Onko Helsingin Sanomat demarien äänenkannattaja ?

Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla 26.8.2023 Tampereen yliopiston lehtori Marko Nenonen Väittää, että pääministerinvalta on toimivan demokratian takuu.

Hän aloittaa historian tarkastelulla kuinka presidentin valta syntyi, kun Suomeen ei tullut kuningasta. Hän jatkaa, kuinka kuninkaiden valta muualla Euroopassa hupeni. Mutta Suomessa presidentin valta pysyi, kunnes Kekkosen ajan seurauksena, sitä alettiin karsia. Hän unohtaa mainita ainakin kaksi oleellista seikkaa: presidentti valitaan vaaaleilla (demokratia) ja Suomen perustuslain tavoitteena oli ja on myös poliittisen vallan jako. Nyt Suomessa presidentillä on vielä valtaa, eikä tehtävä ole seremoniallinen. Lehtori Marko Nenonen haluaa karsia nykyisenkin presidentin vallan ja keskittää poliittisen vallan pääministerille. Kaikki tuo demokratian nimissä. Kysymys on siis vallan keskittämisestä instituutiolle, joka ei ole kansan valitsema. Teksti on kuin entisen pääministerin Sanna Marinin kynästä.

Keskusteluissa Suomen presidentin vallasta on mediassa ja politiikkojenkin osalta unohdettu yksi oleellinen asia. Presidentti saa nyt vallan suoraan kansalta. Muutos tehtiin 1991 ja sitä sovellettiin ensikerran 1994 vaaleissa. Mikä tuossa presidentin vallassa on suoran kansanvaalin jälkeen epädemokraattista? Mietitäänpä miten pääministerin valta muodostuu. Pääministerin valintaan tarvitaan eduskunnan myötävaikutusta. Miten sitten kansanedustajat valitaan? Joka neljäs vuosi pidetään eduskuntavaalit, joihin voi osallistua ehdokkaana puolueiden listoilla eli ehdokkaat tarvitsevat puolueen hyväksymisen. Myös sitoutumista kyseisen puoluueen ohjelmaan edellytetään. Päätöksenteko puolueissa on käytännössä pitkälti puolueen puheenjohtajan käsissä, eli keskitetty. Valituksi tultuaan kansanedustaja sitoutuu noudattamaan ryhmäkuria eli hän ei voi välttämättä äänestää niin kuin hänet valinneet kansalaiset ovat vaaleissa odottaneet hänen tekevän tai edustaja on luvannut. Eli edustaja ei noudata demokratian periaatetta vaan ryhmäkuria. Valitsijoiden tahto ei toteudu. Siitä suuri turhautuminen politiikkaan. Pääministeriehdokkaan valitsee puolueen eliitti eli ei suoralla kansanvaalilla niinkuin presidentti. Todellisuudessa Suomessa on siis puolue-en/-eiden diktatuuri. Demokratia on hämärtynyt. Meidän järjestelmämme mahdollistaa vallan keskittämisen ei kansan valitsemalle henkilölle. Tätä entinen pääministeri Sanna Marin yritti ja ehkä yrittää edelleen.

Lehtorin kuvaus presidentin ”nyrkistä” on surkuhupaisa poliittinen kannanotto. Presidentti Niinistö ehdotti ”nyrkkiä” hallituksen ja maan muun johdon tueksi  asiantuntijaelintä.  Kriisitilanteissa tuollainen elin olisi tuiki tarpeellinen. Maan paras tieto olisi suoraan päättäjien käytettävissä. Hän ei tarkoittanut ”nyrkkiä” päätöksentekijäksi. Ehdotus ei mitenkään ollut demokratian vastainen. Tuota asiantuntijaelintä olisi tarvittu. Silloin ehkä kuolleisuutemme olisi ollut Euroopan keskimääräisellä tasolla, Uuttamaata ei olisi tarvinnut eristää, Helsinki-Vantaan lentokenttä ja Helsingin matkustajasatama olisi saatu kontrollin alle. Tosiasia on, että selvisimme pandemiasta, mutta emme niin hyvin, että se antaisi aihetta itsekehuun. Kärsimme pandemiasta enemmän, koska asiantuntemattomat poliitikot, valtansa pönkittämiseksi, yrittivät ohjata maatamme kriisissä. Kriisitilanteissa ei ole aina mahdollista aikaavievä demokraattinen ”keskustelu”. Kysymys on usein nopeudesta tehdä asiantunteva päätös ilman puoluepoliittista vallantavoittelua.

Kotimaan politiikan ympärillä käyty keskustelu osittaa, että on hyvä, että Suomessa ulkopolitiikan johtaminen on irroitettu kotimaan politiikan hoitamisesta. Viimeksi käyty rasismikeskustelukin osoitti sen, miten vaarallista on kotimaan politiikan ja ulkopolitiikan sotkeminen. Suomen maine kärsi käydystä rasismikeskustelusta, mutta paljon vähemmän, kuin mitä kotimainen mediamme on antanut ymmärtää. Ulkomailla on julkaistu Suomesta sinne syötettyjä artikkeleita ja mustamaalattu 20%:a Suomen kansasta (eikä tuo ole rasismia?). Todella isänmaallista ja järkevää! Käytäntö on osittanut hyväksi sen, että ulkopolitiikan johto ja kotimaan politiikka on pidettävä erillään. Ulkopolitiikan pitää olla jatkumo eikä kotimaisia ongelmia pidä ratkoa kansainvälisillä kentillä. Sellainen herättää epäluottamusta Suomen kykyyn toimia pitkäjännitteisesti ja olla luotettava kumppani. Se tärveltyi ulkomaille toimitetttujen artikkelien ja virheellisten tietojen myötä. Kotimaiset ongelmat yritettiin nyt ratkaista kansainvälisellä areenalla arveluttavilla keinoilla.

Presidentin asema ja valta ei ole demokratian este Suomessa, vaan päinvastoin. Presidentin valta on suoraan kansalta. Kuten aikaisemmin olen kuvannut Suomessa ei vallitse demokratia , vaan enemmän tai vähemmän puolueiden diktatuuri. Kansa valitsee edustajat puolueiden ehdottamista ehdokkaista. Mutta kansa ei valitse politiikan sisältöä. Kansan tahto taipuu puoluekurin edessä. Lehtorin väite, että pääministerin valta voidaan kyseenalaistaa koska thansa, ei pidä paikkaansa. Pääministeri on suurimmasta puolueesta, yleensä puheenjohtaja, jolla on valta käsissään puolueessaan ja sitä kautta voimakas vaikutusvalta muihin hallituspuolueisiin. Pääministerin aseman kyseenalaistaminen poliittisissa kysymyksissä on vaikeaa. Kyseenalaistamiseen tarvitaan ei poliittinen tekijä, esim. rikos tai joku muu erittäin moitittava toimi. Mutta politiikan sisältö pysyy samana. Se nähtiin viimeksi kun Sanna Marinista tuli pääministeri Antti Rinteen tilalle.

Vastauksena otsikkoon voidaan todeta, että tamperelaisen lehtorin vieraskynäkirjoitus on tuki entisen pääministerin Sanna Marinin halulle, vallan keskittämisestä pääministerille. En usko, että Sanna Marin on luoput ajatuksesta olla joskus Suomen kaikkivoipa pääministeri. Pinnan alla kohisee! Helsingin Sanomat ovat julkaiseet paljon demarieden ideologia tukevia artikkeleita ja heidän vatustajiaan sorsivia artikkeleita. Lehti ei ole virallinen äänenkannattaja, mutta monet toimittajat ja käytetyt ”asiantuntijat” tunnustavat demariuskontoa. Helsingin Sanomien tilanne muistuttaa Sueddeutsche Zeitungin tilannetta. Porvarillisen taustan omaava media on vasemmistolaisen toimituksen kynsissä.

Journalismin uskottavuuden ja tason ja jopa journalistien itse laatimiensa periaatteiden mukaan, olisi hyvä, jos artikkelin kirjoittan mailmankatsomus, yhteydet ja muu oleellinen tieto olisi nähtävissä esimerkiksi artkkelin lopussa olevasta linkistä. Sama koskee medioiden käyttämiä asiantuntijoita. Heidän yhteenvetonsa, analyysinsä ja kommenttinsa ovat asiantuntijan sielunkuva ei totuus. Lukijan pitäisi pystyä omilla aivoillaan arvioimaan lukemaansa. Eikös se ole toivottavaa? Propagandistit ovat varmasti eri mieltä.