Veden salaisuus. Vedenpaisumus sittenkin totta? Kallen mustanvihreä ilmukanta

Tänään Helsingin sanomissa on hauskahko kirjoitus vedestä (Maailmankaikkeus vesilasissa).  Kirjoituksen mukaan emme tiedä vedestä juuri mitään.  We know shit, kuten nuori afrikkalaisamerikkalainen voisi sanoa.

Tietämättömyys vedestä kuvaa yleisemminkin tieteen nykytasoa.  Olemme vasta raapimassa pintaa.  Tällä kehitystasollamme ihmiselle jää vielä kosolti tilaa spekulaatioille.  Suuri osa siitä mitä nyt totena esitetään, on spekulaatiota, harhaa tai tarkentumatonta tietoa.

Ei vedestä tässä sen enempää, todeta voi kuitenkin että perushölmö suhtautuminen esimerkiksi homeopatiaan on vailla perusteita.  Homeopatia voi toki olla toimivaa ja ainakaan sitä ei voi tyrmätä sillä että se on pelkkää vettä.
En nyt kuitenkaan ole homeopatian puolestapuhuja.  Tarkasti ottaen minulla ei ole kantaa muuhun, kuin vain sitä vastaan, että sen toimimattomuus olisi muka jotenkin todistettua tai itsestään selvää.

Veden synty

HS:n kirjoituksessa todetaan sekin, että emme tiedä mistä vesi on peräisin maapallolla.

No, en tiedä minäkään.  Emme itse asiassa tiedä edes sitä, mistä magneettisuus on peräisin maapallolla.  Itse asiassa jopa jääkaudesta voidaan esittää toisistaan poikkeavia teorioita.

Yksi mielenkiintoisista on Parkkuselta, Suomen Turusta.  Selitys löytyy sekä vedenpaisumukseen että sen johdosta aiheutuneeseen maapallon magneettisuuteen.

Jääkauden synty ja selityksen vakiintuminen

Aikoinaan syntyi liike, jolla oli hyvä halu selittää raamatun selitykset paikkansapitämättömiksi.  Ja mikäs siinä, tiettyjä heikkouksia voi ajatella olevan maailman raamatun mukaisessa syntyteoriassa.

Mutta ei se kilpailevakaan teoria oikein vakuuta.

Raamatun kanssa kilpaileva jääkausiteoria syntyi 1830-luvulla. Suomen päällä oli 3 km paksu jääkansi, samalla kun Jäämeri oli kuitenkin vapaana jäistä.  Siperiassakaan ei ollut jääkantta.

Herttoniemestä löytynyt mammutin luu on kellunut tänne jostakin muualta.  Keski-Suomessa keskellä jääkautta kasvanut puu on kasvanut jääkannessa olleessa reiässä.  Ja mikäpä siinä, kyllä jääkaudellakin on pakosti ollut ilmastonvaihtelua siinä missä nykyäänkin.

Aika isoa vaihtelua jopa, jos 3 km:n jääkanteen sulaa reikä.  Nykyäänkään ei 3 km:n korkeudessa jää oikein tahdo sulaa kesälläkään.  Ilmastonvaihtelua jääkaudella nimitetään interglasiaaleiksi ja interstadiaaleiksi. Interstadiaaleissa sulaa niitä reikiä ja interglasiaaleissa jää sulaa melkein kokonaan.

Keijo Parkkusen teoria hiidenkirnuista

Keijon mukaan hiidenkirnut ovat syntyneet plasmapurkauksessa.  Tässä on tiettyä järkeä, sillä useat hiidenkirnut ovat varsin karkeita hiontajäljeltään.  Vesi ja vedessä oleva hiekka hioisi sileitä pintoja.

Pulmaksi muodostuu myös se, miten hiontahiekka poistuisi hiidenkirnusta.  Ja miten vesipyörre ulottuisi pohjaan sellaisella voimalla että hiontavoimaa syntyisi.  On kai oletettava että hiidenkirnu olisi täynnä vettä.  Kirnussa seisova vesi estää veden pääsyn kirnun alaosaan hiontatehtävää suorittamaan.  Entä miten hiekka poistuisi.  Pelkän veden hiontavoima on vähäinen.

No sitten saattaa olla ongelmaa siinäkin, miten jotkut hiidenkirnut on saaristossa hädin tuskin vedenpinnalla. Niiden korkeusasemaakin Parkkunen piti ongelmallisena.

Parkkunen kiinnitti huomiota myös siihen että hiidenkirnut ovat täynnä kiviä.  Kai ainoana hän tutki kirnuista otettuja kiviä.  Hän löysi niistä pelkistyneitä metalleja, mikä on mielenkiintoista.  Sekä yhteensulaneita kiviä.  Jotta kaksi eri kiveä sulaisi toisiinsa kiinni, tarvitaan kyllä aika paljon energiaa.  Kivien koko pieneni kirnun pohjaan päin mentäessä, mikä voi olla merkityksellistä tai sitten ei.  Mitään jauhinkiviä ei kirnuissa tietenkään ole koskaan ollut, ne on ystävällismielisten tieteilijöiden sinne laittamia havainnollistaakseen omaa teoriaansa.

Omana lisäyksenä mielestäni Etelä-Afrikan timanttialueiden tuutit, joiden pohjalle timantit ovat muodostuneet, muistuttavat omalla tavallaan hiidenkirnuja.  Niillä voisi olla samanlainen syntyhistoria, plasmapurkaus.

Keijo Parkkusen teoria vedenpaisumuksesta.

Vanhoissa tarinoissa puhutaan ylisistä ja alisista vesistä.  Parkkusen mukaan osa vedestä on ollut maassa ja toinen osa renkaana maapallon ympärillä, hiukan samaan tapaan kuin Saturnuksen rengas.

Parkkunen esittää aika paljon todistelua asiasta kirjassaan Sadan vuoden harha-askel.

Jossain vaiheessa yliset vedet ovat romahtaneet alas.  Siitä on ollut seurauksena vedenpaisumus.  Vedet ovat pudonneet navoille Parkkusen mukaan.

Vedenpaisumus selittäisi sen että siirtolohkareita löytyy Afrikan savanneilta asti, vaikka minkään teorian mukaan jääkansi ei ole koskaan ulottunut sinne asti.

Pitkäkorvat

Keijo Parkkunen nimitti tiedemiehiä pitkäkorviksi.   Ennenvanhaan Pääsiäissaarilla pitkäkorvat, yläluokka jolla oli tapanaan venyttää korvansa pitkiksi, pitivät valtaa yhteiskunnassa, kunnes tavallinen kansa kyllästyi pitkäkorvien väitteisiin ja kieltoihin ja heitti pitkäkorvat mereen.

Samaa voi tapahtua myös meidänkin elämässämme.  Keltaliivien mielenosoitukset antavat siitä hiukan esimakua. Jos autoilu estetään tieteellisin perustein haitallisena, voi nykypitkäkorvien päivät olla luetut.

Pitkäkorvien vastaisku

Parkkunen alkoi kaivauttaa pirunpeltoa löytääkseen sen alta hiidenkirnun.  Pirunpelto oli kuitenkin suojeltu muinaismuisto ja Parkkunen sai luvattomasta kaivamisesta huonon maineen.  Suomessa se riittää,  Parkkunen tunnettiin siitä lähtien vain luvattomana kaivajana ja kuuntelu loppui siihen jos niitä kuuntelijoita nyt oli ollut ennen sitäkään monia.

Oma kantani

Totean että minulla ei ole kantaa.  Kaikissa spekulaatioissa on omia heikkouksiaan.  En tunne tarkkaan jääkausiteoriaa eikä siitä ole helppoa löytää asiallista kirjallisuutta.  En ole kovasti etsinytkään.  Koulukirjatyyppisissä teoksissa esitetään spekulaatioita faktoina.

Oma kantani ilmastonmuutokseen

Ainoa mistä olen varma tieteen suhteen, on se, että ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamana on todella heikko spekulaatio ilmastonvaihtelun nykytilasta.

Sellaiseen voi uskoa vain ihminen, joka on tietämätön niistä epävarmuuksista, joita yleensäkin liittyy tieteeseen.

Ja ei siinä mitään, eihän kaikki tiede ole täysin hyllyvällä pohjalla.  On asioita joita tiedämme aika suurella tdennäköisyydellä.  Jos pudotamme omenan maanpinnalla, se todennäköisimmin putoaa maapallon keskipisteen suuntaan.

Mutta täysin naurettavaa on, jos esitämme ilmastonmuutoksen ihmisen aiheuttamana tuon omenaesimerkin mukaisena tieteellisenä totuutena.

Kun HS nykyisin toimii ilmutieteen advokaattina, se samalla pilaa itsensä varteenotettavana tietolähteenä.  Tuo vesikirjoitus oli miellyttävä poikkeus HS:n yleisestä kirjoittelusta.

Lisäys: Mustanvihreä kanta ilmastonmuutokseen

Kun huomasin tuossa Kalle Isokallion todistelun miten tornitalojen rakentaminen estää ilmastonmuutosta niin kommentointi senkin osalta vapaata tässä.  Onpahan todella outoa puhetta, varsinainen vihreä paradoksi.

Mutta kaikin mokomin, ilmu saattaa olla ihan hyvä bisnes.  Sitä ilmuajattelua kannattaa nykyään Suomen Yrittäjätkin.  Minkähän takia, tuskin ilmaston pelastaminen kuitenkaan on päällimmäisenä mielessä.  Hiukan vaikeaa se olisikin Suomen toimilla.

Näköjään Suomen pitkäkorvat ovat löytäneet yhteisen sävelen ilmastohuuhaassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu