Demokratia ei ole vientituote

Demokratialla tarkoitetaan kansanvaltaan perustuvaa valtiojärjestystä. Sen tavoitteena on kansakunnan hyvinvointi, jossa jokaisen yksilön osalta noudatetaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen sisältöä. Jokaisella yksilöllä on yhteläinen vapaus ja yhteläiset vapauden rajoitukset. Rajoituksia tarvitaan, jottei jonkun yksilön vapaus rajoita toisen yksilön samanlaista oikeutta vapauteen. Jotta demokratia toteutuisi, se edellyttää kansalaisten ymmärrystä ja tietoa siitä, mistä kulloinkin on kyse. Kaikkien ihmisten koulutus on välttämätön demokratian toteutumiselle. Sen vuoksi vuosituhansia vanha ajatus alkoi toteutua vasta 1900-luvulla kansan sivistystason alkaessa nousta Amerikassa ja Euroopassa.

Kyse on ihmisistä. Olemme kaikki erilaisia perintötekijöidemme aiheuttamista variaatioista johtuen. Variaatioiden takia vain osa meistä ymmärtää monimutkaisia asioita, vain osa meistä on tunnollisia ja ahkeria, vain osa meistä käyttäytyy rationaalisesti,  osa meistä haluaa elää siivellä ja niin edelleen. Miten saamme kaikki mukaan ja miten pystymme tarjoamaan jokaiselle yhteläisen (ei samanlaisen)mahdollisuuden hänelle tyypilliseen elämään? Yksilön puolesta emme voi elää. Jokaiselle on siten annettava mahdollisuus itse omalla toiminnallaan huolehti itsestään haluamallaan tavalla, loukkaamatta toisen ihmisen vapautta.

Käsitykseemme demokratiasta sisältyy olennaisena osana YK:n ihmisoikeisjulistus. Demokratia-ajatus ja jokaisen yksilön ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä länsimaisessa demokratia-ajattelussa. Demokratia on saanut monenlaisia toteutusmuotoja, joissa yritetään toteuttaa valittua arvomailmaa vaihtelevalla menestyksellä. Ihmisten vallanhimo ja valtapyrkimykset ovat kuitenkin aina läsnä ja suurin häiriötekijä demokratian toteutumisessa.

Olemme viime päivinä seuranneet länsimaiden tukeman Afganistanin hallituksen ja sen hallinnon nopeaa luhistumista. Tapahtumat todistavat suomalaisen sananlaskun viisauden; ei kannettu vesi kaivossa pysy. Afganistanin muuttaminen demokraattiseksi valtiojärjestelmäksi olisi vaatinut useamman sukupolven ajan. Heimopohjaista kulttuuripohjaa ei hallinnollisilla päätöksillä voi pyyhkiä pois. Suurimpien kaupunkien ulkopuollella uudistuminen ei juurikaan päässyt alkuun. Kansa ei ollut vastaanottavainen. Ehkäpä olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota myös miesten lukutaidottomuuden ja oppimattomuuden poistamiseen. Heillä oli ja on eniten menetettävää muutoksessa. Länsimaat menivät halpaan. Alettiin elättää pientä paikallista eliittiä, ehkä tietämättämme ja uskoen heidän puheisiinsa. On surullista, ettei miesten ylivaltaa naisia kohtaan pystytty murtamaan Afganistanissa. Alkuun päästiin, mutta vain sen verran, mitä pakolla oli saavutettavissa. Se ei ollut kestävää. Menetelmät olisivat pitäneet olla toiset.

Afganistanin tapahtumat ovat osoittaneet, ettei demokratia ole vientituote. Sille pitää luoda perusta ajan kanssa  ja se ei tapahdu pakolla. USA on sanonut, että Afganistanissa oli kyse  vain terrorismin vastaisesta operaatiosta. Miksi sieltä ei sitten lähdetty aikaisemmin pois? Miksi   muidenkin kansakuntien piti osallistua? Miksi yritettiin muuttaa afgaaniheimojen tapaa elää? Myös Euroopassa on ongelmia ”pakkodemokratian” toteuttamisessa. Tarkastelkaamme esimerkiksi EU:ta ja sen sisällä entisiä Varsovanliiton maita. EU:n ylevät arvot eivät ole siellä kuin osittain toteutuneet. Jokaisessa valtiossa on korruptoitunut eliitti, joka pitää valtaa ja lihottaa lompakkoaan. EU ei pysty tekemään tälle juuri mitään. EU:n on aika katsoa peiliin ja keskittyä kehittämään yhteisö nopeaksi ja vahvaksi toimijaksi kansainvälisen politiikan tyrskyissä. Sisäisten erimielisyyksien aiheuttamien ongelmien iänikuinen vatvominen on saatava loppumaan. Kansalaiset on saatava mukaan. Kehitys vie aikaa ja nykyrakenne ei tue kehitystä. Afganistanin kriisi osoitti EU:n heikkouden. Jos sama meno jatkuu, EU ei ole enää kauan mahtitekijä kansainvälisen politiikan saralla. Pysyykö EU edes pystyssä nykymuodossa?

Mutta toimiiko demokratia edes Suomessa siten, että meitä hallittaisiin kansan tahdon mukaisesti? Ei toimi! Olemme kulkeneet siihen suuntaan, mitä Aristoteles pelkäsi, ”paras puhuja pärjää parhaiten”. Meitä ei hallita siten, että se olisi koko kansakunnan parhaaksi. Tavoite on oman puolueen vallan ja sen kannattajien etujen maksimointi. Maamme demokratia on osittain näennäinen.  Otetaan esimerkki. Sanna Marin on Suomen pääministeri ja SDP:n puheenjohtaja. Hallitus on korkein toimeenpaneva elin. Korkein päättävä elin Suomessa, presidenttiä lukuunottamatta, on eduskunta. SDP on eduskunnan suurin puolue. Puolueen kansanedustajat ovat valittu vaaleilla puolueen hyväksymistä ehdokkaista, jotka ovat sitoutuneet noudattamaan SDP:n puolueohjelmaa. Eli edustajien omilla mielipiteillä ei ole merkitystä. Vaalipuheet ovat unohdettu, kun on tultu valituksi painamaan nappia eduskunnassa puolueohjelman mukaisesti. Pääministeri Marin pystyy siis käyttämään valtaansa sekä korkeimmassa päättävässä elimessä kuin myös korkeimmassa toimeenpanevassa elimessä. Puolueohjelmakaan ei ole demokraattisesti syntynyt. Ohjelman linjaukset ja suuntaviivat on tehty puoluejohdossa tai sen toimeksiannosta pienessä piirissä. Tämä esitys on sitten käsitelty puolue-elimissä ympäri maata. Oleellisia muutoksia ei tule, koska ohjelmaa jauhetaan niin kauan, että Svantekaan ei nosta kättään epäröinnin merkiksi. Tämän tavan SDP on oppinut ruotsalaiselta sisarpuolueeltaan. Mitenkä tässä järjestelmässä tulee kansan tahto esiin? Onko kyse vain näennäisdemokratiasta? Lisäksi kannattaa huomioida perustuslakivaliokunnan asema. Se rikkoo vallan kolmijako-oppia! Demari sattuu olemaan tuon valiokunnan puheenjohtaja.

Nykyinen hallituksemme pyrkii lisäämään ”parlamentaarista kontrollia” julkisessa toiminnassa, sielläkin, missä on kyse puhtaasti tietopohjaisesta toiminnasta kuten esimerkiksi terveydenhuollossa. Mitä tehdään poliitikoilla terveydenhuollon hallinnossa? Tarvitsemmeko tulevaisuudessa oikean puoluejäsenkirjan saadaksemme hoitoa? Jo nyt hoitoja priorisoidaan, mitä sitten kun rahat ei riitä? Kyse onkin puoluevallan kasvattamisesta. Samalla saadaan ansioituneille puolueaktivisteille eläkepaikkoja. Ne ovat terveydenhuollon näkökulmasta turhia, kustannuksia nostavia ja toiminnan tehokkuutta alentavia virkoja. Tärkeämpää olisi lisätä hoitavia käsiä ja parantaa heidän työehtojaan. Hallituksen sekoilut koronapandemian yhteydessäosittavat, mihin kaiken politisoiminen ja ylisuuren kokemattomien ja asiaatuntemattomien joukko johtaa. Tieteestä leikataan, mutta tarpeettomat avustajat senkun jatkavat veronmaksajien rahojen tuhlausta. Onko tämä se demokratiamallia, jota haluamme viedä? Opetammeko vientikohteille itse, miten valta haalitaan eliitille? Meidän tulee kansana ryhtyä toimeen estääksemme puoluediktatuurin ja pienen keskittyneen valtaeliitin syntymisen Suomessa. Täällä voimme vaikuttaa, emme muissa maissa.

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu