Virallinen hiidenkirnuteoria – Kritiikki

Oli tässä hiukan muuta puuhaa niin jäi vastaamatta kommentteihin joita seurasi eräistä hiidenkirnuja koskevista näkemyksistäni.

On sitäpaitsi lutuista kun ihmiset eivät jaksa ajatella itse vaan tuputtavat ongelmallisia näkemyksiä ns. tieteen vahvistamina.  Tämähän on tullut tutuksi ilmastonmuutos-opinkin suhteen.

Aika hyvin näyttää olevan omaksuttu kouluissa opetettava näkemys hiidenkirnujen synnystä.

Vaikka kaikki saattaa vaikuttaa ihan selvältä, niin pienoisia ongelmia hiidenkirnujen virallisessa syntyteoriassa on.

Virtaus

Hiidenkirnut on aika syviä.  Veden pitäisi päästä pohjaan saakka, eihän se hiidenkirnu muuten syvene (tai olisi syvennyt).  Mikä voima tarvitaan syrjäyttämään kirnussa oleva vesi jotta uusi vesi pääsee kuluttamaan pohjaa?

Nyt on hyvä muistaa että hiidenkirnu on umpiperä, korvaavan veden on tultava samasta reiästä kuin mistä poistuva vesi tulee sisään.  Ilmeistä on että veden liikkeen pitää olla kierteinen.  Mutta mikä voima ajaisi kierteisen veden kirnun pohjalle pohjaa kuluttamaan?

Kun vesi valitsee mieluimmin helpoimman kulkutien, miksi vesi ei vaan virtaisi hiidenkirnun yli ja kirnussa olisi vain seisovaa vettä?

Jauhinkivet

Jauhinkivet on erityisen hauska yksityiskohta.  Kolmeko niitä yleensä on joita tutkijat ovat asettaneet malliksi jauhinkivistä.  Vai neljä?  Miksei viisi?  Tai miksei niin paljon että hiidenkirnut tulevat täyteen maata ja kiviä?

Kun kivet ovat painavampia kuin vesi, veden on hiukan vaikeaa syrjäyttää kiviä.  Kaikki on tietenkin mahdollista paitsi ei aivan kaikki.  Miksei jauhinkivet lennä kirnusta ulos jos kaikki muut kivet lentää?

Miksei hiidenkirnu vaan täyty umpeen maasta?

Sellaisessa tilassahan ne löydettäessä aina ovat.

Hienovarainen kulutus

Virallisen hiidenkirnuteorian mukaan kyseessä on hienovarainen kulutus ja pitkä aika.

Silloin voisi odottaa että hiidenkirnun pinnat ovat sileät ja hyvin kiillotetut.  Niin kuin ne ovatkin.

Mutta sitten pieni ongelma:  Osassa hiidenkirnuja on hyvin karkea hiontajälki.  Aivan mahdottoman röpelöistä jälkeä.

Ja melkeinpä kierteetkin näkyvissä.  Joku on pistänyt todella karkealla työkalulla menemään.  Ei tietoakaan hitaasta ja hienovaraisesti kulutuksesta.

Käytännön työt

Tulee mieleen että hiidenkirnuteorian keksijä ei ole koskaan käyttänyt vaikkapa painepesuria.

Siinä on aika kovat paineet, mutta voisiko sillä milloinkaan tehdä hiidenkirnua?  Väittäisin ettei voi.  Tai voi mikäli suuttimen työntää lähelle kirnun pohjaa.  Isollakin paineella kirnuun vettä suihkuttamalla vain pintavesi liikkuu, eikä virtaus kuluta kirnun pohjaa.  Kyllä nozzle pitäisi työntää kirnun pohjalle asti.  Mutta ei tunneta tapoja jolla vesi saataisiin kirnun pohjalle pelkän luonnon tarjoamin keinoin.

Tiedolla pitää olla lähde

Tässä eräs poikkeuksellisen pahasuinen arvostelija haluaa että kaikkeen pitäisi aina olla lähde.  No nythän on niin että jos ihmiselle on aivot suotu, niin voihan niitäkin käyttää.  Jos lähdetään ihan alkeista, niin se että aurinko nousee idästä ja laskee länteen, viittaa siihen että joko aurinko kiertää maata tai maa aurinkoa.  Ei siihen päättelyyn tarvita lähdettä.

Tietenkin maan kiertäminen aurinkoa on hiukan monimutkaisempi ajatusmalli mutta tarkkailemalla planeettoja siihen johtopäätökseen on lopulta päädyttävä.  Eli kyse ei ole lähteistä vaan siitä mikä on uskottavaa.  Ylimalkaan eivät lähteet tarjoile meille tietoa vaan ne perustelut joilla lähde perustelee johtopäätöksensä.  Tieteellinen tieto perustuu hyviin perusteluihin, ei lähteisiin.  Lähteissa voi tietenkin olla hyviä perusteluja mutta ei aina.  Varsinkin ilmastonmuutoksen kohdalla on tullut tutuksi että lähteitä on paljon mutta asiallisista perusteluista on kova puute.

Parkkusen väitteet

Ihan ilman Keijo Parkkustakin (kirja Sadan vuoden harha-askel) virallisessa hiidenkirnuteoriassa on vakavia puutteita.

Kun Parkkunen on yrittänyt keksiä jotakin tyydyttävämpää selitystä, hän on huomannut että olisikin syytä katsoa, millaista maata hiidenkirnuissa on.  Tätähän ei ole tutkittu, maa on vain lapioitu pois.

En väitä että Parkkusen väitteet pitäisivät paikkansa, mutta ainakin alkeellista uskottavuutta niissä on, päinvastoin kuin veden syövyttämillä hiidenkirnuilla.

Parkkusen mukaan hiidenkirnuissa on yhteen sulaneita kiviä, jollaisesta Jukka Nieminen laittoi kuvankin omaan kirjoitukseensa.  Sen lisäksi Parkkunen väittää että kirnun pohjalta löytyisi pelkistyneitä metalleja.  Malmi voi pelkistyä metalliksi mm. voimakkaassa sähkövirrassa.

Parkkunen piti mahdollisena että hiidenkirnut ovat syntyneet plasmapurkauksissa.  Sellaisissa salamaniskua voimakkaammissa purkauksissa.

Johtopäätös

Pitipä Parkkusen teoria paikkansa tai ei, ainakin se tarjoaa pykälää tervejärkisemmän selityksen hiidenkirnujen syntyyn kuin veden kuluttava voima syvässä ja ahtaassa kuopassa.

Sinällään en pidä mahdottomana etteikö jäävirtojen aikaansaamia sileitä alueita voisi olla kallioissa.  Toisaalta voi niidenkin syntytapa olla erilainen.  Ongelmia tulee kun mennään ahtaisiin ja syviin hiidenkirnuihin.  Vettä voi mennä korviin kuten Rauma-Repolan Matomäki aikanaan varoitti eräässä muussa asiassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu