WTC-iskut New Yorkissa 2001 ja kerrostaloräjäytykset Moskovassa 1999 olivat lähtölaukaukset sotiin; Vertailu

Samankaltaisuutta voidaan nähdä siinä miten Venäjä ryhtyi toiseen Tshetsenian sotaan ja siinä miten USA ryhtyi omaan sotaseikkailuunsa Afganistanissa.

Tshetsenian tilanne

Ensimmäisen Tshetsenian sodan Venäjä hävisi.  Aslan Mashadov oli valittu Tshetsenian presidentiksi ja Venäjä oli tunnustanut hallituksen laillisuuden mutta itsenäisyyteen ei Venäjä ollut ottanut kantaa.

Elokuussa 1999 islamistitaistelijat johtajinaan Shamir Basajev ja Amir Khattabi yrittivät muodostaa islamilaista tasavaltaa Venäjän puoleiselle alueelle,  ”Pohjois-Kaukasian islamilaista tasavaltaa”.  Heidät ajettiin takaisin Tshetsenian puolelle.

Syyskuussa 1999 tapahtui Venäjällä kerrostalojen räjäytyksiä.  Moskovan lähiöissä kaksi ja autopommit Buynaksissa ja Volgodonskissa.  300 ihmistä kuoli ja tuhat haavoittui näissä iskuissa.  Iskuista syytettiin tshetseeniterroristeja.

Mutta kuten usein Venäjällä, hieno suunnitelma ryssittiin.  FSB:n miehet jäivät verekseltään kiinni sokerisäkkiensä (heksageeniräjähdysainetta sisältävien sokerisäkkiensä) kanssa, joita oltiin sijoittamassa kerrostalon kellarikerrokseen.  Mutta se olikin kuulemma vain harjoitus jossa testattiin kansalaisten huomiokykyä.  Ensin tosin väitettiin kaikkea muuta, säkeissä oli oikeaa sokeria eivätkä miehet olleet FSB:stä.

Kaksi salaliittoteoriaa

Virallisen salaliittoteorian mukaan tshetseeniterroristit olivat iskeneet aivan tavallisiin kerrostaloihin. Täydelliset nimet ja tapahtumain kulku on esitetty.  Räjähdysaineen kuljettaminen ja lähtöpaikka on selvitetty, samoin kuin tekijät ja avustajat.

Kansalaisaktiivien ja sittemmin surmattujen toimittajien (erityisesti Anna Politkovskaja) avulla toisenlainen tapahtumain kulku on myös selvitetty ja on jäljitetty FSB:n räjähdeainevarastosta lisääkin näitä ”sokerisäkkejä”.

Venäjän hallinnon vastainen salaliittoteoria on julkaistu kirjana jonka kustansi Boris Berezovski.  Hän on nyt tehnyt itsemurhan, hirttäytynyt irronneeseen suihkuverhotankoon.  Hänen tukijansa Aleksandr Litvinenko on murhattu eksoottisella poloniumilla, jonka kustannus on miljoonaluokkaa ja jota saa vain tarkoin vartioidusta valtion laitoksesta.

Eli, käteen jää kaksi erilaista salaliittoteoriaa.

Samalla tavoin WTC-iskuissakin on salaliittoteorioita, virallisen lisäksi tämä inside-job-teoria sekä Israelin Likud-puolueen ja Mossadin järjestämä isku-salaliittoteoria.

Sota

Syyskuun lopulla Venäjä vaati jyrkin sanoin terroristien luovuttamista.  Tshetsenian presidentti ei kyennyt tätä toteuttamaan, Basajevilla ja Khattabilla oli liikaa tukijoita että pidätystä olisi kyetty toteuttamaan.

23.9.1999 Venäjä pommitti Groznyitä ensimmäisen kerran neljään vuoteen.

1.10.1999 Venäjän joukot lähtivät miehittämään Tshetseniaa.

Samankaltaisuuksia WTC-iskujen ja Moskovan kerrostaloräjäytysten välillä

Moskovan räjäytykset tapahtuivat vain kaksi vuotta ennen WTC-iskuja.  Joku voisi ajatella että siinä on ollut tarjolla toimiva malli amerikkalaisille.

Uhrien määrä oli kymmenkertainen New Yorkissa.  Mutta onhan liikekannallepanokin vaativampaa demokraattisemmassa ympäristössä.  New Yorkissa päästiin samalla eroon ongelmajätteeksi muodostuneista rakennuksista joissa olisi pitänyt tehdä rakennuksen arvon ylittävä asbestisaneeraus.  Kapeiden ikkunoidensa, huonon ilmanvaihtonsa ja sokkeloisuutensa tähden WTC-tornit eivät olleet enää haluttuja osoitteita tilojen vuokraajien kannalta.

Molemmissa maissa virallista salaliittoteoriaa kannattava henkilö joutuu epähenkilöksi.  Venäjällä kuolemanvaara on suurempi ja USA:ssa kosto on subtiilimpi.  Mutta toimii siinä mielessä että hyvin vähäisessä määrin valtamediassa on näkynyt lännessäkään virallista tarinankerrontaa haastavaa kirjoittelua.

Kerran haastateltiin tunnettua tutkivaa journalistia joka oli ollut WTC7:ssä silloin kun ihmisiä alettiin poistaa rakennuksesta ja kerrottiin että kohta tämä sortuu.  Vaikka haastattelija kuinka tivasi, journalistista ei saanut muuta irti, kuin että hänen mielestään sortuminen olisi pitänyt tutkia tarkemmin.  Vapaassa maassa saa sanoa mitä haluaa mutta sanomisella on hinta, valtamedian töihin ei olisi enää asiaa jos julistautuisi muu  kuin virallisen salaliittoteorian kannattajaksi.

Molemmissa maissa on onneksi sen verran kansalaisaktiiveja jotka eivät välitä siitä että heidät julistetaan hörhöiksi ja estetään sijoittuminen yhteiskunnan merkittäviin virkoihin.  Venäjällä tulee lisäksi tämä kuolemanvaara lisäuhkana.

Yhdysvalloissa peli on taitavampaa siinä mielessä että osa salaliittoteorioista on sekoittamismielessä laadittuja. Venäjällä ei tällaista ole vaivauduttu tekemään.

WTC-iskut keskeyttivät keskustelun mm. Pentagonin kadonneesta miljardista.  Moskovassa Jeltsinin vastainen kampanja unohtui.

Yhdysvalloissa terrori-iskulla oli mahdollista tienata suuria summia pörssissä, kunhan vain ennakkotieto iskusta olisi ollut.  Kullan hinta nousi, lentoyhtiöiden arvo romahti.  Kaikkien yhtiöiden kurssit notkahtivat tilapäsesti.  Iskuja ennen on tehty epänormaalin paljon lyhyeksiostoja ja -myyntejä.

Molemmissa hyökkäyksissä oli samankaltaista järjettömyyttä.  Groznyitä pommitettiin vaikka kaupungin asukkaat taatusti olivat syyttömiä terroristien iskuihin. USA kohdisti vihansa talibaneihin, vaikkei näillä taatusti ollut mitään osaa WTC-iskuihin.

Tavatonta julmuutta kohdistettiin vihollistaistelijoihin.  Afganistanisssa suoritusporras oli Pohjoisen liitto ja Tshetseniassa uusi johtoon asetettu nukkehallitsija ja hänen joukkonsa.

Molemmissa iskujen kohteena olleisssa maissa kansalaiset ryhmittyivät tukemaan omaa hallitustaan.  Hyökkäyksestä saivat molemmat hallinnot tukevaa selkänojaa kansalaisoikeuksien poistamiselle.

George W. Bush tunnisti heti hengenheimolaisensa Vladimir Putinissa. Tässäpä on mies joka on samalla aaltopituudella. ”Näin hänen sieluunsa”, kun tavallinen kansalainen ei luulisi siellä olevan muuta näkemistä kuin mustan tyhjyyden.

Kirjoitusta saa mielellään täydentää.

+6

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu