Vietimme Eurooppa-päivää, Eurooppa viettää kulutusjuhlaa

Kulutusjuhla on metka sana. Perinteisesti sitä on käytetty 1980-lopun vuosista, jolloin pankinjohtajat pyydystivät jopa kadulta asiakkaita antaakseen näille lainaa. Niin pitkään oli lainan saanti ollut vaikeaa, että monet ottivat lainaa ihan vaan lainan ottamisen ilosta.

Mutta eivät kuitenkaan kaikki. Enin osa suomalaisista eli ihan siististi, ainoastaan näkyvä pieni juppiporukka elämöi lainarahalla.

Paremmin kulutusjuhla sopii tilanteeseen, jossa kansakunta vuodesta toiseen syö enemmän kuin tienaa.

Tällainen tilanne oli pitkään Neuvostoliitossa.  Koko neuvostoimperiumin sortuminen perustui juuri tulojen ja menojen epäsuhtaan. Kyseessä ei ollut ylenpalttisuus, päinvastoin kansa jonotti siellä ruokaa tai kumisaappaita, vaikka elettiinkin yli varojen.

EU on lainannut paljon muutakin kuin komissaari-nimityksen Neukkulasta. Yksi lainattu asia on yli varojen eläminen. Euro-järjestelmä on suorastaan rakennettu velan otolle, ja suunnitelman hienous on siinä, että kukaan ei vastaa viime kädessä lainoista (tai ne jotka lystin tulevat maksamaan, eivät vielä käsitä tulevansa maksumiehiksi).

Kyseessä on ilmeinen yhteismaa-ongelma. Kaikki käyttävät hyväkseen, mutta vastuuta huomisesta ei haluta ottaa.
Muutama lisävuosi saattaa tuntua hyvältä idealta tätä saavutettua onnelaa, mutta velaksi tässä eletään, ja ennenpitkää tällä tarinalla on surullinen loppu. Mitä pidemmälle mennään vastuuttomuudessa, sitä kovempi pudotus on lopulta tiedossa.

Ihmettelen tätä korona-kriisiäkin. On ennenkin ollut kulkutauteja. Niiden tähden junaliputkin on myyty lasin takaa. Jopa puheyhteys kassaneitiin on tapahtunut kalvon välittämänä, asiakkaiden pahat huurut eivät ole sairastuttaneet kassaneitejä. Samaan aikaan kun on yritetty pysyä terveinä, on talous silti pyörinyt. Nyt lyötiin hanskat tiskiin kuukausiksi. Ennenvanhaan tällaiseen ei olisi ollut varaa. Tämä korona-lockdown on myös ollut yhdenlaista kulutusjuhlaa.

Nyt ollaan jo nähdäkseni ohitettu piste, jossa euro olisi vielä ollut purettavissa. Purku olisi tapahtunut samoin askelin mutta päinvastaisessa järjestyksessä kuin euron luominenkin tapahtui.

Myöhäistä. Nyt vain odotellaan, miten EU:n hajoaminen tulee tapahtumaan. Tuleeko se olemaan samantapainen kuin Rooman valtakunnan tuhoutuminen? Tulevatko kansainvaellukset rikkomaan yhtenäisyyden ja rakenteet?

Vai tuleeko hajoaminen noudattamaan saman tapaista kaavaa kuin Itävalta-Unkarin hajoaminen I maailmansodan jälkeen (syynä eri kansallisuuksien väliset ristiriidat ja heikko johtaminen).

Vai tuleeko EU:n tuhatvuotisen valtakunnan tuhoutuminen olemaan yhtä väkivaltainen kuin natsivallan alle luodun yhdentyneen Euroopan tuhoutuminen?

Varmana pidän sitä, että savipilareille rakennettu ei voi enää pitkään pysyä pystyssä. Moraalikato ja yhteismaa-ongelma tulee hävittämään EU:n maan pinnalta.

Kenties sen raunioille voidaan sitten rakentaa jotain pysyvämpää. Talous-ja tulliliitto voisi olla hyvä idea. Siihen Iso-Britanniakin varmaan mielellään liittyisi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu