Vihreä ituhippi Vanhan valaan kapakassa

Puosuvaari istuu Vanhan valaan kapakassa ja kertoo. Seilattiin Havannasta Rangooniin ja Kiinaan. Matkalla tuli kapteenin ja kokin välillä riitaa sinapista. Kokki teki hakkelusta kapteenista. Riisiviinaa oli nautittu pitkään ja sillä oli osuutta tapahtumiin.

Lopetettuaan puosuvaari pyytää luomu IPAa nauttimaan tullutta maiharipukuista vihreää ituhippiä myös bamlaamaan jonkun skönestoorin jos osaa (puosuvaari on kotoisin Kallion bärtseiltä).

Ituhipin tarinat saavat puosuvaarin leuat loksahtamaan auki ja piippu putoaa hampaista. Nämä nyt ovat todellisia meritarinoita ja jättävät jälkeensä tarinat jättiläiskalmareista jotka nielevät kokonaisia laivoja tai tarinat merimiehiä houkuttelevista merenneidoista.

Ja vihreä ituhippi kertoo:

Meret täyttyvät muovilla

Piakkoin muovia on meressä enemmän kuin kalaa.

Muovilautta valtamerellä on niin iso ja paksu, ettei jäänmurtajakaan pääsisi läpi

Tyynen meren muovilautta on kahden Texasin kokoinen tai isompikin

Meret happamoituvat niin ettei puosun tekareitakaan kannattaisi enää harjata merivedellä.

Ihminen kuumentaa meret, Hampurista Honoluluun ja kauemmaskin.

Korallit kuolevat, ihminen kaukotappaa ne.

Kovia stooreja, ja mikäpä vetäisi vertoja kunnon stoorille. Totuusarvostakin voi hiukan poiketa kunnon tarinan tähden. Mutta onks tää totta? Pravda Li?, niinkuin venäläinen sanoisi.

No ei, ituhippi puhuu paskaa (Opetusministeriön suosittelema termi). Eli palautetaan jutut pinnalle umpisukkeluksista.

Muovi vs. kalat

Tutkimuksen mukaan valtamerellä 98% muovijätteestä hajoaa vuodessa. Johtuu kemiallisesti ja fotokemiallisesti erittäin rankasta ympäristöstä. UV-valo ja otsoni hajottavat useimmat muovit valtamerissä.

Nanomuovi ja pikku partikkelit käyvät ravinnoksi bakteereille. Siltä osin kuin merieliöt syövät vielä hajoamattomia muovinhiukkasia, ne menevät suoliston läpi. Niiden pinnalle voi kertyä ympäristömyrkkyjä. mutta onpahan se myrkky sitten pois muualta merestä.

Vaikeammin hajoavaan muoviin kerääntyy vapaamatkustajia siten että sen paino lisääntyy ja se vajoaa pohjaan viimeistään muutamassa vuodessa.

Roskaaminen on hiukan eri juttu kuin tämä meret vs kalat-tarina. Roskaamisen voisi lopettaa parantamalla jätehuoltoa kehitysmaissa ja lopettamalla länsimaisen muovijätteen kierrätyksen kehitysmaihin. Suomessa tervejärkisin tapa olisi polttaa iso osa muovijätteestä, sillä arvokasta jaetta on vain pieni osa muovijätteestä.

Liikakalastus on vakava ongelma, mutta muovia ei voi milloinkaan olla enempää meressä kuin kalaa, ei silloinkaan vaikka kehitysmaat jatkaisivat merien roskaamista ja liikakalastusta entiseen malliin.

Muovilautat merissä

Lauttoja on virallisesti nykyään jo useampia. Jos kelluva jäte oikeasti jäisi merelle, kävisi kuten Sargasso-merellä, jätepyörre olisi ollut olemassa jo ennen ihmistä.

Nyt nämä väitetyt jätemuovipyörteet eivät näy google-earthiin. Ne ovat erittäin ohutta minestrone-keiton tyyppistä velliä ja niitä on useampikin venekunta käynyt etsimässä mutta eivät ole löytäneet.

Jätepyörteen laajuus johtuu siitä että se on niin ohutta että voidaan väittää sen laajuus minkä kokoiseksi tahansa.
Jos katsoo minkä tahansa valtameren rantoja, voi todeta, minne suurin osa muovijätteestä oikeasti päätyy.

Meret happamoituvat

On väitetty että muutos on jo 0,1:n suuruinen. Mutta kun vanhemman kirjallisuuden mukaan vaihteluväli on ainakin 0,3. Ph-arvoa mitataan jatkuvasti eri puolilla ja Ph-arvo vaihtelee.

Tropiikin raju, syövyttävä ja korroosiota aiheuttava ympäristö, ei johdu meriveden happamuudesta, vaan sen emäksisyydestä. Nimenomaan emäksisyys, lipeän kaltaisuus tekee merestä rankan ympäristön. Melkein kaikki syömämme ruokakin on hapanta, kananmuna on yksi harvinainen poikkeus ja sen suutuntumakin on emäksisyyden tähden erilainen kuin muulla ruoalla.

Jos meri happamoituu, sen emäksisyys vähenee, eli se muuttuu vähemmän syövyttäväksi.

Paitsi että meri ei happamoidu eli neutraloidu, siitä pitää merien valtava emäksinen reservi huolen. Kalkkikivikalliot alkavat jo Virosta, jatkuvat Gotlantiin, sieltä Tanskaan ja Doveriin ja tropiikissa sitä emäksistä reserviä vasta riittääkin, kun kaikki korallihiekka on emäksistä reserviä.

Hiilidioksidi joka muutoin voisi happamoittaa merta, sitoutuu sedimentteihin tai klatraatteihin. Osa siitä pumpsahtaa takaisin ilmaan meren lämmetessä, merivirtojen tuodessa veden auringon lämmitettäväksi.

Merivesien lämpeneminen

Tässä mittaluokat ovat kokonaan hukassa. Meri on suuri ja ihmisen voimin niitä ei kyetä lämmittämään. Jos hiilidioksidi olisi tehokas säteilyn heijastaja, se heijastaisi auringon säteilyä pois merta lämmittämästä. Ilmalla ei voi vettä lämmittää. Kaiken lisäksi hiilidioksidi on tehokas vain kapealla aaltoalueella, ja merillä sen aaltoalueen kattaa vesihöyry, jota on merten päällä runsaasti, jopa satakertaisesti enemmän kuin hiilidioksidia.

Korallit kuolevat

Paitsi että se on skenaario että korallit kuolevat. Australian suuri valliriutta ulottuu monelle ilmastovyöhykkeelle, sen pituus vastaa matkaa Helsingistä Napoliin. Korallit elävät hyvin erilämpöisissä vesissä, alkaen Norjan rannikon kylmistä vesistä aina 30 asteen lämpöön.

Valtamerille on ominaista, että lämmön noustua kyllin suureksi, syntyy pyörremyrsky joka viilentää vedet. Luonnollinen termostaatti estää luonnottoman kuumat vedet. Näin on tapahtunut tuhansia vuosia ja niinpä korallitkin ovat selviytyneet tuhansia vuosia ja paljon pahempienkin ilmastonmuutosten läpi. Nähtäväksi jää, oliko tämä nykyinen lämpeneminen jo tässä, ilmu-skenaario kun on heikkoa tiedettä.

Koralleja kuolee happamien jätevesien tähden.  Mm. malediiviläiset hajottavat itse oman atollinsa jätevesillään ja kaatopaikoillaan.

PS. Selvennys: Itämeri ei ole oikea meri, sellainen mistä tässä meritarinassa puhutaan. Itämeri on pahainen lätäkkö, sadevesien valuma-allas, joka on Pohjanmeren ja Tanskan salmien eristämä valtameristä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu