Sanna Marinin ja hänen hallituksensa arvot eivät ole YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaisia

Suomen kansantalous on hätätilanteessa covid-19 viruksen vaikutusten takia. Rahaa laitetaan miljardeja jakoon. Kyse on miljardeista, jotka eivät lisää kansantuotetta. Ne ovat ns. ”korjausinvestointeja”, jotta elämä jatkuisi. Mutta nekin on veronmaksajien joskus maksettava. Näiden varjossa Sanna Marinin hallitus luo lisää pysyviä menoja, vaikka ei ole tiedossa, miten koronan aiheuttamat ”korvausinvestoinnit” maksetaan. Lisämenot ovat pääministerin omien sanojen mukaan hänen ja hänen hallituksensa arvojen mukaista politiikkaa. Eikö kansakunnan kestolla ole mitään arvoa?

Korona- pandemia tuli Sanna Marinille kuin taivaan lahja. Sen varjossa hän voi toteuttaa ihanneyhteiskuntansa rakentamista ja omaa vallan haluaan. Ideologisen arvomailman virittämät menonlisäykset toteutetaan hissun kissun. Ne saavat vain valistuksenomaista aikaa YLE:n ajankohtaistoimituksen uutisissa ja kotitoimittajien jutuissa. Asioita perustellaan epämääräisillä selvityksillä, jotka ovat useimmiten saman ideoligian omaavien tekemiä. Sanna Marin on tunnetusti erittäin määrätietoinen. Toimintatapa tuli tunnetuksi Tampereen kaupunginvaltuustossa. Ikimuistoisia ovat myös hänen lausumansa ”Minä hoidan perustuslakivaliokunnan” tai jos ei ryhmäkoot pienene hyvällä, tehdään niistä laki. Noita ei ole tarkoitettu julkisuuteen. Hän pyrkii olla sekaantumatta arkisiin kysymyksiin, koska niissä voi saada siipeensä. Myöskään liian voimakasta ideologista näkemystä ei saisi yhdistää häneen. Se ei ole valtiomiesmäistä. Sanna Marin haluaa pelata politiikassa isojen sarjassa.

Odotettavissa on uusia veronmaksajien rahoja vaativia aloitteita. Matias Mäkynen, Sanna Marinin apupoika ja ylioppilas, esitti Helsingin Sanomien haastattelussa uuden kansantalouden teoriansa. Rahaa kannattaa panna menemään, kun se on halpaa. Kyllä veronmaksajat ne joskus maksavat. Avaus oli hämmästyttävä Teemu Muhosen haastattelussa. Mutta se perustui Sanna Marinin ja hänen hallituksensa arvomailmaan. Annetaan rahaa kaikille, jotka eivät itse halua hoitaa asioitaan. Näin ostetaan ääniä. Nyt ei tarvitse puhua maksamisesta, vaikka kakun koko ei kasva, vaan enemminkin pienenee. Kyllä ns. hyvin toimeentulevat ne joskus maksavat. Arvomailma siis sisältää sen, että toisten pitää tehdä töitä, jotta osa voi olla tekemättä mitään. Samalla ihmisiä opetetaan etuaddikteiksi.  Tämäkö on sitä YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaista tasa-arvoa? On syytä muistaa, että vain 30 % suomalaisista maksaa enemmän julkisvallalle kuin saa siltä. Tämä on yksi Sanna Marinin politiikan kulmakiviä. Demokratia mahdollistaa vähittäisen vallankumouksen. Näin kävi Unkarissa.

Muutaman päivän kuluttua Matia Mäkysen ulostulosta esitysten sarja alkoi. Ministeri Haatainen esitti tilatun selvityksen, jonka mukaan osatyökyvyttömiä varten pitää perustaa valtion työnvälitysyritys. Ajatuksesta ei löydy mitään ansaintalogiikkaa. Demareille yritystalouden ymmärtäminen on ollut aina hyvin vaikeaa. Ideologia estää näkemästä tosiasioita. Yritys tulee veronmaksajille kalliiksi pääomapanostusten myötä. Muistissa on VALCO – seikkailu, joka päättyi konkurssin ja EKA:n miljardiomaisuuden tuhoaminen ”lisäämällä osuuskuntaetuuksia”. Ne ovat hyviä esimerkkejä demarien yritystalousosaamisesta. Tuo yritys ei tule kasvattamaan yhteistä kakkuamme, koska sieltä tulee ulos vähemmän kuin sinne menee sisään. Ainoa taloudellinen hyötyjä asiasta ovat poliitikot. Heille syntyy uusia työpaikkoja ja mahdollisuuksia puhua kauniita sanoja. Tilastotkin saadaan näyttämään ehkä työllisten ja  työttömien osalta paremmalta. Mutta kansantuloa kasvattava vaikutus jää pois. Osatyökyvyttömien työllistäminen on hyvä ja tavoiteltava asia. Sekin on kuitenkin osa kokonaisuutta, ei yksinään ratkaistava asia ja hinnalla millä hyvänsä. Osatyökyvyttömien työllistäminen voitaisiin ratkaista oikeasti ja veronmaksajia säästäen yhteistyössä olemassaolevien yritysten kautta. Mutta se on Sanna Marinin ideologisen arvomailman vastainen. Silloin julkisvallan valta ja eliitin tarvitsemien työpaikkojen määrä, heitähän pitää palkita, ei kasvaisi. Ydinkysymys ei ole kansankunnan hyvinvointi vaan valta ja oikea ideologia, tasa-arvosta viis.

Sanna Marinin puheet ja toimet sopivat hyvin yhteen edellä kuvatun ideologian kanssa. On kyse hänen ihanneyhteiskunnastaan ja hänestä sen luojana ja johtajana. Käytännön toiminta tapahtuu julkisuudelta piilossa puolue-elimissä ja hallituksen sisäpiirin kokouksissa. Entiset porvaripuolueet Kepu ja RKP maksavat kalliin hinna tukiessaan edellämainittua kehitystä. Tuo ei lupaa hyvää tulevissa vaaleissa. Sanna Marin ja hänen hallituksensa eivät tunnusta sitä tosiasiaa, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Heistä ei voi tehdä keskivertoihmisiä hallinnollisilla päätöksillä. Suomen koululaitos tekee paljon keskivertokoululaisia. Mutta huippuja on liian vähän resursseihin nähden. Potentiaali hävitetään tasapäistämisellä. Näinhän se oli DDR:ssäkin. Ministeri Ohisalon tulisi lähettää twiittinsä ”Ei kannata elää mielikuvitusmaailmassa” pääministeri Marinille. Samalla ministeri Ohisalo voisi itsekin katsoa peiliin! Sen jälkeen he voisivat verrata Itä – ja Länsi – Saksan kehitystä 1990 saakka.

Miten Suomen käy jos Sanna Marinin arvomaailma toteutuu? Palkanmaksajilla palkkoja ei tasata suoraan, mutta veroilla ja maksuilla hoidetaa asia niin, että kaikilla on suurin piirtein yhtä paljon rahaa käytössä. Kaikki eläkeläiset on siirretty tyhjiksi jääneisiin kerrostaloihin ja syövät päivittäin spagettia tai hernesoppaa ja kuuntelevat ideologisia esityksiä. Siis opiskelulla ja yrittämisellä ei ole mitään merkitystä. Ihminen unohdetaan ideologisten arvojen taakse ja motivointi tapetaan. Siksi ihmiset, jotka haluavat itse päättää elämästään eikä antaa demarien puolueneuvoston päättää siiitä apuihmisineen, muuttavat maasta. Siis jos he enää pääsevät. Suomalainen vähäinenkin pääoma katoaa ulkomaille ja maastamme tulee tytäryhtiö talous. Elintason laskiessa maamme ansaintalogiikaksi alkaa muodostua halpatyö, esim erilaiset kokoonpanot. Etusuuksia joudutaan pienetämään, kun ei ole maksajia. Vain poliittinen eliitti porskuttaa. Palaamme siihen aikaan, jossa esim. Puola oli 1990. Kun me olemme siellä Puola on jo jossain avain muualla. Toinen vaihtoehto on , että olemme eronneet EU:sta ja tehneet valtiosopimuksen Venäjän kanssa.

Kaiken ydin on, että Sanna Marinin ja hänen hallituksensa arvomailama, jos sitä siksi voi ylipäätänsä kutsua, ei halua nähdä ideologian värittämien linssiensä läpi, että ihmiset ovat erilaisia ja että myös ns. hyvin toimeentulevilla on oikeus omalaiseensa elämään YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti. On faktaa, että ns. hyvin menestyneet vievät osuuttaan suuremmalla voimalla koko yhteiskuntaa eteenpäin. Myös ns. vähemmän menestyneiden tulee kantaa vastuunsa, jotta hekin tuntevat olevansa merkityksellisiä. Ei ihmimisen perusolemusta voi hallinnollisilla ja ideologisilla päätöksillä muuttaa. Luulisi, että tämän ovat nykyhallituksenkin ministerit historiasta edes jossain määrin oppineet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu