Venäjä: Feodalismi ja liuku takaisin neukkutehottomuuteen.

Olen useampaankin kertaan väittänyt Venäjän nykyjärjestelmää feodalistiseksi.

Se ei ole enää sosialismia, kaukana siitä, sosiaalisuus loppui jo 90-luvun alussa.  Se ei ole kapitalismia, koska kapitalismissa raha ohjaa päätöksiä.  Kapitalismissa tähdätään rahan ansaitsemiseen ja sen tähden kun se voi tapahtua vain tiettyjen lainalaisuuksien mukaan, päätökset on ennalta-arvattavia (eli ne tähtäävät rahalliseen hyötyyn).  Kapitalismissa pyritään myös korkeaan tehokkuuteen, sillä tehokkuus merkitsee suurempia ansioita.

Kapitalismissa ei sukulaisuus tai syntyperä merkitse suuriakaan.  Ei myöskään se kuka on kenenkin kaveri. (Kaverikapitalismi ei ole kapitalismia vaan korruptiota).

Kapitalismiin ei nyky-Venäjän talous mielestäni perustu.

Sen sijaan feodalismin tunnusmerkit täyttyvät viimeistä pilkkua myöten.

Oligarkit ovat vaihtuneet vasalleihin.  He eivät enää ole itsenäisiä vaan oligarkkius on ehdollista.
Omistus riippuu hallitsijan tahdosta ja omaisuus voidaan joutua myös antamaan pois.

Rahan ansaitseminen ei ole enää tavoite numero yksi vaan hallitsijan mielihalut määräävät päätöksiä.

Niitä huonoja puolia ovat ne puolet, jotka olivat tuttuja jo tsaarin- ja neuvostoaikaan:

Ei kannata ponnistella, koska kaikki voidaan viedä.

Hyvät suhteet ovat tärkeämpiä kuin etevyys.

Juonittelu on tuottoisampaa kuin tuotannon tehokkuuden nostaminen.

Koska tsaari varastaa ja vasallit varastavat niin myös päälliköt voivat varastaa ja mikseipä työmieskin sitten saisi varastaa.  Ollaan täydelleen takaisin lähtöpisteessä, neukkulassa.

Vahvistus väitteelleni

Uutuuskirjassa Putinin lähipiiri todellakin kirjoittaja Catherine Belton ensin toteaa että tätähän voi verrata aivan feodalismiin ja jo parinkymmenen sivun jälkeen toistuvasti puhuu feodalismista.

Kirja on yksityiskohtainen.  On terveellistä saada muistutus miten kaikki menikään.  Ja kirjassa todella puhutaan nimillä.  Nimiä ja tapahtumia on paljon, joten kudelma on monimutkainen.

Historia on kertomus ja Catherine Belton kertoo kertomuksen.  Joku toinen tekee erilaisen kertomuksen ja joku ei näe historiassa muita kuin irtonaisia langanpätkiä, ei sitä punaista lankaa joka jokaisessa kertomuksessa pitää olla.

Kertomuksen lisäksi Beltonin kirjassa on analyysi nykytilasta, siitä myöhemmin lisää.

Hyvä esimerkki

Pohjoisen telakan omistaja Vladimir Pugatshov havaitsi esitellessään pohjoista telakkaansa Putinille, että tälle oli liikaa ajatella että sellainen mahtava laitos voisi olla yksityisissä käsissä.  Siitä alkoi lähtölaskenta.

Putinille käy että yrittäjällä on vaikkapa leipomo mutta tutustuessaan miljardin dollarin hintaiseen 50 Let Pobedy (50 vuotta voitosta) atomijäänsärkijään telakan omistaja näki että Putinille on liikaa yksityisen omistaa niin mahtavaa telakkaa.

Telakan omistaja kuvitteli voivansa myydä omistuksensa. 7,6 miljardia laskettiin kaiken arvoksi. 4 miljardia kivihiiliesiintymistä, kolme-neljä miljardia telakoista ja tehtaista.  Tämä jäi toiveajatteluksi.  Jäljelle ei jäänyt kuin aikaisemmin Sveitsiin siirretyt varat, 700 miljoonaa (ja mahdolliset muut varat joista emme tiedä).

Ensin telakkaa käskettiin tukemaan pankkia 2 miljardilla.  Sitten todettiin että tuki jää sisään, pankin ei tarvitse palauttaa rahoja.  Sitten tuli jälkiveroja ja jos jonkinlaista sotkua.  Lopulta Putinin lähin mies Setshin osti telakan ja nettoa ei jäänyt varsinkin kun Pugatshov katsoi viisaimmaksi paeta Venäjältä.

Pugatshovilla on erittäin iso osa Putinin valtaan nostamisessa mutta vanhat kaveruudet eivät merkitse mitään.

Pugatshov on tänään vaikeuksissa ja uhanalaisena vaikka onkin paennut.  Pugatshovista vielä lisää myöhemmin.
Se, että telakan omistaa Putinin kansliapäällikkö ei viime kädessä merkitse sitä että se olisi kansliapäällikönkään omaisuutta.  Ei, se on ehdollista laatua.  Mutta niin kauan kuin Putin saa etunsa, omistus saa jatkua.

Ja mitä tekee kansliapäällikkö telakallaan.  Ei osaa.  Kaikki menee takaisin neukkutyyliin kun ei osata pyörittää telakkaa.  Telakka on monimutkainen juttu, tehoja ei saada komentotalouden eikä neukkusysteemin avulla esiin. Ahne omistaja on vitsaus mille tahansa yritykselle.

Venäjän kapasiteetti

Jos lasketaan Venäjän merkitystä rahallisella tasolla, se ei ole merkittävä valtio.

Mutta jos verrataan Venäjää ostovoimapariteetilla arvioituna, Venäjän merkitys nousee roimasti.

Mutta kun sekään ei vielä riitä.  Venäjällä on salattuja rahastoja.  Kukaan ulkomailla ei tiedä missä ja minkä verran. On niitä rahastoja syötykin, mutta salattua varallisuutta on paljon.

Venäläisillä on rahaa Venäjän ulkopuolella enemmän kuin Venäjällä, Pikettyn mukaan 800 miljardia riihikuivaa dollaria.  Vieraiden valtioiden horjuttaminen on helppoa jos on rahaa.

Iso osa venäläisestä varallisuudesta nykyään palvelee ruhtinasta ja ruhtinaan mielihaluja.  Se entisestään lisää Venäjän valtion varallisuutta, mitä se voi käyttää vaikkapa varusteluun.

Jakunin, Venäjän rautateiden johtaja (rautatielaitoksen koko on 2% koko taloudesta) ja entinen KGB:n kasvatti väittää että kaikki muukin venäläinen varallisuus kuin hallinnon piilottama on tarvittaessa Putinin käytettävissä.

En kehottaisi luulemaan Venäjää joksikin paperitiikeriksi.

Muutosta tapahtuu

Jonkinlainen kahdensuuntainen muutos saattaa olla meneillään.  Venäjä varustautuu.  Samaan aikaan järjestelmä mätänee sisältä päin.

Onpa hauska katsoa mihin päädytään jos eletään.  Kykeneekö Putin tavoitteisiinsa, palauttamaan Venäjän suuruuden (noin maantieteellisessä mielessä) ennen kuin sisäinen mädäntyminen halvaannuttaa suurvallan. (Nimitän sitä suurvallaksi ydinaseidensa ja muun aseistuksen sekä luonnonvarojensa tähden).

Perhe

Alun perin Putin valittiin suojaamaan Perheen etuja.  Perheellä tarkoitetaan Jeltsinin etupiiriä.  Tämän odotuksen Putin on pettänyt.  Silovikit, voimahahmot (armeija, poliisi, ent. KGB, GUR) ovat astuneet oligarkkien tilalle ja vieneet Perheeltä melkein kaiken.

Putinin muodonmuutos

Alunperin Putinin kuviteltiin olevan pelkän asianhoitajan.  Melko nopeaan Anttilan puvussa julkisuuteen astuneesta, hämillään nurkkiin katselevasta miehestä on kehittynyt täysiverinen despootti jota vasallien on syytä pelätä.

Kuin peili

Lienee KGB-oppien tulosta että Putin sanoo mielellään sen mitä toinen toivoo hänen sanovan.  Tausta-ajatukset voivat olla aivan muuta.  Melko pitkään länsi jaksoi kuvitella että Putin pyrki kertomiinsa tavoitteisiin.  Nyt on selvinnyt ettei tainnutkaan olla niin.

Lännessä otetaan jotenkin raskaasti, jos jää kiinni valehtelusta.  Vieläpä niin kirkkaasti kuin Putin.

EU-maiden tekemät virheet eivät jää rankaisematta.  Nyt on ripustauduttu venäläisen maakaasun varaan.  Maakaasu on muka ilmastoystävällistä.  No ei ole, mutta tarinastahan ilmastonmuutoksessa muutenkin on kyse.

Virheistään länsi maksaa vielä kovaa hintaa.

+19

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu