tässä sellaista joilla America´s Cupista aikanaan on kilpailtu.  Monien mutkien ja vuosien riitelyn ja lunnaiden maksamisen jälkeen vene sitten päätyi lopulta länteen.

Jälkikäteen ajatellen Moskova olisi ollut retkelleni oikeampi osoite. Jo tuolloin Moskovaan alkoi kertyä vientituloja ja orastavaa ostokykyä olisi jo tuolloin ollut länsimaalaisille tavaroille.  Moskovahan on hiukan kuin Helsinki, asukkaiden tulot on suuremmat kuin muilla paikkakunnilla vaikka kummassakaan kaupungissa ei ole juuri mitään tuotantoa.

Asiakkaita olisi siis mahdollisesti löytynyt Moskovasta.  Pietari sen sijaan oli tuohon aikaan köyhää periferiaa eikä ostokykyä tuntunut olevan.

No onpa tässä sitten jonkun mutkan kautta kumminkin tullut jonkin verran touhuttua venäläisvärien kanssa. Kesämökin ikkunanpokatkin tuli tässä maalattua venäläisellä taiteilijain öljyvärillä, sinkkivalkoisella.

Putin ja KGB

Putinin palattua Dresdenistä Putin sattumalta tapasi vanhan professorinsa ja professori sattumalta suositteli Putinia Sobtshakille.  Joka johti hyvään asemaan, itse asiassa hieman samoin kuin Stalininkin ura.  Nimittäin Stalinkin uutteruudellaan otti langat käsiinsä ja eipä aikaakaan kun muut vallantavoittelijat olivat ulkokehällä ja Stalinilla oli resurssit ja yhteydet eri sidosryhmiin.

Hiukan samoin kävi siis Putinille.  Onko kyseessä KGB:n näkymätön käsi joka on työntänyt ukkelia aina sopivaan toimeen vai onko kyseessä vain sattumaeversti jolla on käynyt hyvä röntti?

Hyvä röntti vielä pysyi ja parani Moskovaan siirtymisen jälkeen mutta se on jo toinen juttu.

Lähde

Olen oikeastaan vasta nyt ymmärtänyt, millainen kuvio Neuvostoliiton konkurssipesän selvityksessä on ollut. Hyödyllinen esitys on Christine Beltonin kirja Putinin sisäpiirissä. En ole muualla tavannut yhtä hyvin selittävää tapahtumainkuvausta.

Enimmäkseen kirjallisuus liikkuu väärillä jäljillä.  Sattumaeverstillä olisi muka käynyt hyviä sattumia.  Mieluummin näkisin Beltonin tavoin että Putin on ohjattu uudistusvoimien piiriin KGB:n miehenä pitämään huolta KGB:n eduista.

Kun KGB:n ensisijainen ehdokas Primakov ei ole onnistunut uittamaan itseään valtion johtoon, on otettu varanimi käyttöön joka on ollut valmiiksi ujutettuna systeemiin.  Jos KGB pistää panoksia sekä mustalle ja valkoiselle, Putinille ja Primakoville, ei voi hävitä siinä ruletissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu