Voiko yhteiskunta sairastua autoimmuuniin sairauteen?

Lääketieteessä tunnetaan ilmiö missä liian vähäinen ulkopuolinen uhka saattaa aiheuttaa sairauden jossa kehon puolustusmekanismi kääntyy omaa kehoa vastaan.

Autoimmuunisairaudet lisääntyvät nopeaan ja uskotaan että hallittu ja riittävä bakteeri- ja viruskuorma olisi omiaan estämään sairastumista näihin sairauksiin.

Pidetään edullisena että lapsi syntyy alatietä jolloin tämä altistuu synnytyskanavan bakteerikannalle.  Eräät vanhemmat pitävät edullisena että lapsi syö multaa jotta saisi kosketusta bakteereihin.  Eläimien kanssa lapsena touhuavat eivät saane allergioita yhtä helposti.

Luonnossa, varsinkin syksyisessä metsässä hengitysilmassa on paljon homeita, itiöitä yms. ja sellaisessa ympäristössä kulkemista pidetään terveyttä edistävänä verrattuna puhdistettuun ja suodatettuun sisäilmaan.

Se nyt on ainakin varmaa että kova ulkoinen paine kehon immuunijärjestelmää vastaan suorastaan estää autoimmuunisairauksien syntymistä.  Jos henkilö sairastaa vaikkapa tuberkuloosia, autoimmuunisairauksille ei oikein enää jää tilaa kun kehon voimavarat kuluvat ulkoisen uhan torjumiseen.

Yhteiskunta

Voidaan ajatella että kun todellisia uhkia ei ole, yhteiskuntaruumiskin voi sairastua autoimmuunisairauteen.
Aletaan nähdä uhkia siellä missä todellisia uhkia ei ole.

Vaikkapa ilmasto.  Ilmasto on puoliavoin järjestelmä jossa on paljon muutoksia tasaavia elementtejä.

Kuitenkin nyt on alettu nähdä uhkaa ja on yleisesti hyväksytty ajatus että kymmenyspromillen muutos yhden hivenkaasun pitoisuudessa voisi keikauttaa koko ilmaston päälaelleen.

Kuvitellaan että ilmasto on hyvin labiili, keikahdusherkkä.  Tällainen vähäinen muutos generoisi valtavia seurannaisvaikutuksia.

Ihan en sellaiseen usko.  Jos hiilidioksidin kasvanut pitoisuus aiheuttaa vaikkapa lisälämpöä 2 wattia neliölle (tästäkin voidaan keskustella onko tämä liioiteltu luku), niin aiheuttaako 2 wattia oikeasti jäätiköiden sulamista tai merien lämpenemistä?

Jotta uhkakuvasta tulisi edes jotenkin uskottava, uskotaan että kerrannaisvaikutukset lisäävät muutosta, eivät demppaa sitä.

Ilmaston luonne

Mielestäni perusvirhe tulee jo siinä että ilmastoa pidetään itsenäisenä ilmiönä.  Ei se ole.  Se on häilyvä ilmiö jonka energiasisältö on pieni.

Ilmastoa ajaa suuremmat voimat.  Näitä ovat:

Aurinko

Auringon säteily on joka hetki erilainen ja on vaikeaa antaa arvo eri aallonpituuksille joissa on suurta vaihtelua.  Vaihtelut voivat olla hetken pituisia, aurinkosyklin, n. 11 vuotta pituisia tai sitten pitkiä, satojen vuosien pituisia.  Esim. nykyinen lämpeneminen on alkanut noin vuonna 1699.

Pienempää syklisyyttä on havaittavissa monenlaisena aaltoliikkeenä kaikkien näiden vuosisatojen ajan.  Voidaan myös kysyä onko kyse sykleistä vai satunnaisista vaihteluista tai missä määrin kumpaakin.

Meret

Maapallon pinnasta on 70% vettä.  Merien energiasisältö on valtava ilmakehään verraten.  Merien keskisyvyys on kahden kilometrin luokkaa.  Meret kääntyvät hitaassa tahdissa ympäri.  Pohjavedestä tulee pintavettä ja pintavesi sukeltaa kylmiin vesiin pohjoisessa (ja etelässä).

Merien energiasisältöön nähden ilmakehän sisältämä energia on hyttysen aivastus.

Johtopäätös

Vaikka ihminen voisikin aiheuttaa (ei tosin voi) jonkinlaista ilmaston muuttumista, niin ilmaston kuitenkin määrää isommat voimat.

Itse pidän nykyisiä ilmastonmuutosuskomuksia jonkinlaisena yhteiskunnan autoimmuunisairautena, aikalaishulluutena.

Nähtävästi tästä sairaudesta päästään eroon sitä kautta että meille tulee ihan oikeitakin ongelmia hoidettavaksi.  Se on sinällään huono juttu mutta minkäs teet.

Sitä heikompia olemme torjumaan todellisia uhkia mitä enemmän kulutamme resursseja olemattoman torjumiseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu